Ilon löytäminen Kristuksessa
Varmin tapa löytää iloa tässä elämässä on liittyä Kristuksen mukaan auttamaan muita.
Herra ei pyydä Aaronin pappeuden nuoriamme tekemään kaikkea, mutta se, mitä Hän pyytää, on kunnioitusta herättävää.
Muutama vuosi sitten pieni perheemme kävi läpi samaa, minkä monet perheet kohtaavat tässä langenneessa maailmassa. Nuorin poikamme Tanner Christian Lund sairastui syöpään. Tanner oli uskomaton sielu, kuten yhdeksänvuotiailla on taipumus olla. Hän oli hilpeän ilkikurinen ja samaan aikaan hengellisesti hämmästyttävän tietoinen. Riiviö ja enkeli, tuhma ja kiltti. Kun hän oli pieni ja sai metkuillaan meidät joka päivä ymmälle, me mietimme, oliko hänestä kasvamassa profeetta vai pankkirosvo. Niin tai näin, näytti siltä, että hän jättäisi jälkensä maailmaan.
Ja sitten hän sairastui vakavasti. Seuraavien kolmen vuoden aikana nykyajan lääketiede hyödynsi sankarillisia toimia, muun muassa kahta luuydinsiirtoa, jolloin hän sairastui keuhkokuumeeseen ja joutui olemaan 10 viikkoa tajuttomana hengityslaitteessa. Ihmeellisellä tavalla hän toipui lyhyeksi ajaksi, mutta sitten hänen syöpänsä uusiutui.
Vähän ennen kuin Tanner menehtyi, syöpä oli levinnyt hänen luustoonsa, ja vahvoistakin kipulääkkeistä huolimatta hän kärsi yhä kivuista. Hän jaksoi tuskin nousta vuoteesta. Eräänä sunnuntaiaamuna hänen äitinsä Kalleen meni hänen huoneeseensa tarkistamaan hänen vointinsa, ennen kuin perhe lähtisi kirkkoon. Kalleen yllättyi nähdessään, että Tanner oli jotenkin onnistunut pukeutumaan ja istui vuoteensa reunalla taistellen ankarasti paidan nappien kanssa. Kalleen istuutui hänen vierelleen. ”Tanner”, hän sanoi, ”oletko varma, että jaksat lähteä kirkkoon? Ehkä sinun pitäisi tänään jäädä kotiin lepäämään.”
Tanner tuijotti lattiaa. Hän oli diakoni. Hänellä oli koorumi. Ja hänellä oli tehtävä.
”Minun pitää tänään jakaa sakramenttia.”
”No, olen varma, että joku muu voi tehdä sen puolestasi.”
”Niin”, Tanner sanoi, ”mutta… näen, miten ihmiset katsovat minua, kun jaan sakramenttia. Luulen, että siitä on apua heille.”
Niinpä Kalleen auttoi häntä napittamaan paidan ja sitomaan solmion, ja he ajoivat kirkkoon. Selvästi jotakin tärkeää oli tapahtumassa.
Minä tulin kirkkoon aiemmin alkaneesta kokouksesta, ja niinpä yllätyin nähdessäni Tannerin istuvan diakonien penkissä. Kalleen kertoi minulle hiljaa, miksi Tanner oli siinä ja mitä hän oli sanonut: ”Siitä on apua ihmisille.”
Niinpä katsoin, kun diakonit astelivat sakramenttipöydän ääreen. Tanner nojasi kevyesti erääseen toiseen diakoniin, kun papit ojensivat heille leipätarjottimet. Sitten Tanner laahusti hänelle osoitetulle paikalle ja otti tukea penkin päästä ojentaessaan sakramentin.
Tuntui, että kappelisalissa jokaisen katse oli kiinnittynyt häneen liikuttuneena hänen kamppailustaan hänen tehdessään oman yksinkertaisen osansa. Jollakin tavoin Tanner toi julki hiljaisen saarnan, kun hän vakavana pysähdellen siirtyi rivistä toiseen – kalju päälaki kosteana hiestä – edustaen Vapahtajaa, kuten diakonit tekevät. Hänen aiemmin lannistumaton diakonin kehonsa koki sekin tuskaa, mutta hän kärsi auliisti palvellakseen meitä tuomalla Vapahtajan sovituksen vertauskuvat meidän elämäämme.
