Kärsivällisyys johtakoon täydelliseen tulokseen, ja pitäkää kaikkea pelkkänä ilona!
Kun osoitamme kärsivällisyyttä, meidän uskomme vahvistuu. Kun uskomme vahvistuu, samoin vahvistuu ilomme.
Kaksi vuotta sitten nuorin veljeni Chad siirtyi verhon toiselle puolen. Hänen siirtymisensä toiselle puolen jätti tyhjän kohdan kälyni Stephanien, heidän kahden pienen lapsensa Bradenin ja Bellan sekä koko muun perheen sydämeen. Saimme lohtua sanoista, jotka vanhin Neil L. Andersen lausui yleiskonferenssissa Chadin kuolemaa edeltäneellä viikolla: ”Maallisten koettelemusten tulikokeessa kulkekaa kärsivällisesti eteenpäin, niin Vapahtajan parantava voima tuo valoa, ymmärrystä, rauhaa ja toivoa” (”Haavoittuneet”, Liahona, marraskuu 2018, s. 85).
Me uskomme Jeesukseen Kristukseen. Tiedämme, että tapaamme Chadin jälleen, mutta hänen fyysisen läsnäolonsa menettäminen tekee kipeää! Monet ovat menettäneet rakkaitaan. On vaikea olla kärsivällinen ja odottaa aikaa, jolloin jälleen tapaamme heidät.
Hänen kuolemansa jälkeisenä vuonna tunsimme ikään kuin synkän pilven varjostavan meitä. Etsimme turvaa tutkimalla pyhiä kirjoituksia, rukoilemalla palavammin ja käymällä useammin temppelissä. Tämän kirkon laulun säkeet kertovat osuvasti tuntemuksistamme sinä aikana: ”Nyt aamu jo koittaa, kun valkeus voittaa, Ja haihtua pois täytyy yön varjojen” (”Nyt aamu jo koittaa”, MAP-lauluja, 25).
Perheemme päätti, että vuodesta 2020 tulisi virkistävä vuosi! Marraskuun 2019 lopussa olimme opiskelemassa Tule ja seuraa minua -oppiaiheessa Uuden testamentin Jaakobin kirjettä, kun eräs teema nousi sieltä esiin. Jaakobin kirjeen luvun 1 jakeessa 2 sanotaan: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona sitä, että joudutte moniin ahdinkoihin” (JSR Jaak. 1:2). Halusimme aloittaa uuden vuoden, uuden vuosikymmenen, tuntien iloa, joten päätimme, että vuonna 2020 pitäisimme kaikkea pelkkänä ilona. Tunne oli niin voimakas, että viime jouluna lahjoitimme sisaruksillemme T-paidat, joissa lukee isoin kirjaimin ”Pitäkää kaikkea pelkkänä ilona”. Vuodesta 2020 tulisi varmasti ilon ja riemun vuosi.
No, tässä sitä ollaan – vuosi 2020 on tuonut sen sijaan maailmanlaajuisen koronapandemian, yhteiskunnallisia levottomuuksia, lisää luonnonkatastrofeja ja taloudellisia haasteita. Taivaallinen Isämme on kenties antanut meille aikaa miettiä ja pohtia ymmärrystämme kärsivällisyydestä ja tietoista päätöstämme valita ilo.
Jaakobin kirje on sittemmin saanut mielessämme uuden merkityksen. Jaakobin kirjeen luvun 1 jakeet 3 ja 4 jatkuvat:
”Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä [kärsivällisyyttä].
Ja [kärsivällisyys] johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.”
Pyrkiessämme löytämään iloa koettelemustemme keskellä olimme unohtaneet, että kärsivällisyys on avain siihen, että antaa niiden koettelemusten toimia meidän parhaaksemme.
Kuningas Benjamin opetti meitä riisumaan päältä luonnollisen ihmisen ja tulemaan ”pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta ja [tulemaan] lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen” (Moosia 3:19).
Julkaisun Saarnatkaa minun evankeliumiani luvussa 6 opetetaan Kristuksen tärkeitä ominaisuuksia, joita voimme omaksua: ”Kärsivällisyys on kykyä kestää viivytyksiä, vaikeuksia, vastustusta ja kärsimystä tulematta vihaiseksi, turhautuneeksi tai levottomaksi. Se on kykyä tehdä Jumalan tahto ja hyväksyä Hänen aikataulunsa. Kun olet kärsivällinen, kestät paineen alla ja kykenet kohtaamaan vastoinkäymiset rauhallisesti ja toiveikkaasti.” (Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas, 2005, s. 124.)
