Tee oikein, rakasta laupeutta ja vaella nöyrästi Jumalaa kuunnellen
Oikein tekeminen tarkoittaa sitä, että toimii kunniallisesti. Me toimimme kunniallisesti Jumalaa kohtaan vaeltamalla nöyrästi Häntä kuunnellen. Me toimimme kunniallisesti muita kohtaan rakastamalla laupeutta.
Jeesuksen Kristuksen seuraajina ja myöhempien aikojen pyhinä me pyrimme – ja meitä kannustetaan pyrkimään – siihen, että toimimme paremmin ja olemme parempia.1 Kenties olette minun laillani miettineet: ”Teenkö riittävästi?” ”Mitä muuta minun pitäisi tehdä?” tai ”Kuinka minä, vajavainen ihminen, voin tulla kelvolliseksi ’[asumaan] Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa’2?”
Vanhan testamentin profeetta Miika esitti tämän kysymyksen tällä tavoin: ”Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä?”3 Miika mietti satiirisesti, voisivatko edes ylenmääräiset uhrit riittää hyvittämään syntejä, sanoen: ”Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?”4
Vastaus on ei. Hyvät teot eivät riitä. Pelastusta ei ansaita.5 Eivät edes ne valtavat uhrit, joiden Miika tiesi olevan mahdottomia, voi lunastaa pienintäkään syntiä. Jos jäämme oman onnemme nojaan, mahdollisuudet palaamisesta asumaan Jumalan luona ovat vailla toivoa.6
Ilman taivaalliselta Isältä ja Jeesukselta Kristukselta tulevia siunauksia me emme omin avuin kykene koskaan tekemään riittävästi tai olemaan riittäviä. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja Hänen avullaan meistä voi tulla riittäviä.7 Kaikki ihmiset pelastuvat fyysisestä kuolemasta Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.8 Ja jos käännämme sydämemme Jumalan puoleen, niin pelastus hengellisestä kuolemasta on kaikkien ulottuvilla ”[Jeesuksen] Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia”9. Meidät voidaan lunastaa synneistä, niin että voimme seisoa puhtaina ja tahrattomina Jumalan edessä. Kuten Miika selitti: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, [rakasta laupeutta] ja vaella [nöyrästi] Jumalaasi kuunnellen.”10
Miikan kehotus kääntää sydämemme Jumalan puoleen ja tulla kelvollisiksi pelastukseen sisältää kolme toisiinsa liittyvää osatekijää. Oikein tekeminen tarkoittaa sitä, että toimii kunniallisesti Jumalaa ja muita ihmisiä kohtaan. Me toimimme kunniallisesti Jumalaa kohtaan vaeltamalla nöyrästi Häntä kuunnellen. Me toimimme kunniallisesti muita kohtaan rakastamalla laupeutta. Oikein tekeminen on siis sitä, että soveltaa käytäntöön ensimmäistä ja toista suurta käskyä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi – – [ja] rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”11
Oikein tekeminen ja vaeltaminen nöyrästi Jumalaa kuunnellen on sitä, että tietoisesti pysymme loitolla vääryydestä, elämme Hänen säädöstensä mukaisesti ja pysymme aidosti uskollisina.12 Oikein toimiva ihminen kääntyy pois synnistä ja kohti Jumalaa, solmii liittoja Hänen kanssaan ja pitää ne liitot. Oikein toimiva ihminen päättää olla kuuliainen Jumalan käskyille, epäonnistuessaan tekee parannuksen ja jatkaa yrittämistä.
Kun ylösnoussut Kristus vieraili nefiläisten luona, Hän selitti, että Mooseksen laki oli korvattu korkeammalla lailla. Hän opetti heille, ettei heidän pitänyt enää uhrata teuras- ja polttouhreja vaan uhrata uhrina särkynyt sydän ja murtunut mieli. Lisäksi Hän lupasi: ”Ja jokaisen, joka tulee minun luokseni särkynein sydämin ja murtunein mielin, minä kastan tulella ja Pyhällä Hengellä.”13 Kun kasteen jälkeen saamme Pyhän Hengen lahjan ja käytämme sitä, me voimme päästä osallisiksi Pyhän Hengen jatkuvasta kumppanuudesta ja saada opetusta kaikesta, mitä meidän tulee tehdä14, myös siitä kuinka vaeltaa nöyrästi Jumalaa kuunnellen.
Jeesuksen Kristuksen uhri syntien tähden ja pelastus hengellisestä kuolemasta ovat kaikkien niiden ulottuvilla, joilla on tällainen särkynyt sydän ja murtunut mieli.15 Särkynyt sydän ja murtunut mieli innoittavat meitä tekemään iloiten parannusta ja pyrkimään tulemaan enemmän taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi. Kun teemme niin, me saamme osaksemme Vapahtajan puhdistavaa, parantavaa ja vahvistavaa voimaa. Me emme ainoastaan tee sitä, mikä on oikein, ja vaella nöyrästi Jumalaa kuunnellen. Me myös opimme rakastamaan laupeutta samalla tavoin kuin taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus.
