Kerromme palautuksen ja ylösnousemuksen sanomasta
Palautus kuuluu maailmalle, ja sen sanoma on tänä päivänä erityisen kiireellinen.
Koko tämän yleiskonferenssin ajan olemme iloiten puhuneet ja laulaneet kauan sitten profetoidun kohdalleenasettamisen toteutumisesta1, kaiken yhdistämisestä Kristuksessa2, evankeliumin täyteyden, pappeuden ja Jeesuksen Kristuksen kirkon palauttamisesta maan päälle – kaikesta, mikä sisältyy käyttämäämme nimitykseen ”palautus”.
Mutta palautus ei ole ainoastaan niille meistä, jotka riemuitsevat siitä tänään. Ensimmäisen näyn ilmoitukset eivät olleet yksin Joseph Smithille, vaan ne tarjotaan valona ja totuutena kaikille, joilta ”puuttuu viisautta”3. Mormonin kirja on ihmiskunnan omaisuutta. Pelastukseen ja korotukseen johtavat pappeuden toimitukset on valmistettu jokaista ihmistä varten – myös niille, jotka eivät enää elä kuolevaisuudessa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ja sen siunaukset on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat niitä. Pyhän Hengen lahja on tarkoitettu jokaiselle. Palautus kuuluu maailmalle, ja sen sanoma on tänä päivänä erityisen kiireellinen.
”Kuinka tärkeää sen vuoksi onkaan, että nämä asiat ilmaistaan maan asukkaille, jotta he voivat tietää, ettei mikään liha voi asua Jumalan luona muuten kuin pyhän Messiaan ansioiden ja laupeuden ja armon kautta, hänen, joka antaa henkensä lihan mukaisesti ja ottaa sen jälleen Hengen voimasta saadakseen aikaan kuolleiden ylösnousemuksen.”4
Siitä päivästä lähtien, jolloin profeetan veli Samuel Smith täytti olkalaukkunsa vasta painetuilla Mormonin kirjoilla ja lähti jalkaisin kertomaan uudesta pyhästä kirjasta, pyhät ovat työskennelleet lakkaamatta, ”että nämä asiat ilmaistaan maan asukkaille”.
Vuonna 1920 silloinen vanhin David O. McKay kahdentoista apostolin koorumista aloitti vuoden pituisen kiertomatkan kirkon eri lähetyskentillä. Toukokuussa 1921 hän seisoi pienellä hautausmaalla Fagali‘issa Samoassa kolmen pienen lapsen hyvinhoidetun hautapaikan edessä. Sinne oli haudattu Thomas ja Sarah Hiltonin tytär ja kaksi poikaa. Nämä pienokaiset – vanhin heistä oli kaksivuotias – kuolivat sinä aikana, kun Thomas ja Sarah palvelivat siellä nuorena lähetyssaarnaaja-avioparina 1800-luvun lopulla.
Ennen Utahista lähtöä vanhin McKay lupasi Sarahille, joka siihen aikaan oli leski, että hän kävisi tämän lasten haudalla Samoassa, koska Sarah ei ollut koskaan pystynyt palaamaan sinne. Vanhin McKay kirjoitti hänelle takaisin: ”Teidän kolme pienokaistanne, sisar Hilton, vaitonaisina mutta mitä vaikuttavimmin – – jatkavat jaloa lähetystyötänne, joka alkoi lähes kolmekymmentä vuotta sitten.” Sitten hän lisäsi itse kirjoittamansa runon:
Rakastavin käsin kuolevien silmät suljettiin,
rakastaen heidän pienet raajansa oiottiin.
Vieraat kädet haudat pienet kaunisti,
vieraat kunnioitti, vieraat murehti.5
Tämä kertomus on vain yksi tuhansista, sadoistatuhansista, jotka kertovat ajasta, aarteista ja elämästä, joita ihmiset ovat uhranneet viimeisten 200 vuoden aikana kertoakseen palautuksen sanomasta. Pyrkimyksemme tavoittaa jokainen kansakunta, suku, kieli ja kansa on yhtä voimakas nykyään, mistä ovat todisteena kymmenet tuhannet nuoret miehet, naiset ja avioparit, jotka palvelevat parhaillaan kokoaikaisessa lähetystyössä, ja yleensäkin kirkon jäsenet, jotka toistavat Filippuksen kutsun tulla ja nähdä6, sekä ne miljoonat dollarit, joita vuosittain käytetään näiden pyrkimysten tukemiseksi kaikkialla maailmassa.