Kärsivällisyyden täydellistä tulosta voi havainnollistaa myös Kristuksen yhden varhaisen opetuslapsen, Simon Kananeuksen, elämällä. Selootit olivat ryhmä kansallismielisiä juutalaisia, jotka vastustivat voimakkaasti Rooman valtaa. Seloottien puolue kannatti väkivaltaa roomalaisia, näiden juutalaisia kätyreitä ja saddukeuksia vastaan ryöstämällä muonavaroja ja ryhtymällä muihin toimiin asiansa edistämiseksi (ks. Encyclopedia Britannica, ”Zealot”, britannica.com). Simon Kananeus oli selootti (ks. Luuk. 6:15). Kuvitelkaa Simonia yrittämässä taivutella Vapahtajaa tarttumaan aseisiin, johtamaan aseellista ryhmää tai lietsomaan kaaosta Jerusalemissa. Jeesus opetti:
”Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. – –
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. – –
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:5, 7, 9.)
Simon on saattanut hyväksyä oman filosofiansa ja kannattaa sitä kiihkeästi ja intohimoisesti, mutta pyhissä kirjoituksissa annetaan ymmärtää, että Vapahtajan vaikutuksen ja esimerkin avulla Simonin näkemys muuttui. Hän alkoi elämässään keskittää huomionsa Kristuksen opetuslapsena olemiseen.
Kun solmimme liittoja Jumalan kanssa ja pidämme ne, Vapahtaja voi auttaa meitä ”[syntymään] uudesti, eli [syntymään] Jumalasta, [muuttumaan] lihallisesta ja langenneesta [tilasta] vanhurskauden tilaan ja [tulemaan] Jumalan lunastamiksi, tullen hänen pojikseen ja tyttärikseen” (Moosia 27:25).
Kaikista aikamme kiihkeistä sosiaalisista, uskonnollisista ja poliittisista pyrkimyksistä olkoon Jeesuksen Kristuksen opetuslapseus merkittävin ja tärkein yhteytemme. ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Matt. 6:21). Älkäämme myöskään unohtako, että senkin jälkeen kun uskolliset opetuslapset olivat täyttäneet Jumalan tahdon, kärsivällisyys oli heille tarpeen (ks. Hepr. 10:36).
Aivan kuten uskomme koetteleminen saa meissä aikaan kärsivällisyyttä, niin kun osoitamme kärsivällisyyttä, meidän uskomme vahvistuu. Kun uskomme vahvistuu, samoin vahvistuu ilomme.
Nyt viime maaliskuussa toiseksi vanhin tyttäremme Emma joutui monien kirkon lähetyssaarnaajien tavoin pakolliseen eristykseen. Monet lähetyssaarnaajat palasivat kotiin. Monet lähetyssaarnaajat odottivat uutta toimeksiantoa. Monet eivät saaneet temppelisiunauksiaan ennen lähtöä lähetystyöalueelle. Kiitos, vanhimmat ja sisaret. Me rakastamme teitä.
Emma ja hänen toverinsa Alankomaissa joutuivat venymään niinä muutamina ensimmäisinä viikkoina – venymään monesti kyyneliin asti. Kun Emmalla oli vain lyhyitä tilaisuuksia kasvokkaiseen vuorovaikutukseen ja ulkona liikkumista oli rajoitettu, hänen luottamuksensa Jumalaan vahvistui. Rukoilimme hänen kanssaan verkossa ja kysyimme, kuinka voisimme auttaa. Hän pyysi meitä olemaan yhteydessä ystäviin, joita hän opetti verkossa!
Perheemme alkoi ottaa yhteyttä internetin välityksellä yksitellen Emman ystäviin Alankomaissa. Kutsuimme heitä mukaan sukumme viikoittaiseen Tule ja seuraa minua -opiskeluhetkeen verkossa. Floor, Laura, Renske, Freek, Benjamin, Stal ja Muhammad ovat nykyään kaikki ystäviämme. Jotkut ystävistämme Alankomaissa ovat menneet ”sisään ahtaasta portista” (3. Nefi 14:13). Muille osoitetaan, ”kuinka kaita on se polku ja kuinka kapea se portti, josta heidän tulee mennä sisälle” (2. Nefi 31:9). He ovat veljiämme ja sisariamme Kristuksessa. Joka viikko me ”pidämme kaikkea pelkkänä ilona”, kun teemme yhdessä työtä edistyäksemme liittopolulla.
