Että se näkisi
Etsikää ja rukoilkaa tilaisuuksia antaa valonne loistaa, jotta muut voivat nähdä tien Jeesuksen Kristuksen luokse.
Veljet ja sisaret, Henki, jota olemme tunteneet tässä konferenssissa, on siunannut ja uudistanut sydäntämme.
Kaksisataa vuotta sitten lehdossa erään nuoren miehen yllä lepäsi valopatsas. Siinä valossa Joseph Smith näki Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Heidän valonsa työnsi tieltään hengellisen pimeyden, joka peitti maailmaa, ja osoitti tien eteenpäin Joseph Smithille – ja meille kaikille. Sinä päivänä ilmoitetun valon johdosta me voimme saada niiden siunausten täyteyden, jotka ovat ulottuvillamme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta.
Hänen evankeliuminsa palautuksen vuoksi me voimme täyttyä Vapahtajamme valolla. Tuota valoa ei ole kuitenkaan tarkoitettu yksin teille ja minulle. Jeesus Kristus on vedonnut meihin: ”Niin loistakoon siis teidän valonne tämän kansan edessä, että se näkisi teidän hyvät tekonne ja ylistäisi Isäänne, joka on taivaassa.”1 Olen oppinut rakastamaan ilmausta ”että se näkisi”. Herra pyytää vilpittömästi, että meillä olisi selkeämpi tarkoitus auttaa muita näkemään polku ja tulemaan siten Kristuksen luokse.
Kun olin 10-vuotias, perheellämme oli kunnia toimia kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin L. Tom Perryn isäntänä, kun hän oli hoitamassa kirkon tehtäviä kotikaupungissamme.
Päivän päättyessä istuimme perheemme ja Perryjen kanssa olohuoneessamme nauttimassa äitini herkullista omenapiirakkaa samalla kun vanhin Perry kertoi tarinoita pyhistä eri puolilla maailmaa. Olin lumoutunut.
Alkoi olla myöhä, kun äiti kutsui minut keittiöön ja esitti yksinkertaisen kysymyksen: ”Bonnie, ruokitko jo kanat?”
Sydämeni jysähti. En ollut tehnyt niin. Koska en halunnut lähteä Herran apostolin seurasta, ehdotin, että kanat voisivat paastota seuraavaan aamuun.
Äitini vastaus oli ehdoton ”ei”. Juuri silloin vanhin Perry tuli keittiöön ja kysyi syvällä, innostuneella äänellään: ”Kuulinko, että jonkun pitää ruokkia kanat? Voimmeko me poikani kanssa tulla mukaan?”
Voi sitä silkkaa iloa, joka kanojen ruokkimisesta nyt tuli! Juoksin hakemaan suuren keltaisen taskulamppumme. Innoissani näytin tietä kanakopille hypellen pitkin sinne johtavaa kovaksi tallattua polkua. Taskulampun heiluessa kädessäni kuljimme maissipellon läpi ja sitten vehnäpellon ohi.
Kun ehdimme pienen kasteluojan luo, joka kulki polun poikki, hyppäsin vaistomaisesti sen yli, kuten olin tehnyt monena iltana aiemmin. En ajatellut ollenkaan vanhin Perryn yrityksiä pysyä perässäni pimeällä, tuntemattomalla polulla. Tanssiva valoni ei auttanut häntä näkemään ojaa. Vailla vakaata valoa, joka olisi auttanut häntä näkemään, hän astui suoraan veteen ja häneltä pääsi äänekäs voihkaisu. Hätääntyneenä käännyin katsomaan, kuinka uusi ystäväni nosti likomärän jalkansa ojasta ja ravisti vettä raskaasta nahkakengästään.
Likomärkä, vettä hölskyvä kenkä jalassaan vanhin Perry auttoi minua ruokkimaan kanat. Kun olimme tehneet sen, hän neuvoi rakastaen: ”Bonnie, minun pitää nähdä polku. Sinun pitää näyttää valoa sinne, missä kävelen.”
Minä olin näyttänyt valoani, mutta en tavalla, joka auttaisi vanhin Perryä. Koska tiesin nyt, että hän tarvitsi valoani kulkeakseen turvallisesti polulla, kohdistin taskulampun valon aivan hänen askeltensa eteen, ja me pystyimme palaamaan kotiin varmoin askelin.
Rakkaat veljeni ja sisareni, olen vuosien ajan pohtinut periaatetta, jonka opin vanhin Perryltä. Herran kutsu antaa valomme loistaa ei tarkoita, että vain sattumanvaraisesti heilutamme valonsädettä ja teemme maailman yleisesti kirkkaammaksi. Se tarkoittaa valomme kohdistamista niin, että muut voivat nähdä tien Kristuksen luokse. Se on Israelin kokoamista tällä puolen verhoa – sitä, että autamme muita näkemään seuraavan askeleen eteenpäin Jumalan kanssa tehtävien liittojen solmimisessa ja pitämisessä.2
Vapahtaja todisti: ”Katso, minä olen valo; minä olen antanut teille esimerkin.”3 Tarkastellaanpa yhtä Hänen esimerkkiään.
Kaivolla ollut nainen oli samarialainen, joka ei tuntenut Jeesusta Kristusta ja jota monet pitivät hylkiönä hänen omassa yhteisössään. Jeesus tapasi hänet ja aloitti keskustelun. Hän puhui naiselle vedestä. Sitten Hän johdatti naisen saamaan lisää valoa julistaessaan itse olevansa ”elävää vettä”4.