Vaikka kutsuumme ei liity pakottamista, niin me toivomme ihmisten kokevan sen vakuuttavana. Jotta niin olisi, uskon, että ainakin kolme asiaa ovat välttämättömiä: ensiksi teidän rakkautenne, toiseksi teidän esimerkkinne ja kolmanneksi se, kuinka käytätte Mormonin kirjaa.
Esittämämme kutsu ei saa olla oman edun tavoittelua. Sen täytyy ennemminkin ilmaista epäitsekästä rakkautta7. Me saamme tätä rakkautta eli Kristuksen puhdasta rakkautta pyytämällä. Meitä kehotetaan, jopa käsketään: ”Rukoilkaa – – Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella.”8
Esimerkkinä kerron erään kokemuksen, jonka on kertonut sisar Lanett Ho Ching. Hän palvelee tällä hetkellä aviomiehensä, lähetysjohtaja Francis Ho Chingin kanssa, joka johtaa Apian lähetyskenttää Samoassa. Sisar Ho Ching kertoo:
”Vuosia sitten nuori perheemme muutti pieneen kotiin Laiessa Havaijissa. Kotimme autokatos oli remontoitu yksihuoneiseksi asunnoksi, jossa asui mies nimeltä Jonathan. Jonathan oli ollut naapurimme eräällä toisella paikkakunnalla. Koska meistä tuntui, ettei ollut sattumaa, että Herra oli ohjannut meidät yhteen, päätimme kertoa avoimemmin toiminnoistamme ja jäsenyydestämme kirkossa. Ystävyytemme ilahdutti Jonathania, ja hän vietti mielellään aikaa perheemme kanssa. Hän piti evankeliumin oppimisesta, mutta hän ei ollut kiinnostunut sitoutumaan kirkkoon.
Ajan mittaan lapsemme alkoivat nimittää Jonathania Jonathan-sedäksi. Kun perheemme jatkoi kasvuaan, samoin kasvoi Jonathanin kiinnostus perhetapahtumiamme kohtaan. Kutsuimme hänet viettämään kanssamme juhlapäiviä ja syntymäpäiviä, tulemaan koulun tapahtumiin ja kirkon toimintoihin sekä perheiltoihin ja lasten kastetilaisuuksiin.
Eräänä päivänä Jonathan soitti minulle. Hän tarvitsi apua. Hän sairasti diabetesta, ja hänen jalkaansa oli tullut paha infektio, joka vaati jalan amputointia. Meidän perheemme ja lähistöllä asuvat seurakuntalaiset kuljimme hänen kanssaan läpi tuon koettelevan ajan. Kävimme vuorotellen sairaalassa, ja pappeuden siunauksia annettiin. Kun Jonathan oli kuntoutuksessa, me siivosimme hänen asuntonsa Apuyhdistyksen sisarten avulla. Pappeusveljet rakensivat rampin hänen ovelleen ja kaiteet kylpyhuoneeseen. Kun Jonathan palasi kotiin, hän liikuttui syvästi.
Jonathan alkoi jälleen osallistua lähetystyöoppiaiheisiin. Viikko ennen vuoden vaihtumista hän soitti minulle ja kysyi: ’Mitä teette uudenvuodenaattona?’ Muistutin häntä vuosittaisesta juhlastamme. Hän kuitenkin vastasi: ’Haluan teidän tulevan kastetilaisuuteeni! Haluan aloittaa tämän uuden vuoden oikein.’ Kun tämä kallisarvoinen sielu oli 20 vuoden ajan ’tullut ja nähnyt’, ’tullut ja auttanut’ sekä ’tullut ja jäänyt’, hän oli valmis menemään kasteelle.
