2020
Sydämet yhteen liittyneinä vanhurskaudessa ja ykseydessä
Marraskuu 2020


14:44

Sydämet yhteen liittyneinä vanhurskaudessa ja ykseydessä

Tässä kirkkomme 200-vuotisen historian käännekohdassa sitoutukaamme elämään vanhurskaasti ja olemaan yhtä – paremmin kuin koskaan aiemmin.

Vanhurskaus ja ykseys ovat syvällisen merkittäviä. 1 Kun ihmiset rakastavat Jumalaa koko sydämestään ja pyrkivät vanhurskaasti tulemaan Hänen kaltaisikseen, yhteiskunnassa on vähemmän riitaa ja kiistaa. On enemmän ykseyttä. Pidän kovasti eräästä tosikertomuksesta, joka on esimerkkinä tästä.

Nuorukaisena kenraali Thomas L. Kane, joka ei kuulunut kirkkoomme, auttoi ja puolusti pyhiä, kun näiden oli paettava Nauvoosta. Hän oli monia vuosia kirkon puolustaja. 2

Vuonna 1872 kenraali Kane, hänen lahjakas vaimonsa Elizabeth Wood Kane ja heidän kaksi poikaansa matkustivat Pennsylvaniassa sijaitsevasta kodistaan Salt Lake Cityyn. He matkasivat Brigham Youngin ja tämän työtoverien kanssa Etelä-Utahin St. Georgeen. Elizabeth odotti ensimmäistä käyntiään Utahissa suhtautuen naisiin epäluuloisesti. Hän yllättyi joistakin asioista, joita hän oppi. Elizabeth sai esimerkiksi tietää, että mikä tahansa työura, jolla nainen voisi ansaita elannon, oli hänelle mahdollinen Utahissa. 3 Hän sai myös tietää, että kirkon jäsenet olivat ystävällisiä ja ymmärtäväisiä suhteissaan Amerikan alkuperäisasukkaisiin. 4

Matkan aikana he yöpyivät Fillmoressa Thomas R. ja Matilda Robison Kingin kodissa. 5

Elizabeth kirjoitti, että kun Matilda oli valmistamassa ruokaa presidentti Youngille ja tämän seurueelle, huoneeseen tuli viisi intiaania. Vaikka he tulivat kutsumatta, oli selvää, että he odottivat voivansa liittyä seuraan. Sisar King puhui heille ”heidän kielellään”. He kävivät istumaan huovilleen miellyttävä ilme kasvoillaan. Elizabeth kysyi yhdeltä Kingin perheen lapsista: ”Mitä äitisi sanoi niille miehille?”

Matildan poika vastasi: ”Äiti sanoi: ’Nämä muukalaiset tulivat ensin, ja valmistamani ruoka riittää vain heille. Mutta teidän aterianne on juuri valmistumassa, ja kutsun teidät syömään heti kun ruoka on valmista.’”

Elizabeth kysyi: ”Aikooko hän tosiaan tehdä niin, vai antaako hän vain ruoantähteitä keittiön ovelta?” 6

Matildan poika vastasi: ”Äiti tarjoaa heille ruoan, aivan samoin kuin teillekin, ja kutsuu heidät pöytäänsä aterioimaan.”

Niin hän tekikin, ja ”he söivät täysin hyvien tapojen mukaisesti”. Elizabeth kertoi, että tämän emännän arvo hänen silmissään kasvoi kaksinkertaiseksi. 7 Ykseys lisääntyy, kun ihmisiä kohdellaan arvokkaasti ja kunnioittavasti, vaikka he olisivatkin ulkoisilta ominaisuuksiltaan erilaisia.

