Tiedämme, rakastamme ja kasvamme
Oppikaamme kaikki ymmärtämään oma osuutemme tässä suuressa palvelutyössä, jotta meistä tulisi enemmän Hänen kaltaisiaan.
Vuonna 2016 Temppeliaukion tabernaakkelikuoro tuli vierailemaan Alankomaissa ja Belgiassa. Ja koska olin mukana järjestämässä tuota kiehtovaa tapahtumaa, minulla oli kaksi kertaa tilaisuus nauttia heidän esityksestään.
Heidän esityksensä aikana mietin, miten valtava hanke on siirrellä sen kokoista kuoroa. Huomioni kiinnittyi isoon gongiin, jonka kuljettaminen on vaikeaa ja luultavasti kallista verrattuna viuluun, trumpettiin tai muihin soittimiin, joita voi kantaa helposti kainalossaan. Mutta kun ajattelin, kuinka paljon tämä gongi oli todella mukana esityksessä, tajusin, että sitä lyötiin vain muutamia kertoja, kun taas pienemmät soittimet olivat mukana suurimman osan konsertista. Mietin, että ilman gongin ääntä esitys ei olisi ollut samanlainen, ja niinpä piti nähdä se vaiva, että tämä iso gongi vietiin valtameren yli.
Toisinaan meistä saattaa tuntua, että olemme niin kuin tuo gongi ja kelpaamme soittamaan esityksessä vain hyvin pientä osuutta. Mutta saanen sanoa teille, että teidän äänellänne on ratkaiseva vaikutus.
Me tarvitsemme kaikkia soittimia. Jotkut meistä oppivat helposti ja pärjäävät erittäin hyvin koulussa, kun taas toisilla on taiteellisia lahjoja. Jotkut suunnittelevat ja rakentavat tai hoivaavat, suojelevat tai opettavat muita. Meitä kaikkia tarvitaan tuomaan väriä ja merkitystä tähän maailmaan.
Haluan osoittaa tämän sanoman niille, joista tuntuu, ettei heillä ole mitään annettavaa, tai jotka uskovat, ettei heillä ole mitään merkitystä tai vaikutusta kehenkään, ja niille, jotka ehkä tuntevat kaiken olevan kohdallaan erinomaisen hyvin, sekä kaikille siltä väliltä.
Olittepa missä tahansa vaiheessa elämän polkua, jotkut teistä saattavat tuntea itsensä niin ylikuormittuneiksi, etteivät koe edes olevansa sillä polulla. Haluan kutsua teitä astumaan pimeydestä valoon. Evankeliumin valo antaa lämpöä ja parantumista ja auttaa teitä ymmärtämään, keitä te todella olette ja mikä on elämänne tarkoitus.
Jotkut meistä ovat vaeltaneet kielletyillä poluilla yrittäen etsiä sieltä onnea.
Rakastava taivaallinen Isä kutsuu meitä kulkemaan opetuslapseuden polkua ja palaamaan Hänen luokseen. Hän rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella.1
Mikä on oikea tie? Oikea tie on auttaa toinen toistamme ymmärtämään, keitä me olemme, palvelemalla toisiamme.
Minulle palvelutyö on sitä, että osoittaa jumalallista rakkautta.2 Sillä tavoin me luomme ympäristön, jossa sekä antaja että vastaanottaja saavat halun tehdä parannusta. Toisin sanoen me muutamme suuntaa ja pääsemme lähemmäksi Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta ja meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan.
Meidän ei esimerkiksi tarvitse jatkuvasti kertoa puolisollemme tai lapsillemme, kuinka he voivat kehittyä – he tietävät sen jo. Kun luomme tämän rakkauden ilmapiirin, he saavat voimaa tehdä välttämättömiä muutoksia elämässään ja tulla paremmiksi ihmisinä.
Tällä tavoin parannuksesta tulee päivittäinen jalostumisprosessi, johon saattaa sisältyä sitä, että pyytää anteeksi huonoa käytöstä. Muistan ja koen yhä tilanteita, jolloin olen ollut liian kerkeä tuomitsemaan tai liian hidas kuuntelemaan. Ja päivän päättyessä olen henkilökohtaisen rukoukseni aikana tuntenut saavani taivaasta rakastavia neuvoja tehdä parannus ja tulla paremmaksi. Se rakastava ympäristö, jonka ensin loivat vanhempani, veljeni ja sisareni sekä myöhemmin vaimoni, lapseni ja ystäväni, on auttanut minua tulemaan paremmaksi ihmisenä.
Me kaikki tiedämme, missä voimme toimia paremmin. Meidän ei tarvitse muistuttaa toisiamme siitä toistuvasti, mutta meidän tarvitsee rakastaa ja palvella toisiamme sekä niin tehdessämme luoda ilmapiiri halukkuudelle muuttua.
