Kristuksen kulttuuri
Me voimme vaalia oman maallisen kulttuurimme parhaita puolia ja olla täysin mukana iankaikkisessa kulttuurissa, joka on lähtöisin Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.
Miten suurenmoisessa maailmassa me yhdessä elämmekään. Tässä maailmassa on lukuisia eri kansoja, kieliä, tapoja ja historioita – levittäytyneinä satoihin maihin ja tuhansiin ihmisryhmiin, joilla kullakin on rikas kulttuuri. Ihmiskunnalla on paljon, mistä olla ylpeä ja riemuita. Mutta vaikka opittu käytös – ne asiat, joiden vaikutuspiirissä olemme kulttuurissa, jossa kasvamme – voi olla suurena voimana elämässämme, se voi myös aika ajoin muodostua merkittäväksi esteeksi.
Saattaa tuntua, että kulttuuri on juurtunut niin tiukasti ajatteluumme ja käytökseemme, että sitä on mahdotonta muuttaa. Muodostaahan se suuren osan siitä, minkä tunnemme määrittelevän meitä ja mihin tunnemme samaistuvamme. Sillä voi olla niin suuri vaikutus, ettemme pysty näkemään oman kulttuurimme inhimillisiä heikkouksia tai puutteita, mikä johtaa haluttomuuteen hylätä joitakin isiemme perimätiedoista. Liiallinen takertuminen omaan kulttuuri-identiteettiin voi johtaa kelvollisten – jopa jumalisten – ajatusten, ominaisuuksien ja käyttäytymistapojen hylkäämiseen.
Tunnen muutamien vuosien takaa erään suurenmoisen herrasmiehen, joka osaltaan havainnollistaa tätä kulttuuriin liittyvän lyhytnäköisyyden yleismaailmallista periaatetta. Tapasin hänet ensimmäisen kerran Singaporessa, kun minulle annettiin tehtäväksi toimia hänen perheensä kotiopettajana. Hän oli arvostettu sanskritin ja tamilin professori ja kotoisin Etelä-Intiasta. Hänen suurenmoinen vaimonsa ja kaksi poikaansa olivat kirkon jäseniä, mutta hän ei ollut koskaan liittynyt kirkkoon eikä kuunnellut paljoakaan evankeliumin opetuksia. Hän oli onnellinen siitä, miten hänen vaimonsa ja poikansa kehittyivät, ja tuki heitä täysin heidän sitoumuksissaan ja kirkon tehtävissään.
Kun tarjouduin opettamaan hänelle evankeliumin periaatteita ja kertomaan uskonkäsityksistämme, hän alkuun kieltäytyi. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin ymmärsin syyn siihen: hän tunsi, että niin tekemällä hän pettäisi menneisyytensä, kansansa ja historiansa! Omasta mielestään hän kieltäisi kaiken, mitä hän oli ollut, kaiken, mitä hänen perheensä oli opettanut häntä olemaan, koko oman intialaisen perintönsä. Muutaman seuraavan kuukauden kuluessa pystyimme puhumaan näistä asioista. Minua hämmästytti (joskaan ei yllättänyt!), miten Jeesuksen Kristuksen evankeliumi pystyi avaamaan hänen silmänsä toisenlaiseen näkökulmaan.
Useimmista ihmisten luomista kulttuureista löytyy sekä hyvää että huonoa, rakentavaa ja hajottavaa.
Monet maailmamme ongelmista ovat suoraa seurausta ihmisten kulttuurien synnyttämien erilaisten ajatusten ja tapojen keskinäisestä yhteentörmäyksestä. Mutta käytännöllisesti katsoen kaikki ristiriidat ja kaaos häviäisivät nopeasti, jos maailma vain hyväksyisi alkuperäisen kulttuurinsa – sen, jota me kaikki noudatimme aivan vastikään. Tämä kulttuuri on peräisin kuolevaisuutta edeltävästä olemassaolostamme. Se oli Aadamin ja Henokin kulttuuri. Se kulttuuri perustui Vapahtajan opetuksiin ajan keskipäivänä, ja se on meidän aikanamme kaikkien naisten ja miesten ulottuvilla jälleen kerran. Se on ainutlaatuista. Se on kaikista kulttuureista suurenmoisin ja perustuu suureen onnensuunnitelmaan, jonka Jumala on laatinut ja jota Kristus on puolustanut. Erottamisen sijaan se yhdistää. Vahingoittamisen sijaan se parantaa.
