Pitäkäämme lupauksemme ja liittomme
Kutsun teitä miettimään lupauksia ja liittoja, joita teette Herran ja muiden kanssa, ja osoittamaan siinä suurta nuhteettomuutta tietäen, että sananne on sitova.
Rakkaat veljet ja sisaret, kun päätämme tämän kokouksen, säilyttäkäämme jokainen sydämessämme tänään lausuttu todistus Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuuksista. Olemme siunattuja, kun meillä on tämä yhteinen pyhä hetki, jolloin voimme vahvistaa lupauksemme Herralle Jeesukselle Kristukselle, että olemme Hänen palvelijoitaan ja Hän on Vapahtajamme.
Lupausten ja liittojen tekemisen ja pitämisen tärkeys painaa raskaana mieltäni. Kuinka tärkeää teille on pitää sananne? Olla luotettava? Tehdä se, mitä sanotte tekevänne? Pyrkiä kunnioittamaan pyhiä liittojanne? Olla nuhteettomia? Elämällä uskollisina lupauksillemme, joita annamme Herralle ja muille, me kuljemme liittopolkua takaisin taivaallisen Isämme luo ja me tunnemme Hänen rakkauttaan elämässämme.
Vapahtajamme Jeesus Kristus on suuri Esikuvamme, mitä tulee lupausten ja liittojen tekemiseen ja pitämiseen. Hän tuli maan päälle luvaten tehdä Isän tahdon. Hän opetti evankeliumin periaatteita sanoin ja teoin. Hän sovitti syntimme, jotta me voisimme elää jälleen. Hän on täyttänyt jokaisen lupauksensa.
Voidaanko samaa sanoa meistä jokaisesta? Mitä vaaroja on siinä, jos petkutamme vähän, lipeämme hieman tai emme aivan elä sitoumustemme mukaan? Mitä jos hylkäämme liittomme? Tulevatko muut Kristuksen luokse meidän esimerkkimme valossa? Onko sanamme sitova? Lupausten pitäminen ei ole tapa, vaan se on Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen ominaispiirre.
Koska Herra on aina tietoinen heikkouksistamme kuolevaisuudessa, Hän lupasi: ”Olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne.”1 Minä olen tuntenut Hänen läsnäolonsa, kun olen tarvinnut tyynnytystä, lohtua tai suurempaa hengellistä näkemystä tai voimaa, ja Hänen jumalallinen toveruutensa on tehnyt ja tekee minut hyvin nöyräksi ja kiitolliseksi.
Herra on sanonut: ”Jokainen sielu, joka hylkää syntinsä ja tulee minun luokseni ja huutaa avuksi minun nimeäni ja tottelee minun ääntäni ja pitää minun käskyni, saa nähdä minun kasvoni ja tietää, että minä olen.”2 Tämä on ehkäpä Hänen suurin lupauksensa.
Opin nuoruudessani sen, miten tärkeää on pitää sanansa. Yksi sellainen esimerkki on tilanteesta, jolloin seisoin valmiina lausumaan partiolupauksen. Yhteistyömme Amerikan partiopoikajärjestön kanssa, kun se nyt päättyy, on aina oleva tärkeänä perintönä minulle ja tälle kirkolle. Partiojärjestölle, lukuisille miehille ja naisille, jotka ovat palvelleet ahkerasti partiojohtajina, äideille – todellinen kunnia kuuluu heille – ja nuorille miehille, jotka ovat osallistuneet partio-ohjelmaan, me sanomme: ”Kiitos teille.”
Tässä samassa kokouksessa rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson, ja vanhin Quentin L. Cook ovat ilmoittaneet muutoksista, jotka keskittävät huomiomme uudelleen nuoriin ja suuntaavat järjestömme ilmoitetun totuuden mukaisiksi. Lisäksi juuri viime sunnuntaina presidentti Nelson ja presidentti M. Russell Ballard selittivät uutta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lapsille ja nuorille tarkoitettua ohjelmaa koko kirkkoa varten. Se on maailmanlaajuinen hanke, joka keskittyy Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat yksimielisiä tästä uudesta suunnasta, ja minä lausun henkilökohtaisen todistukseni siitä, että Herra on johdattanut meitä joka askeleella. Olen innoissani siitä, että kirkon lapset ja nuoret saavat kokea tämän yhtenäisen keskittymisen heihin sekä kotona että kirkossa – oppimalla evankeliumia, palvelemalla ja toiminnoissa sekä henkilökohtaisessa edistymisessä.
