Uskon rukoukset
Kun rukoilemme uskossa, meistä tulee tärkeä osa Herran työssä Hänen valmistaessaan maailmaa toiseen tulemiseensa.
Rukoukseen, jonka vanhin Maynes lausui tämän yleiskonferenssin ensimmäisen kokouksen alussa, saadaan jo vastauksia. Innoitusta on tullut meille suurenmoisten sanomien ja kauniin musiikin välityksellä. Presidentti Russell M. Nelsonin lupaus siitä, että tästä konferenssista tulee mieleenpainuva, alkaa jo toteutua.
Presidentti Nelson on nimennyt tämän vuoden ”200-vuotisjuhlakaudeksi, jolloin juhlistetaan sitä, että 200 vuotta sitten Isä Jumala ja Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät näyssä Joseph Smithille”. Presidentti Nelson kehotti meitä laatimaan henkilökohtaisen suunnitelman, jonka mukaan valmistaudumme tähän historialliseen konferenssiin, mistä juhlistamisesta tulisi hänen sanojensa mukaan ”ratkaisevan tärkeä kirkon historiassa, ja teidän osuutenne on keskeinen”.1
Ehkäpä minun laillani te kuulitte hänen sanomansa ja kysyitte itseltänne: ”Millä tavoin minun osuuteni on keskeinen?” Kenties olette lukeneet ja rukoilleet palautuksen tapahtumista. Kenties olette aiempaa huolellisemmin lukeneet kertomukset niistä muutamista tilanteista, jolloin Isä Jumala on esitellyt rakkaan Poikansa. Kenties olette lukeneet tilanteista, jolloin Vapahtaja on puhunut taivaallisen Isämme lapsille. Tiedän, että itse olen tehnyt kaikkea tätä ja muutakin.
Lukiessani olen löytänyt viittauksia Jumalan pappeuteen ja taloudenhoitokausien alkamisiin. Olen tuntenut nöyryyttä ymmärtäessäni, että valmistautumiseni tähän konferenssiin on ollut ratkaisevan tärkeää omassa historiassani. Olen tuntenut muutoksia sydämessäni. Olen tuntenut uutta kiitollisuutta. Olen tuntenut täyttyväni ilolla siitä mahdollisuudesta, että minut on kutsuttu osallistumaan tähän jatkuvan palautuksen juhlaan.
Arvelen, että huolellisen valmistautumisen ansiosta muutkin tuntevat entistä suurempaa iloa, myönteisyyttä ja päättäväisyyttä palvella missä tahansa tehtävässä Herra heitä tarvitseekin.
Ylimaalliset tapahtumat, joita me arvostamme, olivat alkuna profetoidulle viimeiselle taloudenhoitokaudelle, jolloin Herra valmistaa kirkkoaan ja kansaansa – niitä, joka kantavat Hänen nimeään – vastaanottamaan Hänet. Osana valmistautumistamme Hänen tulemiseensa Hän kohottaa meitä jokaista niin, että voimme nousta tämän maailman historiassa ennennäkemättömien hengellisten haasteiden ja mahdollisuuksien tasolle.
Syyskuussa 1840 profeetta Joseph Smith ja hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa julistivat seuraavaa: ”Herran työ näinä viimeisinä päivinä on äärettömän suurta ja lähes käsittämätöntä kuolevaisille. Sen suuruus on sanoin kuvaamatonta ja sen ylevyys vertaansa vailla. Se on aihe, joka on elähdyttänyt profeettojen ja vanhurskaiden ihmisten mieltä maailman luomisesta asti jokaisella taloudenhoitokaudella nykyaikaan asti, ja juuri aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella kaikki, mitä on taivaissa tai mitä on maan päällä, yhdistetään yhdeksi Kristuksessa Jeesuksessa, ja silloin palautetaan kaikki, kuten pyhät profeetat maailman alusta asti ovat puhuneet, sillä silloin tapahtuu isille annettujen lupausten suuri täyttyminen, ja Korkeimman voiman ilmenemiset ovat suuria, loistavia ja yleviä.”