Tässä samassa ilmapiirissä me opimme, keitä me todella olemme ja mikä on meidän tehtävämme tässä maailmanhistorian viimeisessä luvussa ennen Vapahtajan toista tulemista.
Jos mietitte omaa osaanne, haluaisin kehottaa teitä etsimään paikan, jossa voitte olla yksin, ja pyytämään taivaallista Isää ilmaisemaan teille, mitä teidän tulee tehdä. Vastaus tulee luultavasti vähitellen ja sitten selkeämmin, kun olemme asettaneet jalkamme tukevammin liitto- ja palvelutyöpolulle.
Me koemme samoja vaikeuksia, joita Joseph Smith kohtasi, kun hän oli ”sanasodan ja mielipidetemmellyksen keskellä”. Kuten luemme hänen omasta kertomuksestaan, hän sanoi usein itsekseen: ”Mitä on tehtävissä? Mitkä näistä kaikista ryhmäkunnista ovat oikeassa, vai ovatko ne peräti kaikki väärässä? Jos jokin niistä on oikeassa, mikä se on ja kuinka saan tietää siitä?”3
Sen tiedon ansiosta, jonka Joseph löysi Jaakobin kirjeestä ja jossa sanotaan: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta”4, ”lopulta [hän päätti] pyytää Jumalalta”5.
Luemme edelleen, että hän ”[yritti] sitä ensimmäisen kerran [elämässään], sillä kaikkien [huoliensa] keskellä [hän ei] ollut vielä milloinkaan siihen mennessä yrittänyt rukoilla ääneen”6.
Samoin voi olla meidän kohdallamme, kun aivan ensimmäistä kertaa rukoilemme Luojaamme tavalla, jolla emme ole rukoilleet koskaan aiemmin.
Josephin yrityksen ansiosta taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät hänelle ja kutsuivat häntä nimeltä, ja sen tuloksena meillä on paljon selkeämpi ymmärrys siitä, keitä me olemme ja että meillä on todella merkitystä.
Luemme edelleen, että nuoruusvuosinaan Joseph oli ”niiden vainoama, joiden olisi pitänyt olla [hänen ystäviään] ja kohdella [häntä] hyväntahtoisesti”7. Niin mekin voimme odottaa kokevamme vastustusta, kun elämme opetuslapsen elämää.
Jos teistä tällä hetkellä tuntuu, ettette pysty olemaan mukana orkesterissa ja että parannuksen polku vaikuttaa mielestänne vaikealta, niin tietäkää, että jos jatkamme hellittämättä, niin taakka tullaan ottamaan harteiltamme ja näemme jälleen valoa. Taivaallinen Isä ei jätä meitä koskaan, kun käännymme Hänen puoleensa. Me voimme langeta ja nousta ylös, ja Hän auttaa meitä pudistamaan tomun polvistamme.
Jotkut meistä ovat haavoittuneita, mutta Herran ensiapupakkauksen sidetarpeet ovat tarpeeksi suuria peittämään kaikki haavamme.
Niinpä sitä rakkautta, sitä täydellistä rakkautta, josta käytämme myös nimitystä Kristuksen puhdas rakkaus8, tarvitaan kodeissamme, joissa vanhemmat palvelevat lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Sen rakkauden avulla sydämet muuttuvat, ja meissä syntyy halu tehdä Hänen tahtonsa.
Juuri sitä rakkautta tarvitaan, kun me taivaallisen Isämme lapset ja Hänen kirkkonsa jäsenet toimimme toistemme kanssa, ja sen avulla me voimme ottaa orkestereissamme mukaan kaikki soittimet, niin että kykenemme esiintymään loistavasti taivaan enkelikuorojen kanssa, kun Vapahtaja tulee jälleen.
Juuri sen rakkauden, sen valon täytyy loistaa ja kirkastaa ympäristöämme, kun elämme päivittäistä elämäämme. Ihmiset huomaavat sen valon ja tuntevat vetoa siihen. Sellainen lähetystyö vetää muita puoleensa niin, että he ”tulevat ja näkevät, tulevat ja auttavat ja tulevat ja jäävät”9. Kun olette saaneet oman todistuksen tästä suuresta työstä ja meidän osuudestamme siinä, riemuitkaamme yhdessä rakkaan profeettamme Joseph Smithin kanssa, joka julisti: ”Sillä minä olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää.”10
Todistan teille, että tiedän, kuka olen, ja tiedän, keitä te olette. Me olemme kaikki taivaallisen Isän lapsia, ja Hän rakastaa meitä. Eikä Hän ole lähettänyt meitä tänne epäonnistumaan vaan palaamaan loistokkaasti Hänen luokseen. Oppikaamme kaikki ymmärtämään oma osuutemme tässä suuressa palvelutyössä, niin että meistä tulee enemmän Vapahtajan kaltaisia, kun Hän tulee jälleen. Tämä on rukoukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.