Nuorten teema tälle tulevalle vuodelle 2020 on peräisin Nefin klassisesta lupauksesta ”menen ja teen”. Hän kirjoitti: ”Ja tapahtui, että minä, Nefi, sanoin isälleni: Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä.”3 Vaikka niin sanottiin kauan sitten, me kirkossa pysymme uskollisina tuolle lupaukselle tänä aikana.
”Menen ja teen” tarkoittaa sitä, että nousemme maailman tapojen yläpuolelle, vastaanotamme henkilökohtaista ilmoitusta ja toimimme sen mukaan, elämme vanhurskaasti osoittaen toivoa ja uskoa tulevaisuuteen, teemme liittoja seurata Jeesusta Kristusta ja pidämme ne ja siten opimme rakastamaan enemmän Häntä, maailman Vapahtajaa.
Liitto on molemminpuolinen lupaus meidän ja Herran välillä. Me kirkon jäsenet teemme kasteessa liiton ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen ja elää, niin kuin Hän eli. Kuten ne, jotka kastettiin Mormonin vesissä, mekin lupaamme tulla Hänen kansakseen, ”[kantaa toistemme] kuormia, jotta ne olisivat keveitä; – – [surra] surevien kanssa, – – [lohduttaa] niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja [olla] Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla”4. Palvelutyömme toistemme parissa kirkossa kuvastaa sitoumustamme kunnioittaa juuri noita lupauksia.
Kun nautimme sakramentin, me uudistamme tuon liiton ottaa päällemme Hänen nimensä ja teemme muitakin lupauksia tullaksemme paremmiksi. Päivittäiset ajatuksemme ja tekomme, sekä suuret että pienet, kuvastavat sitoutumistamme Häneen. Hänen pyhä lupauksensa vuorostaan on: ”Jos te muistatte minut aina, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne.”5
Kysymykseni tänään on, pidämmekö me lupauksemme ja liittomme, vai ovatko ne toisinaan välinpitämättömiä sitoumuksia, jotka on tehty huolettomasti ja jotka on siksi helppo rikkoa? Kun sanomme jollekulle: ”Minä rukoilen puolestasi”, teemmekö niin? Kun lupaamme: ”Tulen auttamaan”, menemmekö? Kun sitoudumme maksamaan velan, maksammeko? Kun kohotamme kätemme ilmaisten tukemme jäsenelle uudessa kirkon tehtävässä, tuemmeko häntä?
Yhtenä iltana nuoruudessani istuimme äitini kanssa hänen sängyllään ja hän puhui vaikuttavasti siitä, miten tärkeää on elää viisauden sanan mukaan. ”Minä tiedän muiden kokemuksista vuosien takaa, että ellei viisauden sanaa noudata, menettää hengellisyyden ja herkkyyden”, hän sanoi. Hän katsoi minua suoraan silmiin, ja minä tunsin hänen sanojensa tunkeutuvan sydämeeni: ”Lupaa minulle tänään, Ronnie [hän kutsui minua Ronnieksi], että elät aina viisauden sanan mukaan.” Vakavana annoin hänelle tuon lupauksen, ja olen pitänyt sen kaikki nämä vuodet.
Tuo sitoumus palveli minua hyvin, kun olin nuori, ja myöhempinä vuosina, kun olin liike-elämän piireissä, joissa alkoholi virtasi runsaana. Tein etukäteen päätöksen noudattaa Jumalan lakeja, eikä minun ole koskaan tarvinnut tehdä sitä uudelleen. Herra on sanonut: ”Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta.”6 Mitä Hän sanoo niille, jotka elävät viisauden sanan mukaan? Että meille luvataan terveyttä, voimaa, viisautta, tietoa ja enkelien varjelusta.7
Joitakin vuosia sitten olimme sisar Rasbandin kanssa Suolajärven temppelissä, kun yksi tyttäristämme sinetöitiin puolisoonsa. Seistessämme temppelin ulkopuolella nuoremman tyttären kanssa, joka ei ollut vielä riittävän vanha osallistumaan seremoniaan, puhuimme siitä, miten tärkeää on tulla sinetöidyksi Jumalan pyhässä temppelissä. Kuten äitini oli opettanut minulle vuosia aiemmin, sanoimme tyttärellemme: ”Me haluamme, että sinut sinetöidään turvallisesti temppelissä, ja me haluamme, että lupaat meille, että kun löydät iankaikkisen kumppanisi, sinä sovit hänen kanssaan siitä, että teidät sinetöidään temppelissä.” Hän antoi meille sanansa.
