Te olette kuninkaallisia
Kirkon koululaitoksen puheista ”Kuin vehmas puutarha” ja ”Kuninkaallinen identiteetti”, jotka pidettiin New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa 13. syyskuuta 2015.
Kohotkaa iankaikkisen suuruutenne tasolle.
Kuvat puista © iStock/Thinkstock
Kun perheemme asui kirkon tehtävän vuoksi Argentiinassa, poikamme ja minä kävimme vapaa-aikanamme usein katsomassa nähtävyyksiä. Niiden joukossa oli eräs eläintarha, jollaista emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet.
Sen sijaan että vierailijat olisivat kulkeneet häkeissään olevien unisten eläinten ohi, heidät kutsuttiin sisään häkkeihin silittämään eläimiä. Pääsimme eläintenkouluttajan kanssa aitaukseen, joka oli tehty suurille leijonille. Silitimme niitä, eivätkä ne tuntuneet huomaavankaan meitä.
Kysyin kouluttajilta, kuinka he olivat saaneet nuo jättimäiset pedot olemaan syömättä meitä. He kiinnittivät huomioni useisiin pieniin koiriin, jotka myös elivät samoissa aitauksissa. Kun leijonat olivat pieniä, nuo räksyttävät koirat jahtasivat leijonia armotta ja näykkivät niiden jalkoja. Leijonanpennut tottuivat kyyristelemään nurkassa koiria peläten.
Kun leijonat kasvoivat, ne kyyristelivät edelleen pelokkaina. Leijonat olisivat voineet yhdellä tassun heilautuksella lennättää helposti nuo koirat pois, mutta leijonat eivät nähneet itseään sellaisina, mitä ne todella olivat. Ne olivat tietämättömiä kuninkaallisesta identiteetistään ja mahdollisuuksistaan.
Me kaikki kohtaamme elämässämme ärsyttäviä pieniä koiria, jotka varastavat itseluottamuksemme ja pitävät meidät kuvaannollisesti kyyristelemässä nurkissa. Mainitsen kolme.
Itseluottamuksen puute
Monet meistä luonnehtivat suoriutumistaan enemmän epäonnistumistensa kuin onnistumistensa kautta. Jos osaamme vastata 100 kysymyksestä 80:een oikein, myönnämme suruissamme, että epäonnistuimme 20 kysymyksessä sen sijaan että kertoisimme ylpeästi vastanneemme oikein 80 kysymykseen. Luottamuksen puute itseemme ja mahdollisuuksiimme voi sokaista meidät näkemästä todellista arvoamme ja kykyjämme.
Puutteellinen tieto
Nefi näki näyn Vapahtajan äidistä, mutta kun häneltä kysyttiin, ymmärsikö hän, kuinka Jumala alentaa itsensä, hän myönsi, ettei hän tiennyt kaiken tarkoitusta. Mutta ensin hän vahvisti, mitä hän tiesi: ”[Jumala] rakastaa lapsiaan” (ks. 1. Nefi 11:12–17). Se on kaikkein tärkein asia tietää. Se estää meitä päästämästä epätäydellisen tiedon ärsyttäviä, pieniä koiria vaarantamaan varmuuttamme kirkon totuudesta ja suhteestamme Jumalaan sekä Hänen vankkumattomasta ja voimaa antavasta rakkaudestaan meitä kohtaan.
Piittaamattomuus tai tarkkaamattomuus
Huonot valinnat tai hyvien valintojen laiminlyönti sumentavat ymmärrystämme todellisuudesta. Siihen, että Israelin lasten täytyi kerätä mannaa päivittäin, oli vertauskuvallinen syy (ks. 2. Moos. 16:4). Päivittäinen velvoite kerätä ruokaa auttoi heitä muistamaan Jumalan. Nykyään pyhien kirjoitusten lukeminen, rukoileminen, kirkossa käyminen ja toistemme palveleminen ovat meille Jumalan lapsille sitä päivittäistä mannaa, joka auttaa meitä muistamaan Herran.
Meidän suonissamme virtaa Jumalan hengellinen DNA. Me olemme Hänen poikiaan ja tyttäriään sekä Hänen perillisiään. Läimäyttäkää pois kaikki harhaanjohtavat viestit, uskomukset ja tavat, jotka saavat teidät kyyristelemään elämänne nurkissa. Älkää antako niiden näykkiä jalkojanne ja saada teitä tuntemaan pelkoa tai loukkaantumista. Kohotkaa iankaikkisen suuruutenne tasolle. Te olette kuninkaallisia.