Kaksi suurta käskyä
Meidän täytyy pyrkiä pitämään kumpikin suuri käsky. Jotta voimme tehdä niin, me tasapainottelemme lain ja rakkauden välillä.
Rakkaat sisareni Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa, tervehdin teitä Jumalalta tehtävän saaneita iankaikkisen perheen varjelijoita. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut meille: ”Tämä kirkko palautettiin, jotta perheitä voidaan muodostaa, sinetöidä ja korottaa iankaikkisesti.”1 Tällä opetuksella on tärkeitä seurauksia henkilöille, jotka määrittävät itsensä lesboksi, homoksi, biseksuaaliksi tai transsukupuoliseksi – joihin viitataan yleensä lyhenteellä HLBT.2 Presidentti Nelson on muistuttanut meitä myös siitä, ettei meidän ”tarvitse olla [aina] samaa mieltä toistemme kanssa rakastaaksemme toisiamme”3. Näistä profeetallisista opetuksista on tärkeää keskustella perheessä, jotta vastataan lasten ja nuorten kysymyksiin. Olen rukoillen etsinyt innoitusta puhua tälle kuulijakunnalle, koska nämä kysymykset vaikuttavat teihin yksilöinä, ja suoraan tai välillisesti ne vaikuttavat jokaiseen perheeseen kirkossa.
I
Aloitan käskyistä, jotka Jeesuksen opetuksen mukaan ovat kaksi suurinta.
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”4
Tämä tarkoittaa sitä, että meitä käsketään rakastamaan jokaista, koska Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta opettaa, että jokainen on meidän lähimmäisemme.5 Mutta innokkuudessamme pitää tämä toinen käsky emme saa unohtaa ensimmäistä käskyä eli rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme. Me osoitamme tätä rakkautta noudattamalla Hänen käskyjään.6 Jumala vaatii meitä noudattamaan Hänen käskyjään, koska vain tuon kuuliaisuuden kautta, mukaan lukien parannuksen, me voimme palata asumaan Hänen luokseen ja tulla täydellisiksi, kuten Hän on.
Äskettäisessä puheessaan kirkon nuorille aikuisille presidentti Russell M. Nelson puhui asiasta, josta hän käytti ilmausta ”voimakas yhteys Jumalan rakkauden ja Hänen lakiensa välillä”7. Lait, jotka koskevat merkittävimmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviksi itsensä määrittelevien kysymyksiä, ovat Jumalan laki avioliitosta ja siihen läheisesti liittyvä siveyden laki. Kumpikin on välttämätön taivaallisen Isämme pelastussuunnitelmassa Hänen lapsiaan varten. Kuten presidentti Nelson opetti: ”Jumalan lakien vaikuttimena on pelkästään Hänen ääretön rakkautensa meitä kohtaan ja se, että Hän haluaa meistä tulevan kaikkea sitä, mitä meistä voi tulla.”8
Presidentti Nelson opetti: ”Monet maat – – ovat laillistaneet samaa sukupuolta olevien avioliiton. Me kirkon jäsenet kunnioitamme maan lakeja – –, myös siviiliavioliittoa. Totuus kuitenkin on, että alussa – – avioliitto oli Jumalan säätämä! Ja vielä tänäkin päivänä Hän määrittelee avioliiton olevan miehen ja naisen välinen. Jumala ei ole muuttanut omaa määritelmäänsä avioliitosta.”
Presidentti Nelson jatkoi: ”Jumala ei myöskään ole muuttanut siveyden lakiaan. Temppeliin pääsemisen vaatimukset eivät ole muuttuneet.”9
Presidentti Nelson muistutti meitä kaikkia siitä, että ”meidän tehtävämme apostoleina on opettaa yksinomaan totuutta. Tuo tehtävä ei anna [apostoleille] valtuutta muuttaa jumalallista lakia.”10 Näin ollen, sisareni, kirkon johtajien täytyy aina opettaa sitä, miten ainutlaatuisen tärkeä on miehen ja naisen välinen avioliitto sekä siihen liittyvä siveyden laki.
