Hän kulkee meidän edellämme
Herra johtaa evankeliuminsa ja kirkkonsa palauttamista. Hän tuntee tulevaisuuden täydellisesti. Hän kutsuu teitä työhön.
Rakkaat veljeni ja sisareni, olen kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon yleiskonferenssissa. Kutsuessaan meitä pohtimaan, kuinka meitä ja rakkaitamme on siunannut se, että Herra on palauttanut kirkkonsa tänä viimeisenä taloudenhoitokautena, presidentti Russell M. Nelson lupasi, että kokemuksemme olisi paitsi mieleenpainuva myös unohtumaton.
Oma kokemukseni on ollut mieleenpainuva, kuten varmasti teilläkin on ollut. Se, tuleeko siitä unohtumaton, riippuu meistä jokaisesta. Minulle se on tärkeää, koska tähän konferenssiin valmistautumisen kokemus on muuttanut minua tavalla, jonka haluan säilyvän. Saanen selittää.
Valmistautumiseni sai minut tarkastelemaan kertomusta eräästä palautuksen tapahtumasta. Olin lukenut siitä tapahtumasta monia kertoja, mutta se oli aina ollut minulle vain selonteko eräästä tärkeästä tapaamisesta, jossa oli mukana Joseph Smith, palautuksen profeetta. Mutta tällä kertaa näin tässä kertomuksessa, kuinka Herra johtaa meitä, opetuslapsiaan, kirkossaan. Näin, mitä tarkoittaa se, että meitä kuolevaisia johtaa maailman Vapahtaja, Luoja – joka tietää kaiken, menneen, nykyisen ja tulevan. Hän opettaa meitä askel askeleelta, opastaa meitä eikä koskaan pakota meitä.
Kuvailemani tapahtuma oli ratkaisevan tärkeä hetki palautuksessa. Kyse oli lepopäivän kokouksesta, joka pidettiin 3. huhtikuuta 1836 Kirtlandin temppelissä Ohiossa seitsemän päivää temppelin vihkimisen jälkeen. Joseph Smith kuvaili tätä suurta hetkeä maailman historiassa yksinkertaisella tavalla. Suuri osa hänen kertomuksestaan on tallennettuna Opin ja liittojen luvussa 110:
”Iltapäivällä avustin muita presidenttejä Herran ehtoollisen jakamisessa seurakunnalle. Saimme sen kahdeltatoista, joiden etuoikeutena oli toimittaa pyhää pöytäpalvelusta tänä päivänä. Suoritettuani tämän palveluksen veljilleni vetäydyin korokkeelle verhojen ollessa alas laskettuina ja kumarruin Oliver Cowderyn kanssa vakavaan ja hiljaiseen rukoukseen. Noustuamme rukouksesta seuraava näky avattiin meille molemmille.”1
”Verho poistettiin mielestämme, ja ymmärryksemme silmät avattiin.
Me näimme Herran seisomassa korokkeen kaiteella edessämme; ja hänen jalkojensa alla oli puhtaalla kullalla päällystetty alusta, väriltään kuin meripihka.
Hänen silmänsä olivat kuin tulenliekki; hänen päänsä hiukset olivat valkoiset kuin puhdas lumi; hänen kasvonsa loistivat kirkkaammin kuin aurinko; ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu, nimittäin Jehovan ääni, joka sanoi:
Minä olen ensimmäinen ja viimeinen; minä olen hän, joka elää, minä olen hän, joka teurastettiin; minä olen teidän puolustajanne Isän luona.
Katso, teidän syntinne on annettu teille anteeksi; te olette puhtaita minun edessäni; nostakaa siis päänne ja riemuitkaa.
Veljienne sydämet riemuitkoot, ja kaiken kansani, joka on kaikin voimin rakentanut tämän huoneen minun nimelleni, sydämet riemuitkoot.
Sillä katso, minä olen hyväksynyt tämän huoneen, ja minun nimeni on oleva täällä; ja minä ilmaisen itseni kansalleni armollisesti tässä huoneessa.
Niin, minä ilmestyn palvelijoilleni ja puhun heille omalla äänelläni, jos minun kansani pitää minun käskyni eikä saastuta tätä pyhää huonetta.
Niin, tuhansien ja kymmenientuhansien sydämet riemuitsevat suuresti siunausten tähden, jotka vuodatetaan, ja endaumentin tähden, joka palvelijoilleni on suotu tässä huoneessa.
Ja tämän huoneen maine leviää vieraisiin maihin; ja tämä on sen siunauksen alku, joka vuodatetaan minun kansani päälle. Aivan niin. Aamen.
Tämän näyn sulkeuduttua taivaat aukenivat meille uudestaan; ja Mooses ilmestyi eteemme ja antoi meidän haltuumme avaimet Israelin kokoamiseksi maan neljältä ääreltä ja kymmenen heimon johdattamiseksi pohjoisesta maasta.
Tämän jälkeen Elias ilmestyi ja antoi Abrahamin evankeliumin taloudenhoitokauden ja sanoi, että meidän ja meidän jälkeläistemme kautta siunattaisiin kaikkia sukupolvia meidän jälkeemme.
