Henkilökuvia uskosta
Rakotomalala Alphonse
Sarodroa, Madagaskar
Kun Rakotomalala kiinnostui evankeliumista, lähin kirkko oli Antsiraben kaupungissa, joka sijaitsee 50 kilometrin päässä hänen kylästään Sarodroasta. Rakotomalala ja eräs ystävä keksivät keinon kulkea matkan joka sunnuntai.
Nykyään Sarodroassa on pieni seurakuntakeskus, jossa joka sunnuntai kokoontuu yli 100 jäsentä. Rakotomalala on nähnyt, miten hänen kylässään on otettu vastaan evankeliumi. Sarodroasta on lähtenyt palvelemaan neljä lähetyssaarnaajaa, ja kirkko jatkaa kasvamista.
Cody Bell, valokuvaaja
Kun isoisäni sairastui, matkustin Antsirabeen ollakseni hänen luonaan. Lähetyssaarnaajat kävivät hänen kodissaan useita kertoja. Isoisä ja minä emme olleet kirkon jäseniä, mutta hän piti tapaamisista lähetyssaarnaajien kanssa. Eräänä iltana he antoivat isoisälle siunauksen, ja perheillan jälkeen he ojensivat meille Mormonin kirjan.
”Pyydämme, että luette tämän kirjan ja kysytte Jumalalta, onko se totta”, he sanoivat.
Kun palasin Sarodroaan, en halunnut lukea Mormonin kirjaa, koska ajattelin, ettei se ole totta. Sitten yhtenä päivänä tulin niin sairaaksi, että jouduin jäämään kotiin useiksi päiviksi. Kun yritin löytää jotakin tekemistä, huomasin Mormonin kirjan ja aloin lukea.
Myöhemmin palasin Antsirabeen ja tapasin lähetyssaarnaajat. He opettivat minulle lisää Mormonin kirjasta ja profeetta Joseph Smithistä. Sanoin heille, ettemme tarvitse profeettoja ja ettei nykyään ole profeettaa. Lähetyssaarnaajat pyysivät minua rukoilemaan Jumalaa ja kysymään, onko nykyään profeettaa. He lupasivat, että Jumala vastaisi minulle. Rukoilin ja tunsin, että se, mitä lähetyssaarnaajat sanoivat, on totta.
Halusin mennä kirkkoon, mutta minulla ei ollut rahaa bussilippuun. Puhuin ystävälleni Razafindravaonasololle, ja hän sanoi, että voisimme ajaa pyörälläni. Ajoimme pyörällä joka sunnuntai kaksi tuntia yhteen suuntaan Sarodroasta Antsirabeen. Kun minä väsyin polkemiseen, siirryin taakse ja hän alkoi polkea. Sitten kun hän väsyi, me vaihdoimme taas paikkaa.
Lopulta Razafindravaonasolon perhe ja minä liityimme kirkkoon. Kävimme kirkossa Antsirabessa, kunnes Sarodroaan perustettiin seurakunta. Olimme hyvin onnellisia, kun voimme käydä kirkossa omassa kylässämme!
Razafindravaonasolon isä kutsuttiin seurakunnanjohtajaksi. Eräänä päivänä hän pyysi minut luokseen ja kannusti minua valmistautumaan lähetystyöhön. En uskonut, että voisin palvella, mutta hän vakuutti minulle, että voisin. Otin vastaan kutsun palvella Antananarivon lähetyskentällä Madagaskarissa. Nykyään olen naimisissa, ja minulla on kaksi lasta. Olen kiitollinen perheestäni, ja minulla on ollut enemmän kokemuksia kuin voin kertoa, jotka ovat auttaneet minua tietämään, että tämä kirkko on totta.
Liityttyään kirkkoon Rakotomalala (oikealla) palveli Antananarivon lähetyskentällä Madagaskarissa ja Razafindravaonasolo (vasemmalla) palveli Kinshasan lähetyskentällä Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Vuonna 2013 jäsenet Sarodroassa rakensivat tämän pienen puisen seurakuntakeskuksen, jossa he voivat palvella Jumalaa. Rakotomalala auttaa mielellään, kun rakennukseen tehdään tarvittavia muutoksia.
Riisi on Madagaskarin tärkeimpiä viljelykasveja. Lähes jokainen Sarodroassa työskentelee riisipelloilla perheensä elättämiseksi.
Kirkon jatkaessa kasvamista jäsenet Sarodroassa tarvitsivat uuden kappelirakennuksen. Nyt kun vieressä on uusi kappelirakennus, Rakotomalala ja muut työskentelevät muuttaakseen vanhan puisen kappelirakennuksen luokkahuoneiksi ja piispan toimistoksi.
Niistä päivistä asti, jolloin Rakotomalala ja Razafindravaonasolo ajoivat pyörällä kaksi tuntia yhteen suuntaan päästäkseen kirkkoon joka sunnuntai, he ovat pysyneet hyvinä ystävinä. He ovat kiitollisia siunauksista, joita evankeliumi on tuonut heille ja heidän perheilleen.
Rakotomalala ja Razafindravaonasolo seisovat uuden kappelirakennuksen edessä Sarodroassa. Tämän kappelirakennuksen, joka on tehty betonista ja tiilistä, ovat rakentaneet jäsenet.