II
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon työssä on pohjimmiltaan kyse Jumalan lasten valmistamisesta selestiseen valtakuntaan ja varsinkin sen korkeimpaan kirkkauteen, korotukseen eli iankaikkiseen elämään. Tuo korkein päämäärä on mahdollinen ainoastaan solmimalla avioliitto iankaikkisuudeksi.11 Iankaikkiseen elämään sisältyy luomisvoimia, jotka kuuluvat olennaisesti miehen ja naisen yhdistelmään12 – nykyajan ilmoituksessa niitä kuvaillaan ilmauksella ”jälkeläisten – – jatkuminen aina ja ikuisesti”13.
Nuorille aikuisille pitämässään puheessa presidentti Nelson opetti: ”Jumalan lakien noudattaminen pitää teidät turvassa, kun edistytte kohti lopullista korotusta”14 – se on, että meistä tulee Jumalan kaltaisia ja että meillä on taivaallisten vanhempiemme korotettu elämä ja jumalalliset mahdollisuudet. Sen päämäärän me haluamme kaikille, joita rakastamme. Sen rakkauden tähden me emme voi antaa rakkautemme syrjäyttää käskyjä emmekä Jumalan suunnitelmaa ja työtä, joiden tiedämme tuovan rakkaillemme heidän suurimman onnensa.
Mutta on monia, joita rakastamme – myös niitä, joilla on palautettu evankeliumi – jotka eivät usko Jumalan käskyihin avioliitosta ja siveyden laista tai päättävät olla noudattamatta niitä. Miten on heidän laitansa?
Jumalan oppi osoittaa, että me kaikki olemme Hänen lapsiaan ja että Hän on luonut meidät, jotta meillä voisi olla ilo.15 Nykyajan ilmoituksessa opetetaan, että Jumala on laatinut suunnitelman kuolevaisuuden kokemukselle, jossa kaikki voivat valita kuuliaisuuden tavoitellakseen Hänen korkeimpia siunauksiaan tai tehdä valintoja, jotka johtavat yhteen vähemmän loistavista valtakunnista.16 Koska Jumala rakastaa suuresti kaikkia lapsiaan, nuo vähäisemmät valtakunnat ovat silti ihmeellisempiä kuin kuolevaiset voivat käsittää.17 Jeesuksen Kristuksen sovitus tekee kaiken tämän mahdolliseksi, kun Hän ”kirkastaa Isän ja pelastaa kaikki hänen kättensä teot”18.
III
Olen puhunut ensimmäisestä käskystä, mutta entä toinen? Kuinka noudatamme käskyä rakastaa lähimmäisiämme? Pyrimme saamaan jäsenemme ymmärtämään, että niitä, jotka noudattavat lesbolaisia, homoseksuaalisia, biseksuaalisia tai transsukupuolisia opetuksia ja toimivat niiden mukaisesti, tulee kohdella samalla rakkaudella, jota Vapahtajamme käskee meidän osoittaa kaikille lähimmäisillemme. Näin ollen, kun samaa sukupuolta olevien avioliitto julistettiin lailliseksi Yhdysvalloissa, ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi julistivat: ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi opettaa meitä rakastamaan ja kohtelemaan kaikkia ihmisiä ystävällisesti ja kohteliaasti – silloinkin kun olemme asioista eri mieltä. Vahvistamme, että niitä, jotka käyttävät hyväkseen lakeja ja oikeuden päätöksiä, jotka valtuuttavat samaa sukupuolta olevien välisen avioliiton, ei saa kohdella epäkunnioittavasti.”19
Emme myöskään saa koskaan vainota niitä, joilla ei ole samoja uskonkäsityksiä ja sitoumuksia kuin meillä.20 Valitettavasti jotkut henkilöt, jotka kohtaavat näitä ongelmia, tuntevat edelleen olevansa perheissämme, seurakunnissamme ja vaarnoissamme joidenkin jäsenten ja johtohenkilöiden väheksymiä ja torjumia. Meidän kaikkien täytyy olla ystävällisempiä ja kohteliaampia.
