Työllisyys: Paljon uskoa, vähän huonekaluja

Lenine Santiago Duarte Nazareno, Salvador, Bahia, Brasilia

Kun vaimoni ja minä menimme naimisiin, olin työtön. Meillä oli hyvin vähän huonekaluja, mutta meillä oli paljon rakkautta ja paljon uskoa.

Kun viimein sain työpaikan, edellytyksenä oli, että työskentelisin sunnuntai-iltapäivisin. Olin luvannut Herralle, etten työskentelisi Hänen päivänään. Mutta olin yhä vastuussa siitä, että hankkisin elannon perheelleni. Tekemäni lupaus ei siltikään poistunut mielestäni.

Sain vastauksen seuraavana sunnuntaina, kun lauloimme ”Tervetullut, aamunkoitto” (MAP-lauluja, 182) ja ymmärsin lepopäivän tärkeyden. Kun sain kuulla, ettei uuden työaikataulun neuvotteleminen olisi vaihtoehto, lopetin työni. Jatkoimme elämää uskoen siihen, että Herra pitäisi meistä huolen. Vaimoni työskenteli, jotta saisimme elannon, ja sitten syntyi ensimmäinen tyttäremme Saria. Sillä välin minä osallistuin jatkuvan koulutusrahaston turvin sähkömekaanikon kurssille. Vieläkään en saanut työtä.

Vaimoni täytyi palata työhön kolme kuukautta Sarian syntymän jälkeen, mutta Saria kaipasi häntä kipeästi. Rukoilimme saadaksemme tietää, mitä tehdä, ja päätimme, että vaimoni lopettaisi työnsä. Se tuntui epäviisaalta, mutta tunsimme, että niin meidän piti tehdä. Saimme neljän kuukauden ajan minulle työttömyyskorvausta, jotta löytäisin työtä, ja Herran hyväksi katsomana aikana sain väliaikaista työtä.

Kun toinen tyttäremme Amanda syntyi, sain viimein teknisen alan harjoittelupaikan, mutta tilanne pysyi edelleen vaikeana. Meillä oli edelleen vähän huonekaluja, eikä minulla ollut pysyvää työtä. Osallistuin kaksi kertaa kirkon tarjoamalle ammatillisen omavaraisuuden kurssille. Tein parhaani, vaikka se vähä, mitä ansaitsin, hädin tuskin kattoi perustarpeemme.

Vuosi ja kolme kuukautta harjoittelupaikan saamisen jälkeen sain nykyisen työni. Työskentelen nykyään teknikkona isossa ostoskeskuksessa sähkönkulutuksen mittausosastolla. Olen töissä maanantaista perjantaihin, mitä pidän ihmeenä tällä alalla. Kaikki muut työkaverini työskentelevät myös sunnuntaisin ja pyhäpäivisin. Sairausvakuutuksemme on kunnossa, ja meillä on huonekaluja! Tiedän, että olen päässyt tähän Herran ja jatkuvan koulutusrahaston avulla. Tiedän, että jos me teemme oman osamme, niin Herra tekee aina oman osansa, ja me voimme pysyä omavaraisina.