Meillä johtajilla ei ole harhakäsitystä siitä, että menneisyydessä kaikki ihmissuhteet olisivat olleet täydellisiä, että kaikkien käyttäytyminen olisi ollut Kristuksen kaltaista tai että kaikki päätökset olisivat olleet oikeudenmukaisia. Meidän uskontomme kuitenkin opettaa, että me kaikki olemme taivaallisen Isämme lapsia, ja me palvelemme Häntä ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, joka on meidän Vapahtajamme. Toiveenamme on, että meidän sydämemme ja mielemme ovat yhteen liittyneinä vanhurskaudessa ja ykseydessä ja että me olemme yhtä Heidän kanssaan. 8

Vanhurskaus on laaja ja kattava termi, mutta siihen aivan epäilemättä sisältyy eläminen Jumalan käskyjen mukaan. 9 Se tekee meistä kelvollisia pyhiin toimituksiin, jotka muodostavat liittopolun, ja siunaa meitä niin että Henki ohjaa meidän elämäämme. 10

Vanhurskaana oleminen ei riipu siitä, että jokainen meistä saisi jokaisen siunauksen elämäämme tällä hetkellä. Emme ehkä ole naimisissa tai meitä ei ole siunattu lapsilla tai emme tällä hetkellä ole päässeet osallisiksi muista toivotuista siunauksista. Mutta Herra on luvannut, että vanhurskaat, jotka ovat uskollisia, ”voivat – – asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa” 11 .

Ykseys on laaja ja kattava termi, mutta se on aivan epäilemättä mallina ensimmäisestä ja toisesta suuresta käskystä rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäistämme 12 . Se merkitsee Siionin kansaa, jonka sydämet ja mielet ovat ”yhteen liittyneinä ykseydessä” 13 .

Sanomani taustana ovat pyhien kirjoitusten vastakohtaisuudet ja opetukset.

On kulunut 200 vuotta siitä, kun Isä ja Hänen Poikansa ensi kertaa ilmestyivät ja panivat alulle Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen vuonna 1820. Mormonin kirjassa 4. Nefin kertomus sisältää samanlaisen 200-vuotiskauden sen jälkeen kun Vapahtaja oli ilmestynyt ja perustanut kirkkonsa muinaisessa Amerikassa.

4. Nefin historiallisessa aikakirjassa kuvaillaan kansaa, jonka keskuudessa ei ollut kateutta, riitoja, mellakoita, valehtelua, murhia eikä minkäänlaista irstautta. Aikakirja kertoo, että tämän vanhurskauden ansiosta ”[ei] totisesti voinut olla onnellisempaa kansaa kaikkien niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut” 14 .

Mitä tulee ykseyteen, 4. Nefi kertoo: ”Maassa [ei] ollut mitään kiistaa, Jumalan rakkauden tähden, joka asui ihmisten sydämessä.” 15

Valitettavasti 4. Nefi kuvailee sitten valtavaa muutosta, joka alkoi ”kahdentenasadantenayhdentenä vuonna” 16 , kun pahuus ja hajaannus tuhosivat vanhurskauden ja ykseyden. Sen jälkeen tulleen turmeltuneisuuden syvyydet olivat myöhemmin niin inhottavia, että lopulta suuri profeetta Mormon valittaa pojalleen Moronille:

”Mutta, oi poikani, kuinka voi tällainen kansa, joka on mieltynyt niin paljoon iljetykseen –

kuinka me voimme odottaa, että Jumala estää kätensä tuomiosta meitä vastaan?” 17

Vaikka tänä taloudenhoitokautena me elämmekin erityistä aikaa, niin maailmaa ei ole siunattu sellaisella vanhurskaudella ja ykseydellä, jota kuvataan 4. Nefissä. Me totisesti elämme erityisen voimakkaan hajaannuksen aikana. Miljoonat, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ovat kuitenkin sitoutuneet saavuttamaan sekä vanhurskauden että ykseyden. Olemme kaikki tietoisia siitä, että me pystymme parempaan, ja se on meidän haasteemme tänä päivänä. Me voimme olla voima, joka kohottaa ja siunaa koko yhteiskuntaa. Tässä kirkkomme 200-vuotisen historian käännekohdassa sitoutukaamme Herran kirkon jäseninä elämään vanhurskaasti ja olemaan yhtä – paremmin kuin koskaan aiemmin. Presidentti Russell M. Nelson on pyytänyt meitä ”osoittamaan suurempaa kohteliaisuutta, rotuun ja etniseen taustaan liittyvää sopusointua sekä keskinäistä kunnioitusta” 18 . Tämä merkitsee sitä, että rakastamme toisiamme ja Jumalaa sekä hyväksymme kaikki veljiksi ja sisariksi sekä olemme todellakin Siionin kansaa.

