Taivaallisia hetkiä
Kirjoittaja asuu North Lanarkshiressa Skotlannissa.
Joskus tuntuu, ettei taivas ole kovinkaan kaukana.
Eräänä päivänä Nuorten Naisten johtohenkilömme puhuivat meille erityisistä hetkistä, jolloin todella tuntee Hengen ja tuntee olevansa lähellä Jumalaa. He kutsuivat näitä hetkiä ”taivaallisiksi hetkiksi” – yksinkertainen ilmaus, joka oli helppo muistaa. Omalta osaltani tiesin täsmälleen, mitä ”taivaallinen hetki” oli – olin tuntenut sellaisia aikaisemmin, kuten kun tuntee hienoisen aavistuksen tai saa välähdyksen siitä, millaista elämä selestisessä valtakunnassa saattaisi olla. Ja minulla on ollut runsaasti näitä hetkiä!
Kun johtajamme olivat esitelleet tämän ajatuksen, menimme ulos. Aurinko välkehti puiden lomasta. Suljimme silmämme. Tunsin auringon kasvoillani lämpimän tuulenvireen puhaltaessa. Linnut lauloivat ja puut suhisivat tuulessa meidän ihastellessamme Jumalan luomakuntaa. Se oli taivaallinen hetki.
Toinen kerta, jolloin koin taivaallisen hetken, oli sen jälkeen kun paras ystäväni oli kastettu. Kun kävelimme takaisin kappeliin tilaisuuden loppuosaa varten, hän tarttui käteeni ja puhuimme siitä, kuinka suurenmoista olikaan, että olimme ystäviä ja että tulisimme aina olemaankin – jopa iankaikkisuuksissa. En koskaan unohda sitä. Olin innoissani ja onnellinen ja kiitollinen!
Suunnilleen vuosi myöhemmin saimme kumpikin tuntea yhdessä sitä iloa jälleen kerran, kun seisoimme kastealtaan vieressä ja katselimme, kun hänen äitinsä astui kasteen vesiin. Kauneutta oli todellakin kaikkialla.
Kenties paras paikka saada näitä kokemuksia on Herran huoneessa. Kun ensimmäisen kerran menin temppeliin, sain siunauksekseni mennä sinne vanhempieni ja siskoni kanssa. Minut kastettiin isoisoäitini puolesta, ja tunsin hänen olevan onnellinen.
Taivaallisia hetkiä voi tulla missä tahansa ja milloin tahansa – musiikkia kuunnellessa tai perheillan aikana tai koulussa. Muistan erään perheillan, kun me kaikki nauroimme aivan katketaksemme! Se on ollut yksi mieluisimmista hetkistäni.
Nämä taivaalliset hetket ovat vahvistaneet todistustani ja auttaneet minua saamaan aiempaa kiitollisemman hengen. Ne ovat opettaneet minulle suurenmoisia asioita. Ennen kaikkea ne ovat tehneet minut onnelliseksi ja saaneet minut innostumaan evankeliumista! Tiedän, että jos edelleen päätän elää evankeliumin mukaan, niin kaikki se kauneus, onnellisuus, rauha ja rakkaus, jota tunnen jokaisena taivaallisena hetkenä, voi olla sitä, mitä voin tuntea aina – paljon suuremmassa määrin – selestisessä valtakunnassa.