Vuonna 2018, kun meidät kutsuttiin johtamaan lähetyskenttää, Jonathanin terveys oli heikkenemässä. Pyysimme häntä pysymään vahvana ja odottamaan paluutamme. Hän jatkoi eteenpäin miltei vuoden, mutta Herra valmisti häntä palaamaan kotiin. Hän kuoli rauhallisesti huhtikuussa 2019. Tyttäreni osallistuivat ’Jonathan-sedän’ hautajaisiin ja lauloivat siellä saman laulun, jonka lauloimme hänen kastetilaisuudessaan.”
Esitän toisen edellytyksen sille, että voi menestyksellisesti kertoa palautuksen sanomaa, tällä kysymyksellä: Mikä tekee kutsustanne houkuttelevan? Eikö se ole teidän elämänne esimerkki? Monet, jotka ovat kuulleet ja ottaneet vastaan palautuksen sanoman, kiinnostuivat aluksi siitä, mitä he olivat nähneet Jeesuksen Kristuksen kirkon jossakussa jäsenessä tai jäsenissä. Kyse on saattanut olla siitä, kuinka hän oli kohdellut muita, mitä hän oli sanonut tai jättänyt sanomatta, miten vakaasti hän oli toiminut vaikeissa tilanteissa, tai pelkästään siitä, mitä hänen kasvonsa olivat ilmentäneet.9
Olipa kyse mistä tahansa, me emme voi välttyä siltä tosiasialta, että meidän pitää ymmärtää palautetun evankeliumin periaatteet ja elää niiden mukaisesti mahdollisimman hyvin, jotta kutsustamme kiinnostuttaisiin. Nykyään sitä kutsutaan usein aitoudeksi. Jos meissä asuu Kristuksen rakkaus, niin muut tietävät, että rakkautemme heitä kohtaan on aitoa. Jos Pyhän Hengen valo palaa sisimmässämme, se sytyttää heissä uudelleen Kristuksen valon.10 Se, mitä te olette, tekee aidoksi kutsunne tulla kokemaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden tuomaa iloa.
Kolmas edellytys on se, että käytämme runsaasti sitä kääntymyksen välinettä, jonka Jumala on suunnitellut tälle viimeiselle evankeliumin taloudenhoitokaudelle – Mormonin kirjaa. Se on konkreettinen todiste Joseph Smithin profeetallisesta kutsumuksesta ja vakuuttava todiste Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta ja ylösnousemuksesta. Sen kuvaus taivaallisen Isämme lunastussuunnitelmasta on vertaansa vailla. Kertoessanne Mormonin kirjasta te kerrotte palautuksesta.
Kun Jason Olson oli teini-ikäinen, perheenjäsenet ja muut varoittivat häntä toistuvasti kääntymästä kristityksi. Hänellä oli kuitenkin kaksi hyvää ystävää, jotka olivat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä, ja he keskustelivat usein uskonnosta. Jasonin ystävät Shea ja Dave vastasivat kunnioittavasti väitteisiin, joita muut olivat esittäneet hänelle vastustaen uskoa Jeesukseen Kristukseen. Viimein Shea ja Dave antoivat hänelle Mormonin kirjan ja sanoivat: ”Tämä kirja vastaa kysymyksiisi. Lue se.” Vastahakoisesti Jason otti kirjan vastaan ja laittoi sen reppuunsa, mihin se jäi muutamaksi kuukaudeksi. Hän ei halunnut jättää sitä kotiin, missä hänen perheensä saattaisi nähdä sen, eikä hän halunnut tuottaa pettymystä Shealle ja Davelle palauttamalla sen. Viimein hän päätyi ratkaisuun polttaa kirjan.