IV
Syistä, joita emme ymmärrä, meillä on erilaisia haasteita kuolevaisuuden kokemuksissamme. Mutta tiedämme, että Jumala auttaa meitä jokaista voittamaan nämä haasteet, jos me vilpittömästi etsimme Hänen apuaan. Kun olemme kärsineet ja tehneet parannuksen meille opetettujen lakien rikkomisesta, meidät kaikki määrätään johonkin kirkkauden valtakuntaan. Lopullisen ja viimeisen tuomion antaa Herra, jolla yksin on tarvittava tieto, viisaus ja armo tuomita meistä jokainen.
Sillä välin meidän täytyy pyrkiä pitämään kumpikin suuri käsky. Jotta voimme tehdä niin, me tasapainottelemme lain ja rakkauden välillä – pidämme käskyt ja kuljemme liittopolkua, samalla kun rakastamme lähimmäisiämme matkan varrella. Tämä kulkeminen vaatii meitä tavoittelemaan jumalallista innoitusta siihen, mitä tukea ja mitä vastustaa sekä kuinka rakastaa ja kuunnella kunnioittavasti ja samalla opettaa. Kulkemisemme vaatii, ettemme tingi käskyistä mutta osoitamme täysimääräistä ymmärtämystä ja rakkautta. Kulkemisemme täytyy olla hienotunteista niitä lapsia kohtaan, jotka ovat epävarmoja omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan, mutta se pyrkii välttämään ennenaikaista lokeroimista, koska useimpien lasten kohdalla nämä epävarmuudet vähenevät merkittävästi ajan kuluessa.21 Kulkemisemme vastustaa houkuttelua pois liittopolulta, ja se kieltää tukensa kaikilta, jotka johtavat ihmisiä pois Herran luota. Kaikessa tässä me muistamme, että Jumala lupaa toivon ja lopullisen ilon ja siunaukset kaikille, jotka pitävät Hänen käskynsä.
V
Äideillä ja isillä sekä meillä kaikilla on vastuu opettaa kumpaakin kahdesta suuresta käskystä. Kirkon naisille presidentti Spencer W. Kimball kuvaili tätä velvollisuutta tässä suuressa profetiassa: ”Suuri osa siitä merkittävästä kasvusta, jota kirkossa tapahtuu viimeisinä aikoina, tapahtuu siitä syystä, että kirkkoon tulee suurin joukoin maailmasta hyviä naisia – –. Tätä tapahtuu siinä määrin kuin kirkossa olevien naisten elämässä on vanhurskautta ja selväsanaisuutta, ja siinä määrin kuin heitä pidetään muista maailmassa elävistä naisista erottuvina ja erilaisina – –. Niinpä kirkon naiset ovat viimeisinä päivinä esimerkkinsä ansiosta merkittävä voima sekä kirkon lukumääräisessä että hengellisessä kasvussa.”22
Puhuessaan tästä profetiasta presidentti Russell M. Nelson julisti: ”Päivä, jonka presidentti Kimball näki ennalta, on nyt. Ne naiset, joista hän ennusti, olette te!”23 Vähänpä me, jotka 40 vuotta sitten kuulimme tuon profetian, ymmärsimme siitä, että tämän kirkon naiset saattavat pelastaa muiden muassa omia rakkaita ystäviään ja perheensä jäseniä, joihin vaikuttavat tällä hetkellä maailman tärkeinä pitämät asiat ja perkeleelliset vääristymät. Rukoukseni ja siunaukseni on, että te opetatte ja toimitte täyttääksenne tuon profetian. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.