Hän on sittemmin sanonut, että keskustelumme ja hänen lupauksensa ovat suojelleet häntä ja muistuttaneet hänelle, ”mikä on kaikkein tärkeintä”. Myöhemmin hän teki pyhiä liittoja, kun hänet sinetöitiin aviomieheensä temppelissä.
Presidentti Nelson on opettanut: ”Me lisäämme Vapahtajan voimaa elämässämme – – silloin, kun teemme pyhiä liittoja ja pidämme nuo liitot täsmällisesti. Meidän liittomme sitovat meidät Häneen ja antavat meille jumalallista voimaa.”8
Kun pidämme toisillemme antamamme lupaukset, me pidämme todennäköisemmin Herralle antamamme lupaukset. Muistakaa Herran sanat: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”9
Pohtikaa kanssani pyhissä kirjoituksissa olevia esimerkkejä lupauksista. Ammon ja Moosian pojat Mormonin kirjassa sitoutuivat ”saarnaamaan Jumalan sanaa”10. Kun lamanilaisjoukot ottivat Ammonin kiinni, hänet vietiin lamanilaisten kuninkaan Lamonin eteen. Hän lupasi kuninkaalle: ”Minä olen sinun palvelijasi.”11 Kun ryöstäjät tulivat viemään kuninkaan lampaita, Ammon katkaisi heidän käsivartensa. Kuningas oli niin hämmästynyt, että hän kuunteli Ammonin sanomaa evankeliumista ja koki kääntymyksen.
Vanhassa testamentissa Ruut lupasi anopilleen: ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen.”12 Hän eli lupauksensa mukaisesti. Laupias samarialainen Uuden testamentin vertauksessa lupasi majatalon isännälle, että jos tämä hoitaisi haavoittunutta matkaajaa, niin ”jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin”13. Mormonin kirjassa Soram lupasi lähteä erämaahan Nefin ja hänen veljiensä kanssa. Nefi kertoi: ”Kun Soram oli vannonut meille valan, pelkomme hänen vuokseen lakkasivat.”14
Entäpä se muinainen ”isille annettu lupaus”, kuten pyhissä kirjoituksissa kuvataan, että ”lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen”?15 ”Meistä tuli Herran työtovereita”, vanhin John A. Widtsoe selitti vuosia sitten. ”Suunnitelman toteutuminen ei jäänyt pelkästään Isän työksi ja Vapahtajan työksi, vaan siitä tuli myös meidän työmme.”16
”Tuo kokoaminen on tärkeintä, mitä maan päällä nykyään tapahtuu”, presidentti Nelson on sanonut matkustaessaan ympäri maailmaa. ”Kun puhumme kokoamisesta, me sanomme yksinkertaisesti tämän perustotuuden: taivaallisen Isämme lapsista aivan jokainen kummallakin puolen verhoa ansaitsee kuulla Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoman.”17
Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina päätän puheeni kutsuun ja lupaukseen. Ensiksi kutsu: Kutsun teitä miettimään lupauksia ja liittoja, joita teette Herran ja muiden kanssa, ja osoittamaan siinä suurta nuhteettomuutta tietäen, että sananne on sitova. Toiseksi lupaan teille, että kun teette niin, Herra osoittaa sananne todeksi ja hyväksyy tekonne pyrkiessänne väsymättömän uutterasti rakentamaan elämäänne, perhettänne ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa. Hän on kanssanne, rakkaat veljeni ja sisareni, ja te voitte luottavaisina odottaa sitä, kun teidät ”otetaan vastaan taivaaseen, niin että [te voitte] siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa – –; sillä Herra Jumala on [sen] puhunut”18.
Tästä todistan ja näin lupaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.