Kristus oli myötätuntoisen tietoinen naisesta ja tämän tarpeista. Kristus kohtasi naisen siinä, missä tämä oli, ja alkoi puhua tutusta ja yleisestä asiasta. Jos Kristus olisi lopettanut siihen, se olisi ollut myönteinen kokemus. Mutta se ei olisi johtanut siihen, että nainen meni kaupunkiin julistamaan: ”Tulkaa katsomaan – –! Olisiko hän Messias?”5 Vähitellen keskustelun kuluessa nainen löysi Jeesuksen Kristuksen, ja menneisyydestään huolimatta hänestä tuli valon välikappale, joka valaisi tietä muille nähdä.6
Tarkastellaanpa nyt kahta ihmistä, jotka noudattivat Vapahtajan esimerkkiä valon loistamisesta. Äskettäin ystäväni Kevin istui erään yritysjohtajan vieressä päivällisellä. Hän oli huolissaan siitä, mistä puhuisi kaksi tuntia. Hengen kehotusta noudattaen Kevin sanoi: ”Kerro minulle suvustasi. Mistä se on kotoisin?”
Kyseinen herra ei tiennyt paljoakaan suvustaan, joten Kevin otti esiin puhelimensa ja sanoi: ”Minulla on sovellus, joka yhdistää ihmisiä heidän sukuunsa. Katsotaan, mitä saamme selville.”
Pitkän keskustelun jälkeen Kevinin uusi ystävä kysyi: ”Miksi perhe ja suku ovat niin tärkeitä kirkollenne?”
Kevin vastasi yksinkertaisesti: ”Me uskomme, että meidän elämämme jatkuu kuolemamme jälkeen. Jos löydämme esivanhempamme ja viemme heidän nimensä pyhään paikkaan nimeltä temppeli, me voimme suorittaa avioliittoon vihkimisen, joka pitää perheemme yhdessä kuoleman jälkeenkin.”7
Kevin aloitti sellaisesta, mikä hänelle ja hänen uudelle ystävälleen oli yhteistä. Sitten hän löysi keinon todistaa Vapahtajan valosta ja rakkaudesta.
Toinen kertomus on Ellasta, korkeakoulun koripalloilijasta. Tämä esimerkkitapaus alkoi, kun Ella sai lähetystyökutsun ollessaan opiskelemassa poissa kotoa. Hän päätti avata kutsunsa joukkueensa edessä. Joukkuetoverit eivät tienneet paljon mitään Jeesuksen Kristuksen kirkosta eivätkä ymmärtäneet Ellan halua palvella. Ella rukoili toistuvasti tietääkseen, kuinka selittää lähetystyökutsunsa tavalla, jolla hänen joukkuetoverinsa saattaisivat tuntea Hengen vaikutuksen. Mitä hän teki?
”Valmistin PowerPoint-esityksen”, Ella sanoi, ”koska olen juuri niin trendikäs.” Hän kertoi heille mahdollisuudesta palvella yhdellä yli 400 lähetyskentästä ja mahdollisesti uuden kielen oppimisesta. Hän tähdensi, että palvelemassa oli jo tuhansia lähetyssaarnaajia. Ella päätti esityksensä Vapahtajan kuvaan ja tähän lyhyeen todistukseen: ”Koripallo on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Muutin toiselle puolelle maata ja jätin perheeni pelatakseni tämän valmentajan johdolla ja tämän joukkueen kanssa. On vain kaksi asiaa, jotka ovat tärkeämpiä minulle kuin koripallo. Ne ovat uskoni ja perheeni.”8
Jos nyt ajattelette: ”Nuo ovat loistavia tuhannen watin esimerkkejä, mutta minä olen 20 watin lamppu”, niin muistakaa, että Vapahtaja todisti: ”Minä olen valo, joka teidän on pidettävä korkealla.”9 Hän muistuttaa meille, että Hän tuo valon, jos me vain osoitamme muille suunnan Hänen luokseen.
Teillä ja minulla on riittävästi valoa annettavaksi juuri nyt. Me voimme valaista seuraavan askeleen auttaaksemme jotakuta lähestymään Jeesusta Kristusta, ja sitten seuraavan askeleen ja seuraavan.
Kysykää itseltänne: ”Kuka tarvitsee minulla olevaa valoa löytääkseen tarvitsemansa tien, jota hän ei näe?”
Rakkaat ystäväni, miksi se, että annamme valomme loistaa, on niin tärkeää? Herra on sanonut meille, että ”maan päällä on – – vielä monia, – – jotka ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät”10. Me voimme auttaa. Me voimme tarkoituksellisesti antaa valomme loistaa, jotta muut voivat nähdä. Me voimme esittää kutsun.11 Me voimme kulkea matkaa niiden kanssa, jotka ottavat askeleen kohti Vapahtajaa, olipa se kuinka epäröivä hyvänsä. Me voimme koota Israelia.
Todistan, että Herra voimistaa jokaisen pienen ponnistelun. Pyhä Henki innoittaa meitä tietämään, mitä sanoa ja tehdä. Sellaiset yritykset voivat edellyttää sitä, että astumme pois mukavuusalueeltamme, mutta voimme olla varmoja siitä, että Herra auttaa meitä loistamaan valoamme.
Kuinka kiitollinen olenkaan Vapahtajan valosta, joka johtaa edelleen tätä kirkkoa ilmoituksen välityksellä.
Kutsun meitä kaikkia noudattamaan Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja olemaan myötätuntoisesti tietoisia ihmisistä ympärillämme. Etsikää ja rukoilkaa tilaisuuksia antaa valonne loistaa, jotta muut voivat nähdä tien Jeesuksen Kristuksen luokse. Hänen lupauksensa on suurenmoinen: ”Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”12 Todistan, että Vapahtajamme Jeesus Kristus on maailmalle tie, totuus, elämä, valo ja rakkaus. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.