Eräänä iltana sytytin toisessa kädessään ja Mormonin kirja toisessa Jason oli aikeissa sytyttää kirjan tuleen, kun hän kuuli mielessään äänen sanovan: ”Älä polta kirjaani.” Hämmästyneenä hän pysähtyi. Sitten ajatellen kuvitelleensa äänen hän yritti jälleen sytyttää sytyttimen. Jälleen hänen mielessään kuului tämä ääni: ”Mene huoneeseesi ja lue kirjaani.” Jason laittoi sytyttimen pois, meni takaisin huoneeseensa, avasi Mormonin kirjan ja alkoi lukea. Hän jatkoi päivä toisensa jälkeen, usein aamuyöhön asti. Kun Jason sai Mormonin kirjan luettua ja rukoili siitä, hän kirjoitti: ”Täytyin Hengellä kiireestä kantapäähän. – – Tunsin olevani täynnä valoa. – – Se oli riemullisin kokemus, mitä minulla on koskaan ollut elämässäni.” Hän pyysi päästä kasteelle, ja myöhemmin hänestä itsestään tuli lähetyssaarnaaja.
Ehkäpä on sanomattakin selvää, että palautuksen sanomasta kertoessamme ja aidosta rakkaudesta ja vilpittömyydestä huolimatta monet meidän kutsuistamme – elleivät useimmat – torjutaan. Mutta muistakaa tämä: jokainen ansaitsee saada tämän kutsun – ”kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia”11. Herra on mielissään kaikesta ponnistelustamme, olipa lopputulos mikä tahansa. Torjuttu kutsu ei ole mikään syy lopettaa kanssakäymistä. Ja kiinnostuksen puute tänään saattaa hyvinkin vaihtua kiinnostukseksi huomenna. Kaikesta huolimatta meidän rakkautemme säilyy muuttumattomana.
Älkäämme koskaan unohtako, että palautus on tapahtunut suurten koettelemusten ja uhrausten myötä. Se aihe jääköön toiseen ajankohtaan. Tänä päivänä me riemuitsemme palautuksen hedelmistä, joista yksi verrattomimmista on voima jälleen kerran sitoa maan päällä ja taivaassa12. Kuten presidentti Gordon B. Hinckley ilmaisi vuosia sitten: ”Vaikka kaikesta palautukseen liittyneestä murheesta, ahdingosta ja tuskasta ei olisi seurannut mitään muuta kuin pyhän pappeuden sinetöimisvoima, jolla perheitä liitetään yhteen ikuisesti, niin se olisi ollut kaiken sen arvoista.”13
Palautuksen ylimpänä lupauksena on lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus on todiste siitä, että Hänellä on todellakin voima lunastaa kaikki, jotka tulevat Hänen luokseen – lunastaa heidät murheelta, epäoikeudenmukaisuudelta, katumukselta, synniltä ja jopa kuolemalta. Tänään on palmusunnuntai. Viikon kuluttua on pääsiäinen. Me muistamme – muistamme aina – Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa, jotka sovittivat meidän syntimme, ja me juhlimme suurenmoisinta sunnuntaita, Herran päivää, jolloin Hän nousi ylös kuolleista. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen ansiosta palautuksella on merkitys, elämällämme kuolevaisuudessa on merkitys ja viime kädessä meidän olemassaolollamme on merkitys.
Joseph Smith, palautuksen suuri profeetta, antaa kaikenkattavan todistuksen ylösnousseesta Kristuksesta meidän aikaamme varten: ”Että hän elää! Sillä me näimme hänet, tosiaankin Jumalan oikealla puolella.”14 Lisään nöyrästi oman todistukseni Josephin todistukseen sekä ennen häntä eläneiden apostolien ja profeettojen todistukseen ja häntä seuranneiden apostolien ja profeettojen todistukseen siitä, että Jeesus Nasaretilainen on luvattu Messias, Jumalan ainosyntyinen Poika ja koko ihmiskunnan ylösnoussut Lunastaja.
”Me todistamme, että ne, jotka rukoillen tutkivat palautuksen sanomaa ja toimivat uskossa, saavat siunauksena oman todistuksen sen jumalallisuudesta ja sen tarkoituksesta valmistaa maailmaa Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen luvattua toista tulemista varten.”15 Kristuksen ylösnousemus tekee Hänen lupauksistaan varmoja. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.