Kaikki ihmiset mukaan ottavan oppimme myötä me voimme olla ykseyden keidas ja riemuita moninaisuudesta. Ykseys ja moninaisuus eivät ole toistensa vastakohtia. Me voimme saavuttaa suuremman ykseyden, kun vaalimme mukaan ottamisen ja moninaisuuden kunnioittamisen ilmapiiriä. Sinä aikana, jolloin palvelin San Franciscon vaarnan johtokunnassa Kaliforniassa, meillä oli espanjan-, tongan-, samoan-, tagalogin- ja mandariinikiinankielisiä seurakuntia. Englanninkieliset seurakuntamme koostuivat ihmisistä, jotka tulivat monista eri rotu- ja kulttuuritaustoista. Seurakunnissa oli rakkautta, vanhurskautta ja ykseyttä.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon seurakunnat määritetään maantieteen tai kielen mukaan 19 , ei rodun tai kulttuurin mukaan. Rotua ei mainita jäsenkortissa.

Mormonin kirjan alkupuolella, suunnilleen 550 vuotta ennen Kristuksen syntymää, meille opetetaan perustavanlaatuinen käsky, joka koskee taivaallisen Isän lasten välisiä suhteita. Kaikkien tulee pitää Herran käskyt, ja kaikkia kutsutaan pääsemään osallisiksi Herran hyvyydestä. ”Eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia; ja hän muistaa pakanat, ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia, sekä juutalaiset että pakanat.” 20

Vapahtajan palvelutyö ja sanoma ovat johdonmukaisesti julistaneet, että kaiken rotuiset ja väriset ovat Jumalan lapsia. Me olemme kaikki veljiä ja sisaria. Oppimme mukaisesti me uskomme, että palautuksen isäntämaa Yhdysvallat, Yhdysvaltain perustuslaki 21 ja siihen liittyvät epätäydellisten ihmisten kirjoittamat asiakirjat 22 ovat olleet Jumalan innoittamia kaikkien ihmisten siunaukseksi. Kuten luemme Opista ja liitoista, nämä asiakirjat on säädetty ja niitä ”tulee ylläpitää kaiken lihan oikeuksien ja turvan vuoksi vanhurskaiden ja pyhien periaatteiden mukaan” 23 . Kaksi näistä periaatteista ovat tahdonvapaus ja vastuullisuus omista synneistä. Herra on julistanut:

”Sen tähden ei ole oikein, että kukaan olisi toisen orjuudessa.

Ja tätä tarkoitusta varten minä olen säätänyt tämän maan perustuslain niiden viisaiden miesten käsillä, jotka minä nostin juuri tätä tarkoitusta varten, ja lunastanut maan verta vuodattamalla.” 24

Tämä ilmoitus saatiin vuonna 1833, kun pyhät Missourissa kärsivät suuresta vainosta. Luvun OL 101 johdannossa lukee näin: ”Väkivaltaiset joukot olivat karkottaneet heidät heidän kodeistaan Jacksonin piirikunnassa – –. Kirkon yksittäisiä jäseniä uhattiin monesti kuolemalla.” 25

Tämä oli kireiden suhteiden aikaa useilla rintamilla. Monien missourilaisten mielestä Amerikan alkuperäisasukkaat olivat heltymätön vihollinen, ja he halusivat poistaa nämä maasta. Lisäksi monet Missourin uudisasukkaista olivat orjanomistajia, ja he tunsivat orjuuden vastustajien olevan uhkana itselleen.