Se, että näimme, mitä hän oli oppinut ajattelemaan diakonina olemisesta, sai meidätkin ajattelemaan uudella tavalla – liittyen sakramenttiin, Vapahtajaan sekä diakoneihin, opettajiin ja pappeihin.
Ihmettelen sitä sanomatonta ihmettä, joka oli saanut hänet sinä aamuna suhtautumaan niin urheasti siihen hiljaiseen, pieneen kutsuun palvella, sekä kaikkien kasvavien nuortemme vahvuutta ja kykyjä, kun he pyrkivät vastaamaan profeetan kutsuun värväytyä Jumalan pataljoonaan ja liittyä mukaan pelastuksen ja korotuksen työhön.
Joka kerta kun diakoni pitelee sakramenttitarjotinta, meitä muistutetaan viimeisen aterian, Getsemanen, Golgatan ja puutarhahaudan pyhästä kertomuksesta. Kun Vapahtaja sanoi apostoleilleen: ”Tehkää tämä minun muistokseni” 1 , Hän puhui kautta aikain myös jokaiselle meistä. Hän puhui loputtomasta ihmeestä, jonka Hän toteuttaisi, kun tulevat diakonit, opettajat ja papit antaisivat Hänen vertauskuvansa ja kutsuisivat Hänen lapsiaan vastaanottamaan Hänen sovittavan lahjansa.
Sakramentin kaikki vertauskuvat suuntaavat meitä kohti sitä lahjaa. Me mietiskelemme leipää, jonka Hän kerran mursi – ja leipää, jonka papit meidän edessämme nyt puolestaan murtavat. Me ajattelemme pyhitetyn nesteen merkitystä silloin ja nyt, kun sakramenttirukoukset kaikuvat juhlallisesti nuorten pappien huulilta meidän sydämeemme ja taivaisiin uudistaen liitot, jotka yhdistävät meidät Kristuksen pelastuksen nimenomaisiin voimiin. Voimme ajatella, mitä tarkoittaa se, kun diakoni tarjoaa meille sakramentin vertauskuvat seisoen siinä, missä Jeesus seisoisi, jos Hän olisi paikalla, tarjoutuen nostamaan meidän kuormamme ja meidän tuskamme.
Onneksi nuorten miesten ja nuorten naisten ei tarvitse sairastua löytääkseen ilon ja tarkoituksen Vapahtajan palvelemisesta.
Vanhin David A. Bednar on opettanut, että kasvaaksemme ja tullaksemme sellaisiksi, millaisia lähetyssaarnaajat ovat, meidän tulee tehdä sitä, mitä lähetyssaarnaajat tekevät, ja silloin ”rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle – – [meistä] voi vähitellen tulla sellaisia lähetyssaarnaajia – – kuin Vapahtaja odottaa” 2 .
Samoin jos haluamme olla ”kuin Jeesus” 3 , meidän tulee tehdä sitä, mitä Jeesus tekee. Yhdellä hämmästyttävällä virkkeellä Herra selittää, mitä Hän tekee. Hän on sanonut: ”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.” 4
Vapahtajan palvelutehtävänä on aina ja ikuisesti ollut se, että Hän palvelee Isäänsä pelastamalla Hänen lapsiaan.
Ja varmin tapa löytää iloa tässä elämässä on liittyä Kristuksen mukaan auttamaan muita.
Tämä on se yksinkertainen totuus, joka on innoittanut Lasten ja nuorten ohjelman.
Lasten ja nuorten ohjelman kaikki toiminnat ja Lasten ja nuorten ohjelman kaikki opetukset auttavat nuoria tulemaan enemmän Jeesuksen kaltaisiksi liittymällä Hänen mukaansa Hänen pelastuksen ja korotuksen työhönsä.