Kun tämä näky oli sulkeutunut, vielä yksi suuri ja kirkkauden näky puhkesi meille; sillä profeetta Elia, joka otettiin taivaaseen maistamatta kuolemaa, seisoi meidän edessämme ja sanoi:
Katso, on tullut täysin aika, josta Malakian suu puhui – todistaen, että hänet [Elia] lähetettäisiin, ennen kuin Herran suuri ja pelottava päivä tulee
kääntämään isien sydämet lasten puoleen ja lapset isien puoleen, jottei koko maata lyötäisi kirouksella –
sen tähden tämän taloudenhoitokauden avaimet on annettu teidän käsiinne; ja tästä te voitte tietää, että Herran suuri ja pelottava päivä on lähellä, aivan ovella.”2
Olin lukenut tuon kertomuksen monta kertaa. Pyhä Henki oli vahvistanut minulle, että kertomus on totta. Mutta kun tutkin ja valmistauduin tähän konferenssiin, opin näkemään selkeämmin, kuinka Herran voima johtaa yksityiskohtaisesti Hänen opetuslapsiaan Hänen työssään.
Seitsemän vuotta ennen kuin Mooses antoi Josephille Kirtlandin temppelissä Israelin kokoamisen avaimet, ”Joseph sai tietää Mormonin kirjan nimisivulta, että kirjan tarkoituksena oli ’[osoittaa] Israelin huoneen jäännökselle, – – [että se voi tuntea] Herran liitot, jottei sitä hylätä ikiajoiksi’. Vuonna 1831 Herra kertoi Josephille, että Israelin kokoaminen alkaisi Kirtlandista, ’ja sieltä [Kirtlandista] kaikki, jotka minä tahdon, lähtevät maailmaan kaikkien kansakuntien keskuuteen – –, sillä Israel on pelastuva, ja minä johdatan [sitä]’”3.
Vaikka Israelin kokoamiseen tarvittaisiin lähetystyötä, Herra innoitti johtajiaan opettamaan kahdelletoista, joista tuli muutamia varhaisia lähetyssaarnaajiamme: ”Muistakaa, teidän ei pidä mennä muiden kansakuntien luo, ennen kuin olette saaneet endaumenttinne.”4
Vaikuttaa siltä, että Kirtlandin temppeli oli tärkeä Herran vaiheittaiselle suunnitelmalle ainakin kahdesta syystä: Ensiksi, Mooses odotti, kunnes temppeli saatiin valmiiksi, ennen kuin hän palautti Israelin kokoamisen avaimet. Ja toiseksi, presidentti Joseph Fielding Smith opetti, että ”Herra antoi pyhille käskyn rakentaa temppeli [Kirtlandin temppeli], jossa Hän voisi ilmoittaa valtuuden avaimet ja jossa apostolit voisivat saada endaumentin ja valmistautua leikkaamaan Hänen viinitarhaansa viimeisen kerran”5. Vaikka Kirtlandin temppelissä ei toimitettukaan temppeliendaumenttia sellaisena kuin tunnemme sen nykyään, niin profetian täyttymisenä siellä alettiin saada valmistavia temppelitoimituksia sekä Hengen ilmestysten vuodatusta. Tämä varusti lähetystyöhön kutsutut luvatulla ”voimalla korkeudesta”6, mikä johti suureen kokoamiseen lähetystyöpalvelun avulla.
Kun Israelin kokoamisen avaimet oli annettu Josephille, Herra innoitti profeettaa lähettämään kahdentoista koorumin jäseniä lähetystyöhön. Tutkiessani minulle kävi selväksi, että Herra oli valmistanut yksityiskohtaisesti tavan, jolla kaksitoista apostolia voisivat lähteä lähetystyöhön muihin maihin, missä ihmisiä oli valmistettu uskomaan ja tukemaan heitä. Aikanaan heidän avullaan tuhansia tuotiin Herran palautettuun kirkkoon.
Aikakirjojemme perusteella on arvioitu, että kahdentoista apostolin kahden lähetysmatkan aikana Britteinsaarilla kastettiin 7 500 – 8 000 ihmistä. Tämä loi perustan lähetystyölle Euroopassa. 1800-luvun loppuun mennessä Amerikan mantereelle oli kokoontunut suunnilleen 90 000 jäsentä, joista useimmat olivat tulleet Britteinsaarilta tai Skandinaviasta.7 Herra oli innoittanut Josephia ja uskollisia lähetyssaarnaajia, ja nämä ryhtyivät työhön saadakseen sadon, joka on varmasti siihen aikaan tuntunut heistä mahdottomalta. Mutta täydellisen kaukonäköisyytensä ja valmistelunsa ansiosta Herra teki sen mahdolliseksi.
