Evankeliumista kertomisen ilo
Meillä on taivaassa rakastava Isä, joka odottaa, että käännymme Hänen puoleensa, jotta Hän voi siunata meidän elämäämme ja lähellämme olevien elämää.
Yksi Alkeisyhdistyksen lempilauluistani alkaa näillä sanoilla:
Kuulun Kristuksen kirkkoon,
Tiedän, ett oon lapsi Jumalan,
Ja suunnitelman myös tunnenhan
Mä Herran antaman.
Uskon Vapahtajaani Jeesukseen.1
Miten yksinkertainen ja kaunis ilmaus totuuksista, joihin me uskomme!
Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet tiedämme, keitä me olemme. Me tiedämme, että ”Jumala on henkemme Isä. Me olemme – – Hänen lapsiaan, ja Hän rakastaa meitä.” Me elimme Hänen luonaan taivaassa ennen kuin tulimme maan päälle.
Me tunnemme Jumalan suunnitelman. Me olimme Hänen luonaan, kun Hän esitteli sen. Taivaallisen Isämme ”koko tarkoitus – Hänen työnsä ja kirkkautensa – on antaa meille jokaiselle mahdollisuus nauttia kaikista Hänen siunauksistaan. Hän on tarjonnut täydellisen suunnitelman tarkoituksensa toteuttamiseksi. Me ymmärsimme ja hyväksyimme tämän [onnensuunnitelman, lunastussuunnitelman ja pelastussuunnitelman] ennen kuin tulimme maan päälle. – –
Jeesus Kristus on keskeisellä sijalla Jumalan suunnitelmassa. Sovituksensa kautta Jeesus Kristus täytti Isänsä tarkoituksen ja teki meille kullekin mahdolliseksi saada kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän. Saatana eli Perkele on Jumalan suunnitelman vihollinen” ja on ollut alusta asti.
”Tahdonvapaus eli kyky valita on yksi Jumalan suurimmista lahjoista lapsilleen. – – Meidän on valittava, seuraammeko Jeesusta Kristusta vai seuraammeko Saatanaa.”2
Nämä ovat yksinkertaisia totuuksia, joista voimme kertoa muille.
Saanen valottaa teille tilannetta, jolloin äitini kertoi tällaisista yksinkertaisista totuuksista yksinkertaisesti olemalla avoin keskustelulle ja huomaamalla tilaisuuden.
Monia vuosia sitten äitini oli veljeni kanssa palaamassa Argentiinaan vierailulle. Äitini ei ole oikein koskaan pitänyt lentämisestä, joten hän pyysi yhtä pojistani antamaan hänelle lohdun ja varjeluksen siunauksen. Poikani tunsi kehotuksen siunata isoäitiään myös erityisellä Pyhän Hengen johdatuksella ja ohjauksella vahvistaa ja koskettaa monien sellaisten sydäntä, jotka olivat halukkaita kuulemaan evankeliumista.
Salt Lake Cityn lentoasemalla äitini ja veljeni tapasivat seitsenvuotiaan tytön, joka oli palaamassa kotiin hiihtomatkalta perheensä kanssa. Tytön vanhemmat huomasivat, kuinka pitkään tyttö oli puhunut äitini ja veljeni kanssa, ja päättivät liittyä tyttärensä seuraan. He esittäytyivät sanoen olevansa Eduardo, Maria Susana ja Giada Pol. Tämän suloisen perheen kanssa syntyi luonteva ja lämmin yhteys.
Kumpikin perhe oli innoissaan siitä, että he matkustaisivat yhdessä samalla lennolla Buenos Airesiin Argentiinaan. Heidän keskustelunsa jatkuessa äitini pani merkille, ettei toinen perhe ollut siihen mennessä koskaan kuullut Jeesuksen Kristuksen palautetusta kirkosta.
Yksi ensimmäisiä kysymyksiä, mitä Susana esitti, oli: ”Kertoisitteko minulle siitä kauniista museosta, jonka huipulla on kultainen patsas?”
Äitini selitti, ettei se kaunis rakennus ollut museo vaan Herran temppeli, missä me teemme liittoja Jumalan kanssa, jotta voimme palata jonakin päivänä asumaan Hänen luonaan. Susana tunnusti äidilleni, että ennen heidän matkaansa Salt Lake Cityyn hän oli rukoillut, että hän saisi jonkinlaista vahvistusta sisimpäänsä.
Lennon aikana äitini lausui Susanalle yksinkertaisen mutta vahvan todistuksen evankeliumista ja kehotti Susanaa etsimään lähetyssaarnaajat kotikaupungistaan. Susana kysyi äidiltäni: ”Kuinka löydän heidät?”
Äitini vastasi: ”Et voi olla huomaamatta heitä. He ovat joko kaksi nuorta miestä, jotka ovat pukeutuneet valkoisiin paitoihin ja solmioihin, tai kaksi viehättävästi pukeutunutta nuorta naista, ja heillä on aina nimikyltti, jossa on heidän nimensä ja myös teksti ’Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko’.”
Perheet vaihtoivat puhelinnumeroita ja jättivät hyvästit Buenos Airesin lentoasemalla. Susana, josta on sittemmin tullut hyvä ystäväni, on kertonut minulle moneen kertaan, että hänestä oli hyvin surullista erota äidistäni lentoasemalla. Susana sanoi: ”Äitisi loisti. En osaa selittää sitä, mutta hänessä oli kirkkautta, jota en halunnut jättää taakseni.”