He jatkoivat: ”Olemme halukkaita etenemään ja yhdistämään tarmomme valtakunnan rakentamiseksi ja pappeuden perustamiseksi täyteydessään ja kirkkaudessaan. Viimeisinä päivinä tehtävä työ on äärettömän tärkeää ja vaatii pyhiltä voimia, taitoja, lahjoja ja kykyjä vieriäkseen eteenpäin siinä kirkkaudessa ja majesteettisuudessa, jota profeetta [Daniel] on kuvaillut [ks. Dan. 2:34–35, 44–45]. Tällaisen suuren ja ylevän työn toteuttamiseksi vaaditaan siis pyhien keskittymistä.”2
Monia yksityiskohtia siitä, mitä me teemme ja milloin me teemme sen palautuksen etenemisessä, on vielä ilmoittamatta. Ensimmäinen presidenttikunta tiesi kuitenkin jo niinä varhaisina aikoina jotakin Herran meille asettaman työn laajuudesta ja syvyydestä. Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, mitä me tiedämme tapahtuvan:
Pyhiensä avulla Herra tarjoaa evankeliuminsa lahjaa ”jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle”3. Tekniikalla ja ihmeillä on edelleen oma osansa – kuten on ”ihmisten kalastajilla”4, jotka palvelevat voimalla ja entistä suuremmalla uskolla.
Kansana meistä tulee entistä yhtenäisempiä lisääntyvän kuohunnan keskellä. Meidät kootaan hengellisen voiman ryhmiksi ja perheiksi, jotka ovat täynnä evankeliumin valoa.
Jopa epäuskoinen maailma tunnistaa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ja ymmärtää sen yllä lepäävän Jumalan voiman. Uskolliset ja urheat opetuslapset ottavat pelottomasti, nöyrästi ja avoimesti Kristuksen nimen päällensä päivittäisessä elämässään.
Kuinka siis jokainen meistä voi osallistua tähän hyvin laajaan ja suurenmoiseen työhön? Presidentti Nelson on opettanut meille, kuinka kasvaa hengellisessä voimassa. Kun pidämme parannusta iloisena mahdollisuutena, koska uskomme entistä vahvemmin siihen, että Jeesus on Kristus, kun ymmärrämme ja uskomme taivaallisen Isän kuulevan jokaisen rukouksemme, kun pyrimme noudattamaan käskyjä ja elämään niiden mukaan, niin me kasvamme voimassamme saada jatkuvaa ilmoitusta. Pyhä Henki voi olla kumppanimme alati. Valon tunne säilyy meillä silloinkin, kun maailma ympärillämme käy entistä synkemmäksi.
Joseph Smith on esimerkki siitä, kuinka kasvaa tässä hengellisessä voimassa. Hän näytti meille, että uskon rukous on avain Jumalalta saatavaan ilmoitukseen. Hän rukoili uskossa luottaen siihen, että Isä Jumala vastaisi hänen rukoukseensa. Hän rukoili uskossa luottaen siihen, että vain Jeesuksen Kristuksen avulla hän voisi vapautua syntiensä vuoksi tuntemastaan syyllisyydestä. Ja hän rukoili uskossa luottaen siihen, että hänen täytyi löytää Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko saadakseen tuon anteeksiannon.
Koko profeetallisen palvelutyönsä ajan Joseph Smith hyödynsi uskon rukouksia saadakseen jatkuvaa ilmoitusta. Kun kohtaamme nykyajan haasteita ja tulevia haasteita, meidänkin on tarpeen noudattaa samaa mallia. Presidentti Brigham Young sanoi: ”En tiedä myöhempien aikojen pyhille mitään muuta keinoa kuin että jokainen henkäys olisi käytännössä rukous sen hyväksi, että Jumala johdattaisi ja ohjaisi kansaansa.”5
Näiden sakramenttirukouksen sanojen tulisi siis kuvata päivittäistä elämäämme: ”Muistamaan hänet aina.” ”Hänet” tarkoittaa Jeesusta Kristusta. Seuraavat sanat ”ja pitämään hänen käskynsä” tuovat mieleen, mitä Hänen muistamisensa tarkoittaa meille.6 Kun muistamme Jeesuksen Kristuksen aina, saatamme kysyä hiljaisessa rukouksessa: ”Mitä Hän haluaisi minun tekevän?”
Tällainen rukous, joka lausuttiin uskoen Jeesukseen Kristukseen, pani alulle tämän viimeisen taloudenhoitokauden. Ja rukous tulee olemaan sen ytimessä, mikä on meidän kunkin osuutemme tämän taloudenhoitokauden jatkuvassa etenemisessä. Teidän laillanne olen huomannut suurenmoisia esimerkkejä tällaisesta rukouksesta.
Ensimmäisenä on Joseph Smith. Hän kysyi lapsen kaltaista uskoa osoittaen, mitä Herra haluaisi hänen tekevän. Hänen saamansa vastaus muutti maailman historiaa.
Minä saan yhden tärkeän opetuksen siitä, kuinka Joseph rukoukseen polvistuessaan suhtautui Saatanan hyökkäykseen.
Tiedän kokemuksesta, että Saatana ja hänen palvelijansa yrittävät saada meidät tuntemaan, ettei meidän pidä rukoilla. Kun Joseph Smith ponnisti kaikki voimansa Jumalan avuksi huutamiseen, jotta hän vapautuisi vallasta, joka yritti kahlita hänet, hänen avunpyyntörukoukseensa vastattiin ja taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ilmestyivät.
