Puhujakorokkeella
Korit ja purkit
Valokuva sisar Okazakista kirkon historian kirjaston luvalla; muut kuvat Getty Images
Jumala on antanut meille monia lahjoja, paljon moninaisuutta ja monia eroavuuksia, mutta olennaista on se, mitä me tiedämme toisistamme – että me olemme kaikki Hänen lapsiaan.
Meidän haasteemme kirkon jäseninä on oppia toinen toisiltamme, niin että me voimme kaikki rakastaa toisiamme ja kasvaa yhdessä.
Evankeliumin opit ovat ehdottoman tärkeitä. Ne ovat välttämättömiä, mutta tapa, jolla me esitämme ja sovellamme niitä, voi vaihdella. Sallikaa minun antaa yksinkertainen esimerkki kirkon oppien ja kulttuuriin liittyvän soveltamisen välisestä erosta. Minulla on tässä purkillinen Utahin persikoita, jotka perheenemäntä Utahista on säilönyt perhettään varten talven varalle. Havaijilaiset perheenemännät eivät säilö hedelmiä. He poimivat hedelmiä muutaman päivän varalle ja varastoivat ne sellaisinaan koreihin perhettään varten. Tässä korissa on mango, banaaneja, ananas ja papaija. – – Polynesialainen perheenemäntä olisi voinut poimia ne perheelleen ilmastossa, jossa hedelmät kypsyvät ympäri vuoden.
Kori ja purkki ovat erilaisia astioita, mutta niiden sisältö on sama: hedelmiä perheen nautittavaksi. Onko purkki oikea astia hedelmille ja kori väärä? Ei, ne ovat molemmat oikeanlaisia. Ne ovat molemmat kulttuuriin ja ihmisten tarpeisiin soveltuvia astioita. Ne ovat molemmat soveliaita myös sisällölleen eli hedelmille.
Entä mikä on se hedelmä? Paavali kertoo meille: ”Hengen hedelmää – – ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5:22–23). Apuyhdistyksen sisaruudessa, pappeuskoorumien veljeydessä ja kunnioittavassa kokoontumisessa sakramentin nauttimiseksi Hengen hedelmä yhdistää meitä rakkaudessa, ilossa ja rauhassa, olipa Apuyhdistys sitten Taipeissa tai Tongassa, olipa pappeuskoorumi Montanassa tai Meksikossa, ja pidettiinpä sakramenttikokous Fidžisaarilla tai Filippiineillä.
– – Kun minut kutsuttiin Apuyhdistyksen ylimpään johtokuntaan – –, presidentti [Gordon B.] Hinckley neuvoi minua näin: ”Sinä tuot tähän johtokuntaan ainutlaatuisia ominaisuuksia. Sinut tullaan tuntemaan Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolella asuvien edustajana – –. He näkevät sinun kuvaavan heidän ykseyttään kirkossa.” Hän antoi minulle siunauksen, jonka mukaan voisin kommunikoida tehokkaasti puhuessani ihmisille.4
– – [Kun olen puhunut muissa maissa,] olen tuntenut Hengen vievän sanani heidän sydämiinsä ja tuntenut Hengen hedelmän tuovan vuorostaan minulle heidän rakkautensa, ilonsa ja uskonsa. Olen tuntenut Hengen tekevän meistä yhtä.
Veljet ja sisaret, olkootpa hedelmänne persikoita tai papaijahedelmiä ja tuottepa niitä sitten purkeissa tai koreissa, me kiitämme teitä siitä, että tarjoatte ne rakkaudessa. Taivaallinen Isä, olkaamme yhtä ja olkaamme Sinun5, rukoilen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.