Lasten ja nuorten ohjelma on apuväline, joka auttaa jokaista Alkeisyhdistyksen lasta ja nuorta kasvamaan opetuslapseudessa ja saamaan uskon täyttämän näkemyksen siitä, miltä tie onneen näyttää. He voivat oppia odottamaan ja kaipaamaan liittopolun välipysäkkejä ja suuntaviittoja, missä heidät kastetaan ja he saavat konfirmoinnissa Pyhän Hengen lahjan, ja pian he kuuluvat koorumeihin ja Nuorten Naisten luokkiin, missä he tuntevat muiden auttamisen iloa tekemällä jatkuvasti Kristuksen kaltaisia palveluksia. He asettavat tavoitteita – isoja ja pieniä – jotka tuovat tasapainoa heidän elämäänsä heidän tullessaan enemmän Vapahtajan kaltaisiksi. Nuorten voimaksi -konferenssit ja -lehdet, Ystävä-lehti ja Evankeliumi elämässä -sovellus auttavat heitä keskittymään löytämään iloa Kristuksessa. He odottavat rajatun käytön temppelisuosituksen saamisen siunauksia ja tuntevat Elian henkeä Pyhän Hengen vaikutuksen kautta tavoitellessaan temppelin ja sukututkimustyön tuomia siunauksia. He saavat johdatusta patriarkallisista siunauksista. Aikanaan he näkevät itsensä menevän temppeliin saamaan voimaa ja löytämään iloa siellä, kun heidät liitetään perheeseensä iankaikkisesti, tapahtuipa mitä tahansa.
Pandemian ja katastrofien vastatuulessa uuden Lasten ja nuorten ohjelman täysien mahdollisuuksien saavuttaminen on työtä, joka jatkuu edelleen – mutta sitä tarvitaan kipeästi. Meidän nuoremme eivät voi odottaa sitä, että maailma saataisiin kuntoon, ennen kuin he oppivat tuntemaan Vapahtajan. Jotkut tekevät nytkin valintoja, joita he eivät tekisi, jos he ymmärtäisivät todellisen identiteettinsä – ja Hänen.
Niinpä kiireellinen kutsu ratkaisevassa koulutuksessa oleville Jumalan pataljoonille kuuluu: ”Kaikkien panosta tarvitaan!”
Äidit ja isät, teidän poikanne tarvitsevat sitä, että tuette heitä nyt samalla antaumuksella kuin ennenkin, kun heillä oli vähäisempiä huolia kaikenlaisista merkkien ansaitsemisista. Äidit ja isät, pappeusjohtajat ja Nuorten Naisten johtohenkilöt, jos nuorillanne on vaikeuksia, Lasten ja nuorten ohjelma auttaa heitä tulemaan Vapahtajan luo, ja Vapahtaja antaa heille rauhan. 5
Koorumien ja luokkien johtokunnat, astukaa esiin ja ottakaa teille kuuluva paikka Herran työssä.
Piispat, käyttäkää avaimianne yhteistyössä koorumien johtajien kanssa, niin kooruminne – ja seurakuntanne – muuttuvat pysyvästi.
Ja teille nousevaan sukupolveen kuuluville todistan tietäväni, että te olette Jumalan rakkaita poikia ja tyttäriä ja Hänellä on teille työ tehtäväksi.
Kun nousette suuren ja tärkeän tehtävänne tasolle koko sydämestänne, väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, te opitte rakastamaan Jumalaa ja pitämään liittonne sekä luottamaan Hänen pappeuteensa, kun pyritte siunaamaan muita alkaen omasta kodistanne.
Rukoilen, että pyritte voimistuneella tarmolla tälle ajalle kelvollisina palvelemaan, osoittamaan uskoa, tekemään parannusta ja kehittymään joka päivä, tulemaan kelvollisiksi saamaan temppelisiunaukset ja kestävän ilon, joka tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin avulla. Rukoilen, että valmistaudutte tulemaan sellaiseksi uutteraksi lähetyssaarnaajaksi, uskolliseksi aviomieheksi tai vaimoksi, rakastavaksi isäksi tai äidiksi kuin teille on luvattu, että teistä voi lopulta tulla olemalla Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsi.
Auttakaa maailman valmistamisessa Vapahtajan paluuseen kutsumalla kaikkia tulemaan Kristuksen luokse ja ottamaan vastaan Hänen sovituksensa siunaukset. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.