Meidän oppimme puolestaan arvosti Amerikan alkuperäisasukkaita, ja me halusimme opettaa heille Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Mitä tulee orjuuteen, pyhissä kirjoituksissamme sanotaan selkeästi, ettei kenenkään pidä olla toisen orjuudessa. 26

Viimein pyhät karkotettiin Missourista väkivalloin 27 ja sitten pakotettiin muuttamaan länteen. 28 Pyhät menestyivät ja löysivät rauhan, joka seuraa vanhurskautta, ykseyttä ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaista elämää.

Riemuitsen Vapahtajan esirukouksesta, joka on tallennettuna Johanneksen evankeliumissa. Vapahtaja toi esiin, että Isä oli lähettänyt Hänet ja että Hän, Vapahtaja, oli täyttänyt työn, joka Hänet lähetettiin tekemään. Hän rukoili opetuslastensa ja niiden puolesta, jotka uskoisivat Kristukseen: ”Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.” 29 Ykseys on se, mitä Kristus rukoili ennen kuin Hänet kavallettiin ja ristiinnaulittiin.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen jälkeisenä vuonna, kuten on tallennettuna Opin ja liittojen luvussa 38, Herra puhuu sodista ja jumalattomuudesta ja julistaa: ”Minä sanon teille: Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun.” 30

Kirkkomme kulttuuri tulee Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Apostoli Paavalin kirje roomalaisille on syvällinen. 31 Alkukirkko Roomassa koostui juutalaisista ja pakanoista. Näillä varhaisilla juutalaisilla oli juutalainen kulttuuri, ja he olivat ”voittaneet vapautensa sekä alkaneet lisääntyä ja kukoistaa” 32 .

Pakanoilla Roomassa oli kulttuuri, jossa oli merkittävästi helleenisiä vaikutteita. Apostoli Paavali ymmärsi sitä hyvin, koska hänellä oli kokemuksia Ateenasta ja Korintista.

Paavali esittää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kokonaisvaltaisella tavalla. Hän kertoo sekä juutalaisen kulttuurin että pakanakulttuurin 33 olennaisista puolista, jotka ovat ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen tosi evankeliumin kanssa. Pohjimmiltaan hän pyytää juutalaisia ja pakanoita luopumaan sellaisista heidän uskonkäsityksistään ja kulttuuristaan johtuvista kulttuurillisista esteistä, jotka eivät ole sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kanssa. Paavali kehottaa juutalaisia ja pakanoita pitämään käskyt ja rakastamaan toisiaan ja vahvistaa, että vanhurskaus johtaa pelastukseen. 34

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kulttuuri ei ole pakanakulttuuri eikä juutalaiskulttuuri. Sitä ei määritä ihmisen ihonväri eikä asuinpaikka. Vaikka riemuitsemmekin toisistaan erottuvista kulttuureista, meidän tulee jättää taakse kulttuurien ne puolet, jotka ovat ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kanssa. Kirkkomme jäsenet ja uudet käännynnäiset tulevat usein monenlaisista rotuun ja kulttuuriin liittyvistä taustoista. Jos aiomme noudattaa presidentti Nelsonin kehotusta koota hajallaan olevaa Israelia, niin me huomaamme olevamme yhtä erilaisia kuin juutalaiset ja pakanat olivat Paavalin aikoina. Silti voimme olla yhtä rakkaudessa ja uskossa Jeesukseen Kristukseen. Paavalin Kirje roomalaisille vahvistaa periaatteen siitä, että me noudatamme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kulttuuria ja oppia. Se on mallina meille myös tänä päivänä. 35 Temppelin toimitukset yhdistävät meitä erityisin tavoin ja sallivat meidän olla yhtä kaikin iankaikkisesti merkittävin tavoin.