Muistatte ilmeisen yksinkertaiset ja miltei runolliset sanat Opin ja liittojen luvussa 110:
”Katso, on tullut täysin aika, josta Malakian suu puhui – todistaen, että hänet [Elia] lähetettäisiin, ennen kuin Herran suuri ja pelottava päivä tulee
kääntämään isien sydämet lasten puoleen ja lapset isien puoleen, jottei koko maata lyötäisi kirouksella –
sen tähden tämän taloudenhoitokauden avaimet on annettu teidän käsiinne; ja tästä te voitte tietää, että Herran suuri ja pelottava päivä on lähellä, aivan ovella.”8
Todistan, että Herra on nähnyt kauas tulevaisuuteen ja nähnyt, kuinka Hän johtaisi meitä auttamaan Häntä tarkoitustensa toteuttamisessa viimeisinä aikoina.
Palvellessani monia vuosia sitten johtavassa piispakunnassa sain tehtäväksi valvoa suunnittelu- ja kehitysryhmää, joka loi ohjelmiston nimeltä FamilySearch. Viitatessani ohjelman luomiseen käytän tarkoituksella ”johtaa”-sanan sijaan sanaa ”valvoa”. Monet etevät ihmiset jättivät työuransa ja tulivat rakentamaan sitä, mitä Herra halusi.
Ensimmäinen presidenttikunta oli asettanut tavoitteeksi vähentää toimitusten päällekkäisyyttä. Heidän suurimpana huolenaiheenaan oli se, ettemme voineet tietää, oliko jonkun henkilön toimitukset jo suoritettu. Vuosikausia – tai siltä se ainakin tuntui – ensimmäinen presidenttikunta kyseli minulta: ”Milloin saatte sen valmiiksi?”
Rukousten, uutteruuden ja hyvin kyvykkäiden ihmisten henkilökohtaisten uhrausten avulla tehtävä saatiin päätökseen. Se tapahtui askel askeleelta. Ensimmäisenä tehtävänä oli saada FamilySearch-ohjelma käyttäjäystävälliseksi niille, jotka eivät olleet tottuneet tietokoneisiin. Tuli lisää muutoksia, ja tiedän, että niitä tulee jatkossakin, sillä aina kun onnistumme ratkaisemaan yhden innoitusta vaativan ongelman, meille avautuu ovi ja saamme lisää ilmoitusta kehitystyöhön, joka on vähintään yhtä tärkeää mutta jota ei ole vielä huomattu. Tänäkin päivänä FamilySearch on muovautumassa sellaiseksi, jollaista Herra tarvitsee palautuksensa osana – eikä pelkästään välttämään toimitusten päällekkäisyyttä.
Herra on antanut meidän tehdä ohjelmaan parannuksia auttaaksemme ihmisiä tuntemaan läheisyyttä esivanhempiinsa ja myös rakastamaan heitä sekä suorittamaan heidän temppelitoimituksensa. Nyt – kuten Herra varmasti tiesi tapahtuvan – nuorista on tulossa tietokoneoppaita vanhemmilleen ja seurakuntansa jäsenille. Kaikki ovat saaneet suurta iloa tästä palvelemisesta.
Elian henki muuttaa nuorten ja vanhojen, lasten ja vanhempien, lastenlasten ja isovanhempien sydäntä. Pian temppeleissä otetaan jälleen iloiten vastaan varauksia kasteita ja muita pyhiä toimituksia varten. Halu palvella esivanhempiamme sekä vanhempien ja lasten välinen side vahvistuvat.
Herra on nähnyt kaiken edeltä. Hän on suunnitellut sen askel askeleelta, kuten Hän on suunnitellut muut muutokset kirkossaan. Hän on nostanut esiin ja valmistanut uskollisia ihmisiä, jotka päättävät tehdä vaikeita asioita hyvin. Hän on aina ollut rakastavan kärsivällinen auttaessaan meitä oppimaan ”rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla”9. Hän on varma aivoitustensa ajoituksesta ja järjestyksestä, ja silti Hän pitää huolen siitä, että uhraus tuo usein jatkuvia siunauksia, joita emme ole nähneet ennalta.
Ilmaisen lopuksi kiitollisuuteni Herralle – Hänelle, joka innoitti presidentti Nelsonia kutsumaan minut tekemään uhrauksen valmistautua tähän konferenssiin. Jokainen hetki ja jokainen rukous valmistautumiseni aikana on tuonut siunauksen.
Kutsun kaikkia, jotka kuulevat tämän sanoman tai lukevat nämä sanat, osoittamaan uskoa siihen, että Herra johtaa evankeliuminsa ja kirkkonsa palautusta. Hän kulkee meidän edellämme. Hän tuntee tulevaisuuden täydellisesti. Hän kutsuu teitä työhön. Hän on itse mukana siinä. Hänellä on suunnitelma teidän palveluanne varten. Ja silloinkin kun uhraudutte, te tunnette iloa, kun autatte muita nousemaan ollakseen valmiita Hänen tulemiseensa.
Minä todistan teille, että Isä Jumala elää. Jeesus on Kristus. Tämä on Hänen kirkkonsa. Hän tuntee teidät ja rakastaa teitä. Hän opastaa teitä. Hän on valmistanut teille tien. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.