Heti kotikaupunkiinsa palattuaan Susana ja hänen tyttärensä Giada lähtivät kertomaan tästä kokemuksesta Susanan äidille, joka asui vain muutaman korttelin päässä heidän kodistaan. Heidän ajaessaan Susana sattui näkemään kaksi nuorta miestä, jotka kävelivät kadulla ja olivat pukeutuneet äitini kuvailemaan tapaan. Hän pysäytti autonsa keskelle katua, nousi autosta ja kysyi näiltä kahdelta nuorelta mieheltä: ”Mahdatteko te olla Jeesuksen Kristuksen kirkosta?”
He vastasivat: ”Kyllä.”
”Lähetyssaarnaajia?” hän kysyi.
He kumpikin vastasivat: ”Kyllä vain!”
Silloin Susana sanoi: ”Nouskaa autooni. Te tulette kotiini opettamaan minua.”
Kaksi kuukautta myöhemmin Maria Susana kastettiin. Hänen tyttärensä Giada kastettiin myös tämän täytettyä yhdeksän vuotta. Teemme yhä töitä Eduardon kanssa, jota rakastamme, tapahtui mitä hyvänsä.
Siitä lähtien Susanasta on tullut yksi suurenmoisimmista lähetyssaarnaajista, mitä olen ikinä tavannut. Hän on kuin Moosian pojat ja tuo monia sieluja Kristuksen luo.
Kerran keskustellessamme kysyin häneltä: ”Mikä on salaisuutesi? Kuinka sinä kerrot evankeliumista muille?”
Hän sanoi minulle: ”Se on hyvin yksinkertaista. Joka päivä ennen kuin lähden kotoa, pyydän rukouksessa taivaallista Isäämme ohjaamaan minut jonkun sellaisen luo, joka tarvitsee evankeliumia elämässään. Joskus otan mukaani Mormonin kirjan annettavaksi tai lähetyssaarnaajilta saamiani kampanjakortteja – ja kun alan jutella jollekulle, kysyn yksinkertaisesti, onko hän kuullut kirkosta.”
Susana sanoi myös: ”Toisinaan minä vain hymyilen odottaessani junaa. Kerran yksi mies katsoi minua ja sanoi: ’Mille sinä hymyilet?’ Hän vähän niin kuin pääsi yllättämään minut.
Vastasin: ’Hymyilen, koska olen onnellinen!’
Silloin hän sanoi: ’Ja mistä sinä olet niin onnellinen?’
Minä vastasin: ’Olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, ja se tekee minut onnelliseksi. Oletko kuullut kirkosta?’”
Kun hän vastasi kieltävästi, Susana antoi hänelle kampanjakortin ja kutsui hänet osallistumaan tulevan sunnuntain kokouksiin. Seuraavana sunnuntaina Susana tervehti miestä ovella.
Presidentti Dallin H. Oaks on opettanut:
”On kolme asiaa, joita kaikki jäsenet voivat tehdä kertoakseen evankeliumista. – –
Ensiksi me kaikki voimme rukoilla halua auttaa tässä keskeisen tärkeässä osassa pelastuksen työtä. – –
Toiseksi me voimme – – pitää käskyt. – – Uskollisilla jäsenillä on aina Vapahtajan Henki kanssaan ohjaamassa heitä, kun he pyrkivät osallistumaan Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista kertomisen suureen työhön.
Kolmanneksi me voimme rukoilla innoitusta siihen, mitä me voimme tehdä – – kertoaksemme evankeliumista muille – – [ja rukoilla] sitoutuneina toimimaan [saamamme] innoituksen mukaan.”3
Veljet, sisaret, lapset ja nuoret, voimmeko me olla ystäväni Susanan kaltaisia ja kertoa evankeliumista muille? Voimmeko kutsua ystävän, joka ei kuulu kirkkoomme, mukaan kirkkoon kanssamme sunnuntaina? Tai voimmeko kenties antaa Mormonin kirjan sukulaiselle tai ystävälle? Voimmeko auttaa muita löytämään esivanhempiaan FamilySearch-ohjelman avulla tai kertoa muille, mitä olemme oppineet viikolla, kun olemme tutkineet Tule ja seuraa minua -aineistoa? Voimmeko olla enemmän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kaltaisia ja kertoa muille, mikä tuo iloa elämäämme? Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on kyllä! Me pystymme siihen!
Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että ”Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä lähetetään maailmaan ’tekemään työtä hänen viinitarhassaan ihmissielujen pelastamiseksi’ (OL 138:56). Tähän pelastuksen työhön kuuluu jäsenlähetystyö, käännynnäisten aktiivisena pitäminen, vähemmän aktiivisten jäsenten aktivointi, temppeli- ja sukututkimustyö sekä evankeliumin opettaminen.”4
Rakkaat ystäväni, Herra tarvitsee meitä kokoamaan Israelia. Opissa ja liitoissa Hän on sanonut: ”Älkääkä olko etukäteen huolissanne siitä, mitä sanotte; vaan kootkaa mieleenne alati elämän sanoja, niin teille annetaan tuona hetkenä se osa, mikä mitataan kullekin ihmiselle.”5
Lisäksi Hän on luvannut meille:
”Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!
Ja nyt, jos ilonne on suuri yhden sielun kanssa, jonka olette johdattaneet minun luokseni minun Isäni valtakuntaan, kuinka suuri teidän ilonne onkaan, jos johdatatte monta sielua minun luokseni!”6
Alkeisyhdistyksen laulu, jolla aloitin, päättyy tähän syvälliseen toteamukseen:
Uskon Vapahtajaani Jeesukseen
Ja Häntä rakastan.
Siis oikein mä teen,
Käyn kirkkauteen,
Totuutta julistan.7
Todistan, että nämä sanat pitävät paikkansa ja että meillä on taivaassa rakastava Isä, joka odottaa, että käännymme Hänen puoleensa, jotta Hän voi siunata meidän elämäämme ja lähellämme olevien elämää. Rukoukseni on, että meillä on halu tuoda veljiämme ja sisariamme Kristuksen luokse. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.