Me kunnioitamme pioneerijäseniämme kaikkialla maailmassa, ei sen vuoksi että he olisivat täydellisiä vaan koska he ovat voittaneet vaikeuksia, tehneet uhrauksia, halunneet olla Kristuksen kaltaisia ja pyrkineet vahvistamaan uskoa ja olemaan yhtä Vapahtajan kanssa. Heidän ykseytensä Vapahtajan kanssa on saanut aikaan sen, että he ovat yhtä toinen toisensa kanssa. Tämä periaate on totta teidän osaltanne ja minun osaltani tänä päivänä.

Kaikuva kutsu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille on pyrkiä olemaan Siionin kansaa, jolla on yksi sydän ja yksi mieli ja joka asuu vanhurskaudessa. 36

Rukoukseni on, että olemme vanhurskaita ja yhtä ja täysin keskittyneitä palvelemaan ja kumartamaan Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta, josta todistan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. OL 38:27.

  2. Thomas Kanen toimintaa jäsenten hyväksi on johdonmukaisesti kuvattu näin: ”Nuoren idealistin epäitsekästä uhrautumista hänen nähdessään, kuinka julma ja vihamielinen enemmistö kohtelee vainottua uskonnollista vähemmistöä epäoikeudenmukaisesti” (johdanto julkaisuun Elizabeth Wood Kane, Twelve Mormon Homes Visited in Succession on a Journey through Utah to Arizona, toim. Everett L. Cooley, 1974, s. viii).

  3. Ks. Kane, ”Twelve Mormon Homes”, s. 5.

  4. Ks. Kane, ”Twelve Mormon Homes”, s. 40.

  5. Ks. Lowell C. (Ben) Bennion ja Thomas R. Carter, ”Touring Polygamous Utah with Elizabeth W. Kane, Winter 1872–1873”, BYU Studies, vsk. 48, nro 4, 2009, s. 162.

  6. Ilmeisesti Elizabeth oletti, että useimmat amerikkalaiset siihen aikaan olisivat antaneet intiaaneille vain ruoantähteitä ja kohdelleet heitä eri tavoin kuin muita vieraitaan.

  7. Ks. Kane, ”Twelve Mormon Homes”, s. 64–65. On huomattavaa, että monista Amerikan alkuperäisasukkaista, mukaan lukien useista päälliköistä, tuli kirkon jäseniä. Ks. myös John Alton Peterson, Utah’s Black Hawk War, 1998, s. 61; Scott R. Christensen, Sagwitch: Shoshone Chieftain, Mormon Elder, 1822–1887, 1999, s. 190–195.

  8. Tänä taloudenhoitokautena ”vanhurskaat kootaan kaikkien kansakuntien keskuudesta, ja he tulevat Siioniin laulaen ikuisen ilon lauluja” (OL 45:71).

  9. Ks. OL 105:3–5. Pyhissä kirjoituksissa köyhistä ja apua tarvitsevista huolehtiminen on nostettu esiin välttämättömänä osana vanhurskautta.

  10. Ks. Alma 36:30; ks. myös 1. Nefi 2:20; Moosia 1:7. Jakeen Alma 36:30 loppuosassa sanotaan: ”Mikäli sinä et pidä Jumalan käskyjä, sinut erotetaan pois hänen luotaan. Nyt tämä on hänen sanansa mukaan.”

  11. Moosia 2:41. Presidentti Lorenzo Snow (1814–1901) opetti: ”Yksikään myöhempien aikojen pyhä, joka kuolee elettyään uskollisen elämän, ei menetä mitään sen vuoksi, ettei hän ole tehnyt tiettyjä asioita, kun hänelle ei ole tarjoutunut niihin tilaisuutta. Toisin sanoen, jos nuori mies tai nuori nainen ei saa tilaisuutta solmia avioliittoa ja hän elää uskollisesti kuolemaansa asti, hän saa kaikki ne siunaukset, korotuksen ja kirkkauden, jotka kuka tahansa mies tai nainen saa, jolle tilaisuus siihen on tarjoutunut ja joka sen on käyttänyt. Se on varmaa ja vääjäämätöntä.” ( Kirkon presidenttien opetuksia: Lorenzo Snow , 2012, s. 133.) Ks. myös Richard G. Scott, ”Ilo saada elää suurta onnensuunnitelmaa”, Valkeus, tammikuu 1997, s. 70.

