Evankeliumin klassikoita
Tuo kirkas sunnuntaiaamu
Lokakuun 2006 yleiskonferenssipuheesta.
Sinä päivänä ylösnoussut Herra katkaisi kuoleman kahleet. Hän nousi haudasta ja ilmestyi loistavan voitokkaana koko ihmiskunnan Vapahtajana.
Me tiedämme, mitä ylösnousemus on – hengen ja ruumiin yhdistyminen uudelleen täydellisessä muodossaan. – –
Voitteko kuvitella sitä? Elämää ollessamme parhaimmillamme? Emme koskaan sairaina, emme koskaan tuskissa, emme koskaan sairauksien vaivaamina, jotka kiusaavat meitä niin usein kuolevaisuudessa?
Ylösnousemus on meidän kristittyjen uskonkäsitysten ydin. – –
Kun Vapahtaja nousi haudasta, – – Hän teki jotakin sellaista, mitä kukaan muu ei kyennyt tekemään. Hän katkaisi kuoleman kahleet paitsi itseltään niin myös kaikilta, jotka ovat joskus eläneet – niin vanhurskailta kuin jumalattomiltakin. – –
Hän toi tuon lahjan kaikkien ulottuville. Ja tuolla suurenmoisella teolla Hän pehmensi musertavan, riipaisevan surun, joka kalvaa niiden sielua, jotka ovat menettäneet kallisarvoisia rakkaitaan.
Mietin, kuinka synkkä oli se perjantai, jolloin Kristus nostettiin ristille.
– – Maa järkkyi ja pimeni. – –
Ne jumalattomat miehet, jotka tavoittelivat Hänen henkeään, riemuitsivat. – –
Sinä päivänä temppelin väliverho repesi kahtia.
Magdalan Maria ja Maria, Jeesuksen äiti, olivat molemmat murheen – – murtamia. Se suurenmoinen mies, jota he olivat rakastaneet ja kunnioittaneet, riippui hengettömänä ristillä.
– – Apostolit olivat musertuneita. Jeesus, heidän Vapahtajansa – mies, joka oli kävellyt veden päällä ja herättänyt muita kuolleista – oli itse jumalattomien ihmisten armoilla. – –
Se oli perjantai, joka oli täynnä musertavaa, riipaisevaa surua. – –
Luulen, että tuo perjantai oli synkin kaikista päivistä tämän maailman historiassa.
Mutta – – epätoivo ei jäänyt kytemään, koska sunnuntaina ylösnoussut Herra mursi kuoleman kahleet. Hän nousi haudasta ja ilmestyi loistavan voitokkaana koko ihmiskunnan Vapahtajana.
Ja hetkessä silmät, jotka olivat täyttyneet alati vuotavista kyynelistä, kuivuivat. Huulet, jotka olivat kuiskineet tuskan ja murheen rukouksia, täyttivät nyt ilman ihmetyksentäyteisellä ylistyksellä, sillä Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, seisoi heidän edessään – – todisteena siitä, että kuolema on vain alku uudelle ja ihmeelliselle olemassaololle.
Jokaisella meistä on omat perjantaimme – niitä päiviä, jolloin itse maailmankaikkeus näyttää olevan pirstaleina ja maailmamme sirpaleet ovat palasina hajallaan ympärillämme. – –
Mutta minä todistan teille Hänen nimessään, joka voitti kuoleman, että sunnuntai koittaa. Surumme synkeydessä sunnuntai koittaa.
– – Olipa murheemme millainen tahansa, sunnuntai koittaa. Tässä elämässä tai seuraavassa sunnuntai koittaa.
Todistan teille, ettei ylösnousemus ole satua. Meillä on niiden henkilökohtaiset todistukset, jotka näkivät Hänet. Vanhassa ja uudessa maailmassa oli tuhansia, jotka näkivät ylösnousseen Vapahtajan. He tunnustelivat Hänen käsissään, jaloissaan ja kyljessään olevia haavoja. – –
Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset saivat uutta voimaa. He matkasivat kautta maailman – – julistaen rohkeasti, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan ylösnoussut Poika.
Monet heistä – – kuolivat marttyyreina, ja kun he saivat surmansa, heidän huulillaan oli todistus ylösnousseesta Kristuksesta.
Ylösnousemus muutti niiden elämän, jotka olivat sen silminnäkijöinä. Eikö sen pitäisi muuttaa meidänkin elämämme?
Me kaikki nousemme haudasta. – –
Maailman Vapahtajan elämän ja iankaikkisen uhrin ansiosta me saamme olla jälleen yhdessä niiden kanssa, joita olemme rakastaneet.
– – Sinä päivänä me iloitsemme siitä, että Messias voitti kaiken, jotta me voisimme elää ikuisesti.
Pyhissä temppeleissä saamiemme pyhien toimitusten ansiosta meidän lähtömme tästä lyhyestä kuolevaisuudesta ei voi pitkäksi aikaa erottaa ihmissuhteita, jotka on punottu yhteen iankaikkisin sitein.
Vakaa todistukseni on, että kuolema ei ole olemassaolon loppu. – –
Ymmärtäkäämme ne kallisarvoiset lahjat, jotka saamme rakastavan taivaallisen Isän poikina ja tyttärinä, sekä lupaus siitä kirkkaasta päivästä, kun me kaikki nousemme voitokkaina haudasta, ja eläkäämme niistä kiitollisina.
– – Olipa perjantaimme kuinka synkkä hyvänsä, niin sunnuntai koittaa.