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi opettaa meille, että elämällä on tarkoitus. Meidän olemisemme täällä ei ole vain iso kosminen sattuma tai erehdys! Me olemme täällä tiettyä tarkoitusta varten.
Tämä kulttuuri perustuu todistukseen siitä, että taivaallinen Isämme on olemassa, että Hän on todellinen ja Hän rakastaa meitä jokaista yksilöinä. Me olemme Hänen työnsä ja Hänen kirkkautensa. 1 Tämä kulttuuri kannattaa ajatusta yhtäläisestä arvosta. Mitään kastia tai luokkaa ei tunneta. Olemmehan me kaikki veljiä ja sisaria, taivaallisten vanhempiemme henkilapsia – kirjaimellisesti. Kaikista kulttuureista suurenmoisimmassa ei ole mitään ennakkoluuloja tai ”me vastaan he” -asennetta. Me kaikki olemme ”meitä”. Me kaikki olemme ”heitä”. Me uskomme, että olemme vastuussa ja tilivelvollisia itsestämme, toinen toisestamme, kirkosta ja maailmastamme. Vastuu ja tilivelvollisuus ovat tärkeitä tekijöitä kasvussamme.
Rakkaus, todellinen Kristuksen kaltainen välittäminen, on tämän kulttuurin perusta. Me tunnemme todellista huolta lähimmäisemme tarpeista, ajallisista ja hengellisistä, ja me toimimme niiden tuntemusten mukaisesti. Tämä karkottaa ennakkoluulot ja vihan.
Me voimme nauttia Jumalan sanaan keskittyvän ilmoituksen kulttuurista, kuten profeetat sitä vastaanottavat (ja kuten meistä jokainen voi saada siitä henkilökohtaisen vahvistuksen Pyhän Hengen voimalla). Koko ihmiskunta voi tuntea Jumalan tahdon ja mielen.
Tämä kulttuuri puolustaa tahdonvapauden periaatetta. Kyky valita on äärimmäisen tärkeä kehityksellemme ja onnellisuudellemme. Valitseminen viisaasti on keskeistä.
Tämä on oppimisen ja tutkimisen kulttuuri. Me etsimme tietoa ja viisautta sekä parasta aivan kaikesta.
Tämä on uskon ja kuuliaisuuden kulttuuri. Usko Jeesukseen Kristukseen on kulttuurimme ensimmäinen periaate, ja kuuliaisuus Hänen opetuksilleen ja käskyilleen on sen tulos. Nämä saavat aikaan itsehillinnän.
Tämä on rukouksen kulttuuri. Me uskomme, että Jumala paitsi kuulee meitä myös auttaa meitä.
Tämä on liittojen ja toimitusten, korkeiden moraalisten mittapuiden, uhrauksen, anteeksiannon ja parannuksen sekä kehomme temppelistä huolehtimisen kulttuuri. Nämä kaikki todistavat sitoutumisestamme Jumalaa kohtaan.
Tämä on kulttuuri, jota hallitaan pappeuden kautta, joka on valtuus toimia Jumalan nimessä, Jumalan voima siunata lapsiaan. Se valistaa ja suo yksilöille mahdollisuuden olla parempia ihmisiä, johtajia, äitejä, isiä ja kumppaneita – ja se pyhittää kodin.
Tässä kulttuureista vanhimmassa on runsaasti todellisia ihmeitä, joita tapahtuu uskon avulla Jeesukseen Kristukseen, pappeuden voimalla, rukouksen, itsensä kehittämisen, todellisen kääntymyksen ja anteeksiannon voimalla.
Tämä on lähetystyön kulttuuri. Sielujen arvo on suuri.
Kristuksen kulttuurissa naiset kohotetaan heidän asianmukaiseen ja iankaikkiseen asemaansa. He eivät ole miehiin nähden vähempiarvoisia, kuten monissa kulttuureissa nykypäivän maailmassa, vaan he ovat täysin tasaveroisia kumppaneita tässä ja tulevassa maailmassa.