Jumala iloitsee laupeudesta eikä osoita sitä vastahakoisesti. Lainaten Miikan sanoja Jehovalle: ”Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi – –, sinä armahdat meitä yhä” ja ”kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen”.16 Se, että Jumalan tavoin rakastaa laupeutta, liittyy erottamattomasti siihen, että kohtelee muita oikeudenmukaisesti eikä väärin.
Se, miten tärkeää on olla kohtelematta muita väärin, korostuu kaskussa rabbi Hillelistä, joka oli juutalainen oppinut ja eli ensimmäisellä vuosisadalla ennen Kristusta. Yksi Hillelin oppilaista raivostui siitä, miten monimutkainen oli Toora – viisi Mooseksen kirjaa sekä niiden 613 käskyä ja niihin liittyvät rabbien kirjoitukset. Oppilas haastoi Hillelin selittämään Tooran sen ajan kuluessa, jonka tämä pystyisi seisomaan yhdellä jalalla. Hillelin tasapaino ei ehkä ollut mitenkään hyvä, mutta hän otti haasteen vastaan. Hän lainasi erästä jaetta Kolmannesta Mooseksen kirjasta: ”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”17 Sitten Hillel päätti puheensa: ”Älä tee lähimmäisellesi sitä, mikä sinulle on vastenmielistä. Siinä on koko Toora. Kaikki muu on selitystä. Mene opiskelemaan sitä.”18
Se, että aina kohtelee muita kunniallisesti, sisältyy laupeuden rakastamiseen. Miettikääpä keskustelua, jonka vuosikymmeniä sitten kuulin ohimennen Johns Hopkinsin sairaalan ensiapuosastolla Baltimoressa Marylandissa Yhdysvalloissa. Potilas, herra Jackson, oli kohtelias, miellyttävä mies, jonka sairaalan henkilöstö tunsi hyvin. Hän oli aiemmin ollut sairaalassa useita kertoja hoidettavana alkoholiin liittyvien sairauksien vuoksi. Tällä kertaa herra Jackson palasi sairaalaan oireiden vuoksi, jotka diagnosoitiin alkoholinkäytön aiheuttamaksi haimatulehdukseksi.
Työvuoronsa lopussa tri Cohen, työteliäs ja ihailtu lääkäri, arvioi herra Jacksonin tilanteen ja päätyi siihen, että hänet oli aiheellista ottaa sairaalahoitoon. Tri Cohen antoi tri Jonesille, joka oli seuraavana työvuorossa, tehtävän ottaa herra Jackson sairaalan osastolle ja valvoa hänen hoitoaan.
Tri Jones oli opiskellut arvostetussa lääketieteellisessä tiedekunnassa ja oli juuri aloittelemassa jatko-opintojaan. Tähän uuvuttavaan koulutukseen liittyi usein univajetta, mikä todennäköisesti myötävaikutti tri Jonesin kielteiseen suhtautumiseen. Koska kyse oli tri Jonesin viidennestä uudesta potilaasta sinä iltana, hän valitti äänekkäästi tri Cohenille. Hän tunsi, ettei ollut reilua, että hänen pitäisi viettää tuntikausia hoitaen herra Jacksonia, koska tämän ahdinko oli kuitenkin itseaiheutettu.
Tri Cohenin painokas vastaus kuului tuskin kuiskausta kuuluvammin. Hän sanoi: ”Tri Jones, sinusta tuli lääkäri hoitaaksesi ihmisiä ja työskennelläksesi heidän parantamisekseen. Sinusta ei tullut lääkäriä arvostellaksesi heitä. Mikäli et ymmärrä tätä eroa, sinulla ei ole mitään oikeutta saada koulutusta tässä sairaalassa.” Tämän ojennuksen jälkeen tri Jones hoiti uutterasti herra Jacksonia tämän ollessa sairaalassa.