Me annamme kärsivällisyyden johtaa täydelliseen tulokseen (ks. Jaak. 1:4), vaikka emme pysty vähään aikaan kokoontumaan fyysisesti seurakuntaperheinä. Mutta me pidämme ilona sitä, että perheemme usko vahvistuu uuden tekniikan tarjoamien yhteyksien avulla ja siten, että tutkimme Mormonin kirjaa Tule ja seuraa minua -aineiston avulla.
Presidentti Russell M. Nelson on luvannut: ”Teidän johdonmukaiset ponnistelunne tässä pyrkimyksessä – niinäkin hetkinä, jolloin teistä tuntuu, ettette erityisemmin onnistu – muuttavat omaa elämäänne, perheenne elämää ja maailmaa” (”Kulkekaa eteenpäin uskossa”, Liahona, toukokuu 2020, s. 114).
Paikka, jossa solmimme pyhiä liittoja Jumalan kanssa – temppeli – on tilapäisesti suljettu. Paikka, jossa pidämme Jumalan kanssa solmimamme liitot – koti – on avoinna! Meillä on kotona mahdollisuus tutkia ja pohtia temppeliliittojen poikkeuksellista kauneutta. Vaikka emme pääsekään siihen pyhään fyysiseen tilaan, meidän ”[sydämemme] riemuitsevat suuresti siunausten tähden, jotka vuodatetaan” (OL 110:9).
Monet ovat menettäneet työpaikan. Toiset ovat menettäneet mahdollisuuksia. Tunnemme kuitenkin iloa presidentti Nelsonin lailla, kun hän sanoi hiljattain: ”Jäsentemme vapaaehtoisesti lahjoittamat paastouhrit ovat itse asiassa kasvaneet, samoin vapaaehtoiset lahjoitukset humanitaarisen avun rahastoihimme. – – Yhdessä me selviydymme tästä vaikeasta ajasta. Herra on siunaava teitä, kun te edelleen siunaatte muita.” (Russell M. Nelsonin Facebook-sivu, päivitys 16. elokuuta 2020, facebook.com/russell.m.nelson.)
Herra käskee meitä pysymään rauhallisina, ei rauhattomina (ks. Matt. 14:27).
Toisinaan me käymme kärsimättömiksi, kun mielestämme ”teemme kaiken oikein” emmekä silti saa haluamiamme siunauksia. Henok vaelsi Jumalan kanssa 365 vuotta, ennen kuin hän ja hänen kansansa muutettiin. Kolmesataakuusikymmentäviisi vuotta he pyrkivät tekemään kaiken oikein, ja sitten se tapahtui! (Ks. OL 107:49.)
Veljeni Chadin poismeno tapahtui vain muutamia kuukausia sen jälkeen kun meidät oli vapautettu Ogdenin lähetyskentän johtamistehtävästä Utahissa. Oli ihmeellistä, että kun asuimme Etelä-Kaliforniassa, mahdollisia lähetyskenttiä, joihin meidät olisi voitu osoittaa vuonna 2015, oli kaikkiaan 417, ja meidät osoitettiin Pohjois-Utahiin. Lähetyskoti oli puolen tunnin ajomatkan päässä Chadin kotoa. Chadin syöpä diagnosoitiin sen jälkeen, kun olimme saaneet lähetystyökutsumme. Koettelevimmissakin olosuhteissa tiesimme, että taivaallinen Isämme oli tietoinen meistä ja auttoi meitä löytämään iloa.
Minä todistan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen lunastavasta, pyhittävästä, nöyräksi tekevästä ja riemukkaasta voimasta. Todistan, että kun me rukoilemme taivaallista Isäämme Jeesuksen nimessä, Hän vastaa meille. Todistan, että kun kuulemme, kuuntelemme ja otamme varteen Herran ja Hänen elävän profeettansa, presidentti Russell M. Nelsonin, sanan, me voimme antaa kärsivällisyyden johtaa meidät täydelliseen tulokseen ja voimme pitää kaikkea pelkkänä ilona. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.