  12. Ks. 1. Joh. 5:2.

  13. Moosia 18:21; ks. myös Moos. 7:18.

  14. 4. Nefi 1:16.

  15. 4. Nefi 1:15.

  16. 4. Nefi 1:24.

  17. Moroni 9:13–14.

  18. Russell M. Nelson, artikkelissa ”First Presidency and NAACP Leaders Call for Greater Civility, Racial Harmony”, 17. toukokuuta 2018, newsroom.churchofjesuschrist.org; ks. myös ”President Nelson Remarks at Worldwide Priesthood Celebration”, 1. kesäkuuta 2018, newsroom.churchofjesuschrist.org.

  19. Jakeessa OL 90:11 sanotaan: ”Jokainen saa kuulla evankeliumin täyteyden – – omalla kielellään.” Tämän mukaisesti kielikohtaiset seurakunnat yleensä hyväksytään.

  20. 2. Nefi 26:33.

  21. Ks. Yhdysvaltain perustuslaki.

  22. Ks. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus, 1776; Yhdysvaltain perustuslaki, lisäykset I–X (perusoikeudet), kansallisarkiston verkkosivusto, archives.gov/founding-docs.

  23. OL 101:77, kursivointi lisätty.

  24. OL 101:79–80.

  25. OL 101, luvun johdanto.

  26. Ks. Saints: The Story of the Church of Jesus Christ in the Latter Days , kirja 1, The Standard of Truth, 1815–1846, 2018, s. 172–174; James B. Allen ja Glen M. Leonard, The Story of the Latter-day Saints, 1992, s. 93–94; Ronald W. Walker, ”Seeking the ’Remnant’: The Native American during the Joseph Smith Period”, Journal of Mormon History, vsk. 19, nro 1 (kevät 1993), s. 14–16.

  27. Ks. Saints , kirja 1, s. 359–383; William G. Hartley, ”The Saints’ Forced Exodus from Missouri, 1839”, julkaisussa Joseph Smith, the Prophet and Seer, toim. Richard Neitzel Holzapfel ja Kent P. Jackson, 2010, s. 347–389; Alexander L. Baugh, ”The Mormons Must Be Treated as Enemies”, julkaisussa Joseph: Exploring the Life and Ministry of the Prophet, toim. Susan Easton Black ja Andrew C. Skinner, 2005, s. 284–295.

  28. Ks. Saints: The Story of the Church of Jesus Christ in the Latter Days , kirja 2, No Unhallowed Hand, 1846–1893, 2020, s. 3–68; Richard E. Bennett, We’ll Find the Place: The Mormon Exodus, 1846–1848, 1997; William W. Slaughter ja Michael Landon, Trail of Hope: The Story of the Mormon Trail, 1997.

  29. Joh. 17:21.

  30. OL 38:27.

  31. Kirje roomalaisille julistaa oppia kattavasti. Roomalaiskirje on ainoa Uuden testamentin kirja, jossa sovitus mainitaan. Opin arvostamaan sitä, miten Kirje roomalaisille yhdisti erilaisia ihmisiä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin välityksellä, kun palvelin vaarnanjohtajana ja vaarnan jäsenet edustivat lukuisia rotuja ja kulttuureja sekä puhuivat useita eri kieliä.

  32. Frederic W. Farrar, The Life and Work of St. Paul, 1898, s. 446.

  33. Ks. Farrar, The Life and Work of St. Paul, s. 450.

  34. Ks. Room. 13.

  35. Ks. Dallin H. Oaks, ”Evankeliumin kulttuuri”, Liahona, maaliskuu 2012, s. 20–27; ks. myös Richard G. Scott, ”Onnen esteiden poistaminen”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 96–99.

  36. Ks. Moos. 7:18.