”Hyppää jokeen!”

Elvin Jerome Laceda

Pampanga, Filippiinit

Kuvitus Gary Alfonso

Eräänä päivänä isoäitini pyysi minua viemään tädilleni vähän ruokaa, jonka hän oli valmistanut. Oli helteinen lauantai-iltapäivä, ja oli paljon muuta, mitä halusin tehdä sen sijaan että olisin mennyt isoäitini asioille. Sanoin isoäidille, että hänen pitäisi pyytää minun sijastani jotakuta serkuistani, mutta hän halusi ehdottomasti, että minä menisin.

Kului tunti, ja minusta alkoi tuntua, että minun pitäisi tehdä, mitä isoäitini oli pyytänyt. Otin ruoat ja lähdin kävelemään tätini talolle. Se oli kaukana, ja kun saavuin perille, en aikonut jäädä pitkäksi aikaa.

Tätini ja hänen viisikuukautinen vauvansa olivat riippumatossa, joka oli sidottu kahden nuoren mangopuun väliin. Puut olivat talon takana virtaavan joen partaalla. Kävelin heitä kohti viedäkseni ruoan. Yhtäkkiä riippumaton köydet katkesivat. Tätini ja hänen vauvansa vierivät jokeen. Jouduin pelon valtaan. En osannut uida, eikä lähellä ollut ketään, joka olisi auttanut. En tiennyt, mitä tehdä.

Välittömästi kuulin Hengen äänen: ”Hyppää!”

Mitään ajattelematta hyppäsin. Onneksi löysin vauvan jo parissa sekunnissa, ja tätini pystyi pääsemään joesta itse. Kun nousin joesta vauvan kanssa, en ollut uskoa, mitä juuri oli tapahtunut. Hyppäsin jokeen, vaikka en osannut uida, mutta koska olin kuunnellut Henkeä, vauvaserkkuni ja minä pelastuimme hukkumiselta.

Ymmärsin, miten tärkeää on tunnistaa se ohjaus ja innoitus, jota Jumala antaa meille Pyhän Hengen kautta, sekä kuunnella sitä. Olen kiitollinen, että lopulta tein, mitä isoäitini pyysi minua tekemään, ja vein ruoat tätini luo. Tiedän, että meidän täytyy ponnistella ollaksemme herkkiä hengellisille kehotuksille, jotta voimme olla Jumalan käsinä ja auttaa Hänen lapsiaan.