Kunnes taasen kohdataan
Ihmeet
Artikkelista ”Miracles”, New Era, kesäkuu 1975, s. 39–44, joka on mukailtu Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 18. helmikuuta 1953 pidetystä puheesta.
”Lähettäkää hakemaan vanhimpia. Vointini ei ole kovin hyvä.”
Hieman yli vuosi sitten toimistooni tuli pariskunta, joka kantoi pientä poikaa. Mies sanoi minulle: ”Vaimoni ja minä olemme paastonneet kaksi vuorokautta ja olemme tuoneet pienen poikamme siunattavaksi. Meidät lähetettiin sinun luoksesi.”
Kysyin: ”Mikä poikaa vaivaa?”
He kertoivat, että lapsi syntyi sokeana, kuurona ja mykkänä, että hänen lihaksensa eivät toimineet, että hän ei viisivuotiaana osannut edes ryömiä.
Minä sanoin itsekseni: ”Tässä sitä ollaan. ’Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin paastolla ja rukouksella’ [ks. Matt. 17:21].” Uskoin täydellisesti näiden vanhempien paastoamiseen ja rukouksiin. Siunasin lapsen, ja muutaman viikon kuluttua sain kirjeen: ”Veli Cowley, toivomme, että voisit nähdä pienen poikamme nyt. Hän ryömii. Kun heitämme pallon lattialle, hän kiirehtii sen luokse jalkojensa ja käsiensä varassa. Hän näkee. Kun taputamme käsiämme hänen päänsä päällä, hän hypähtää. Hän kuulee.”
Lääketiede oli levittänyt toivottomana kätensä. Jumala oli ryhtynyt toimeen. – –
Eräänä päivänä Uudessa-Seelannissa minut kutsuttiin yhdessä pienessä kylässä erääseen kotiin. Siellä Apuyhdistyksen sisaret valmistelivat erään jäsenemme ruumista. He olivat asettaneet miehen ruumiin ison talon eteen, kuten nimitettiin sitä taloa, jonne ihmiset tulevat valittamaan ja itkemään ja suremaan kuollutta. Silloin sisään ryntäsi kuolleen miehen veli. Hän sanoi: ”Antakaa hänelle siunaus.”
Ja alkuperäiskansaan kuuluvat nuoret sanoivat: ”Ei niin pidä tehdä. Hän on kuollut.”
”Tehkää niin!”
– – Minulla oli mukanani [eräs uskollinen vanha maori]. – – Nuorempi alkuperäiskansaan kuuluva polvistui ja voiteli tämän miehen. Sitten tämä suurenmoinen vanha, viisas mies kumartui ja siunasi kuolleen miehen ja käski häntä nousemaan.
Olisittepa nähneet, miten Apuyhdistyksen sisaret hajaantuivat. Mies nousi istumaan ja sanoi: ”Lähettäkää hakemaan vanhimpia. Vointini ei ole kovin hyvä.” – – Kerroimme hänelle, että hänelle oli juuri annettu siunaus, ja hän sanoi: ”Ai, sitä se olikin.” Hän sanoi: ”Olin kuollut. Tunsin, kuinka elämä palasi minuun aivan kuin huopa olisi kääritty auki.” Hän eli pidempään kuin veljensä, joka ryntäsi sisään ja kehotti meitä antamaan hänelle siunauksen. – –
Jumalalla on todellakin kaikki nämä luonnonvoimat hallinnassa. Te ja minä voimme tavoitella jotakin, ja jos se on Hänen tahtonsa mukaista, niin me voimme saada nuo luonnonvoimat hallintaamme Hänen tarkoituksiaan varten.