Sittemmin herra Jackson on kuollut. Tri Jonesilla ja tri Cohenilla on kummallakin ollut loistava työura. Mutta koulutuksensa yhtenä ratkaisevana hetkenä tri Jonesin oli tarpeen saada muistutus siitä, että hänen piti tehdä oikein, rakastaa laupeutta sekä hoitaa herra Jacksonia ilman että arvostelisi tätä.19
Vuosien varrella olen hyötynyt tästä muistutuksesta. Laupeuden rakastaminen tarkoittaa sitä, että me paitsi rakastamme Jumalan meille osoittamaa laupeutta myös iloitsemme siitä, että Jumala osoittaa samaa laupeutta muille. Ja me noudatamme Hänen esimerkkiään. ”Kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia”20, ja me kaikki tarvitsemme hengellistä hoitoa saadaksemme apua ja parantumisen. Herra on sanonut: ”Älkää pitäkö yhtä lihaa toista korkeammassa arvossa, eli yksi ihminen älköön luulko olevansa toisen yläpuolella.”21
Jeesus Kristus oli esimerkkinä siitä, mitä tarkoittaa oikein tekeminen ja laupeuden rakastaminen. Hän oli avoimesti kanssakäymisissä syntisten kanssa ja kohteli heitä kunniallisesti ja kunnioittavasti. Hän opetti, että Jumalan käskyjen pitäminen tuo iloa, ja pyrki ennemminkin kohottamaan niitä, joilla oli vaikeuksia, kuin tuomitsemaan heitä. Hän kylläkin tuomitsi ne, jotka moittivat Häntä sellaisten palvelemisesta, joita he pitivät kelvottomina.22 Sellainen omahyväisyys loukkasi Häntä ja loukkaa yhä.23
Jotta ihminen olisi Kristuksen kaltainen, hän tekee sitä, mikä on oikein, käyttäytyen kunniallisesti sekä Jumalaa että muita ihmisiä kohtaan. Oikein toimiva ihminen on kohtelias sanoissa ja teoissa, ja hän ymmärtää, etteivät erot ulkonäössä tai uskonkäsityksissä ole esteenä aidolle ystävällisyydelle ja ystävyydelle. Henkilöillä, jotka tekevät oikein, ”[ei] ole halua vahingoittaa [muita] vaan elää rauhassa”24 muiden kanssa.
Jotta ihminen olisi Kristuksen kaltainen, hän rakastaa laupeutta. Laupeutta rakastavat ihmiset eivät ole tuomitsevia. He osoittavat myötätuntoa muita kohtaan, varsinkin niitä, jotka ovat vähempiosaisia. He ovat armollisia, ystävällisiä ja kunniallisia. Nämä henkilöt kohtelevat kaikkia rakkautta ja ymmärrystä osoittaen riippumatta ominaisuuksista kuten rodusta, sukupuolesta, uskonnollisesta kannasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sosioekonomisesta asemasta tai heimojen, sukujen tai kansojen välisistä eroista. Kristuksen kaltainen rakkaus menee niiden kaikkien edelle.
Jotta ihminen olisi Kristuksen kaltainen, hän valitsee Jumalan25, vaeltaa nöyrästi Häntä kuunnellen, pyrkii olemaan Hänelle otollinen ja pitää Hänen antamansa käskyt. Ihmiset, jotka vaeltavat nöyrästi Jumalaa kuunnellen, muistavat, mitä taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ovat tehneet heidän hyväkseen.
Teenkö riittävästi? Mitä muuta minun pitäisi tehdä? Se, mihin toimiin ryhdymme vastauksena näihin kysymyksiin, on keskeistä onnellisuutemme kannalta tässä elämässä ja iankaikkisuuksissa. Vapahtaja ei halua meidän pitävän pelastusta itsestään selvänä. Senkin jälkeen kun olemme solmineet pyhiä liittoja, on olemassa mahdollisuus, että me ”[joudumme] armon ulkopuolelle ja [luovumme] elävästä Jumalasta”. Niinpä meidän tulee ottaa varteen ja rukoilla aina, jotta emme lankeaisi kiusaukseen.26
Mutta toisaalta taivaallinen Isämme ja Jeesus Kristus eivät halua, että jatkuva epävarmuus halvaannuttaa meidät kuolevaisuuden matkallamme miettiessämme, olemmeko tehneet riittävästi saavuttaaksemme pelastuksen ja korotuksen. He eivät varmastikaan halua sitä, että virheet, joista olemme tehneet parannuksen, piinaavat meitä ja että me pidämme niitä parantumattomina haavoina27 tai että olemme ylettömän huolissamme siitä, että saatamme jälleen kompastua.
Me voimme arvioida omaa edistymistämme. Voimme tietää, että ”elämän suunta, jota kohti [kuljemme], on Jumalan tahdon mukainen”28, kun teemme sitä, mikä on oikein, rakastamme laupeutta ja vaellamme nöyrästi Jumalaamme kuunnellen. Me omaksumme luonteeseemme taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksia ja rakastamme toisiamme.
Kun teette näitä asioita, te seuraatte liittopolkua ja teistä tulee kelvollisia ”[asumaan] Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa”29. Teidän sielunne täyttyy Jumalan kirkkaudella ja iankaikkisen elämän valolla.30 Te täytytte käsittämättömällä ilolla.31 Minä todistan, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, ja rakastaen ja iloiten Hän antaa armoaan kaikille. Eikö se olekin suurenmoista? Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.