Tämä kulttuuri vahvistaa perheen pyhyyden. Perhe on iankaikkisuuden perusyksikkö. Perheen täydelliseksi tekeminen on kaikkien uhrauksien arvoinen, koska – kuten on opetettu – ”mikään muu menestys ei voi korvata kodissa tapahtunutta epäonnistumista” 2 . Koti on paikka, jossa paras työmme tehdään ja jossa suurin onnellisuutemme saavutetaan.
Kristuksen kulttuuri antaa perspektiivin – ja iankaikkisen päämäärän ja suunnan. Tämä kulttuuri on kiinnostunut siitä, millä on kestävää arvoa! Se muodostuu Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, joka on iankaikkinen ja antaa vastauksen olemassaoloamme koskeviin kysymyksiin miksi, mitä ja missä. (Se on mukaan ottava, ei pois sulkeva.) Koska tämä kulttuuri on tulosta Vapahtajamme opetusten toteuttamisesta, se antaa osaltaan sitä parantavaa palsamia, jota meidän maailmassamme niin kipeästi kaivataan.
Millainen siunaus onkaan kuulua tähän suureen ja ylevään elämäntapaan! Tähän – kaikista kulttuureista suurenmoisimpaan – kuuluminen edellyttää muuttumista. Profeetat ovat opettaneet, että meidän on välttämätöntä jättää vanhasta kulttuuristamme taaksemme kaikki se, mikä ei ole sopusoinnussa Kristuksen kulttuurin kanssa. Mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi jättää taaksemme kaikki. Profeetat ovat myös tähdentäneet, että meitä jokaista kutsutaan tuomaan uskomme, kykymme ja tietomme – kaikki, mikä on hyvää elämässämme ja yksilöllisessä kulttuurissamme – mukanamme ja antamaan kirkon täydentää sitä evankeliumin sanomalla. 3
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko tuskin on mikään länsimainen yhteisö tai amerikkalainen kulttuuri-ilmiö. Se on kansainvälinen kirkko, aivan kuten sen on aina ollut tarkoituskin olla. Sitäkin enemmän se on ylimaallinen. Uudet jäsenet eri puolilla maailmaa tuovat rikkautta, moninaisuutta ja innostusta alati kasvavaan perheeseemme. Myöhempien aikojen pyhät kaikkialla riemuitsevat yhä omasta perinnöstään ja sankareistaan ja kunnioittavat niitä, mutta nyt he ovat myös osa jotakin paljon suurempaa. Kristuksen kulttuuri auttaa meitä näkemään itsemme sellaisina, mitä todella olemme, ja kun sitä katsoo iankaikkisuuden linssin läpi, joka on karkaistu vanhurskaudella, se kasvattaa kykyämme toteuttaa suurta onnensuunnitelmaa.
Mitä siis tapahtui ystävälleni? No, hänelle opetettiin oppiaiheet, ja hän liittyi kirkkoon. Sittemmin hänen perheensä on sinetöity ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi Sydneyn temppelissä Australiassa. Hän on luopunut joistakin asioista – ja saanut mahdollisuuden kaikkeen. Hän on havainnut, että hän voi yhä riemuita historiastaan, voi yhä olla ylpeä esivanhemmistaan, musiikistaan, tanssistaan ja kirjallisuudestaan, ruoastaan, maastaan ja kansastaan. Hän on huomannut, ettei ole lainkaan ongelmallista yhdistää parhaat asiat hänen paikallisesta kulttuuristaan kaikista kulttuureista suurenmoisimpaan. Hän on ymmärtänyt, että kun hän tuo vanhasta elämästään uuteen elämäänsä sen, mikä on yhdenmukaista totuuden ja vanhurskauden kanssa, niin se vain edistää hänen toveruuttaan pyhien kanssa ja osaltaan yhdistää kaiken yhdeksi taivaan yhteisössä.
Tosiaankin me kaikki voimme vaalia oman maallisen kulttuurimme parhaita puolia ja silti olla täysin mukana kaikista kulttuureista vanhimmassa – alkuperäisessä, tärkeimmässä, iankaikkisessa kulttuurissa, joka on lähtöisin Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Miten suurenmoinen perintö meillä kaikilla onkaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.