Saatanan yritys tehdä tyhjäksi palautuksen alku oli näin kiivas, koska Josephin rukous oli niin tärkeä. Teillä ja minulla on pienemmät osuudet jatkuvassa palautuksessa. Silti palautuksen vihollinen yrittää estää meitä rukoilemasta. Josephin uskon ja määrätietoisuuden esimerkki voi vahvistaa meitä meidän päättäväisyydessämme. Tämä on yksi monista syistä, joiden vuoksi rukouksiini sisältyy kiitollisuus taivaalliselle Isälle profeetta Josephista.
Mormonin kirjan Enos on uskon rukoukseni toinen malli, kun pyrin tekemään oman osuuteni jatkuvassa palautuksessa. Olipa teidän osuutenne mikä tahansa, niin tekin voitte ottaa hänet henkilökohtaiseksi opastajaksenne.
Josephin tavoin Enos rukoili uskossa. Hän kuvasi kokemustaan näin:
”Ja minun sielullani oli nälkä; ja minä polvistuin maahan Luojani eteen, ja minä huusin hänen puoleensa voimallisessa rukouksessa ja anomisessa oman sieluni puolesta; ja kaiken päivää minä huusin hänen puoleensa; niin, ja kun yö tuli, minä yhä korotin korkealle ääneni, niin että se ylti taivaisiin.
Ja minulle tuli ääni sanoen: Enos, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi, ja sinä olet oleva siunattu.
Ja minä, Enos, tiesin, ettei Jumala voinut valehdella; sen vuoksi syyllisyyteni oli pyyhitty pois.
Ja minä sanoin: Herra, kuinka se on tapahtunut?
Ja hän sanoi minulle: Uskosi tähden Kristukseen, jota et ole koskaan ennen kuullut etkä nähnyt. Ja monta vuotta kuluu, ennen kuin hän ilmaisee itsensä lihassa; mene siis, uskosi on tehnyt sinut puhtaaksi.”7
Opetus, joka on siunannut minua, sisältyy näihin sanoihin: ”Uskosi tähden Kristukseen, jota et ole koskaan ennen kuullut etkä nähnyt.”
Josephilla oli uskoa Kristukseen niin että hän meni lehtoon ja myös niin että hän rukoili vapautuvansa Saatanan vallasta. Hän ei ollut vielä nähnyt Isää ja Poikaa, mutta hän rukoili uskossa koko sydämensä voimalla.
Enosin kokemuksesta olen saanut saman kallisarvoisen opetuksen. Kun rukoilen uskossa, minulla on Vapahtaja puolustajanani Isän luona ja voin tuntea, että rukoukseni yltää taivaaseen. Vastauksia tulee. Siunauksia saadaan. Voin tuntea rauhaa ja iloa vaikeinakin aikoina.
Muistan, kun kahdentoista apostolin koorumin uusimpana jäsenenä polvistuin rukoukseen vanhin David B. Haightin kanssa. Hän oli suunnilleen saman ikäinen kuin itse olen nyt, ja hänellä oli samoja haasteita, joita itse koen tällä hetkellä. Muistan hänen äänensä, kun hän rukoili. En avannut silmiäni katsoakseni, mutta minusta kuulosti aivan kuin hän olisi hymyillyt. Hän puhui taivaallisen Isän kanssa iloisella äänellä.
Voin kuulla mielessäni hänen onnellisuutensa, kun hän sanoi: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Minusta se kuulosti aivan kuin vanhin Haight olisi tuntenut Vapahtajan sinä hetkenä vahvistavan sen viestin, jonka hän oli rukouksessaan lausunut Isälle. Ja olin varma, että se vastaanotettiin hymyillen.
Meidän kykymme antaa oma tärkeä panoksemme suurenmoiseen, jatkuvaan palautukseen lisääntyy, kun kasvamme uskossamme Jeesukseen Kristukseen meidän Vapahtajanamme ja taivaalliseen Isäämme meidän rakastavana Isänämme. Kun rukoilemme uskossa, meistä tulee tärkeä osa Herran työssä Hänen valmistaessaan maailmaa toiseen tulemiseensa. Rukoilen, että me kaikki voimme kokea iloa tehdessämme työtä, jota Hän kutsuu meitä jokaista tekemään.
Minä todistan, että Jeesus Kristus elää. Tämä on Hänen kirkkonsa ja valtakuntansa maan päällä. Joseph Smith on palautuksen profeetta. Presidentti Russell M. Nelson on Herran profeetta maan päällä tänä päivänä. Hänellä on kaikki pappeuden avaimet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.