Me puhumme Kristuksesta
Kun maailma puhuu Jeesuksesta Kristuksesta vähemmän, puhukaamme me Hänestä enemmän.
Ilmaisen rakkauteni teitä kohtaan, rakkaat ystävämme sekä uskonveljemme ja -sisaremme. Olen ihaillut uskoanne ja rohkeuttanne näiden viime kuukausien aikana, kun tämä maailmanlaajuinen pandemia on aiheuttanut häiriötä elämäämme ja vienyt kallisarvoisia perheenjäseniä ja rakkaita ystäviä.
Tänä epävarmuuden aikana olen tuntenut poikkeuksellista kiitollisuutta omasta varmasta ja kiistattomasta tiedostani, että Jeesus on Kristus. Oletteko te tunteneet samalla tavoin? On vaikeuksia, jotka painavat meitä jokaista, mutta edessämme on aina Hän, joka on nöyrästi julistanut: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”1 Vaikka me koemmekin ajanjakson, jolloin pidämme fyysistä etäisyyttä muihin, meidän ei tarvitse koskaan kokea ajanjaksoa, jolloin pitäisimme hengellistä etäisyyttä Häneen, joka rakastaen kutsuu meitä: ”Tulkaa minun luokseni.”2
Kuin johtotähti selkeällä pimeällä taivaalla Jeesus Kristus valaisee tietämme. Hän tuli maan päälle vaatimattomaan talliin. Hän eli täydellisen elämän. Hän paransi sairaita ja herätti ihmisiä kuolleista. Hän oli unohdettujen ystävä. Hän opetti meitä tekemään hyvää, olemaan kuuliaisia ja rakastamaan toisiamme. Hänet ristiinnaulittiin ristille ja Hän nousi majesteettisesti kuolleista kolme päivää myöhemmin mahdollistaen sen, että me ja rakkaamme voimme elää haudan tuolla puolen. Verrattomalla armollaan ja laupeudellaan Hän otti päälleen syntimme ja kärsimyksemme suoden meille anteeksiannon, kun teemme parannuksen, ja rauhan elämän myrskyissä. Me rakastamme Häntä. Me palvelemme Häntä. Me seuraamme Häntä. Hän on sielumme ankkuri.
Mikä mielenkiintoista, samaan aikaan kun tämä hengellinen vakaumus kasvaa meissä, maan päällä on monia, jotka tietävät hyvin vähän Jeesuksesta Kristuksesta, ja joissakin osissa maailmaa, missä Jeesuksen Kristuksen nimeä on julistettu vuosisatoja, usko Häneen on heikkenemässä. Uskolliset pyhät Euroopassa ovat huomanneet, miten vuosikymmenten kuluessa usko heidän maissaan on vähentynyt.3 Valitettavasti myös täällä Yhdysvalloissa usko on vähenemässä. Äskettäinen tutkimus osoittaa, että viimeisten 10 vuoden aikana 30 miljoonaa ihmistä Yhdysvalloissa on lakannut uskomasta Jeesuksen Kristuksen jumalallisuuteen.4 Kun tilannetta tarkastellaan maailmanlaajuisesti, eräs toinen tutkimus ennustaa, että tulevina vuosikymmeninä kristinuskosta luopuvia on kaksi kertaa niin paljon kuin niitä, jotka ottavat sen vastaan.5
Tietenkin me kunnioitamme jokaisen oikeutta valita. Taivaallinen Isämme on silti julistanut: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”6 Todistan, että päivä on koittava, jolloin jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli tunnustava, että Jeesus on Kristus.7
Kuinka meidän tulee suhtautua muuttuvaan maailmaamme? Vaikka jotkut hylkäävät uskonsa, toiset etsivät totuutta. Me olemme ottaneet päällemme Vapahtajan nimen. Mitä muuta meidän on tehtävä?
Presidentti Russell M. Nelsonin valmistautuminen
Saatamme löytää osan vastauksestamme, kun muistamme, kuinka Herra opasti presidentti Russell M. Nelsonia kuukausina ennen hänen kutsumistaan kirkon presidentiksi. Puhuessaan vuosi ennen kutsumistaan presidentti Nelson kutsui meitä tutkimaan syvällisemmin niitä 2 200 viittausta nimeen Jeesus Kristus, jotka on lueteltu Topical Guide -hakemistossa.8
Kolme kuukautta myöhemmin huhtikuun yleiskonferenssissa hän puhui siitä, kuinka tämä Jeesuksen Kristuksen syvällisempi tutkiminen oli – jopa vuosikymmenten omistautuneen opetuslapseuden jälkeen – vaikuttanut häneen suuresti. Sisar Wendy Nelson kysyi häneltä, miten se oli vaikuttanut. Hän vastasi: ”Olen muuttunut mies!” Hän oli muuttunut mies? 92-vuotiaana muuttunut mies? Presidentti Nelson selitti:
”Kun uhraamme aikaa siihen, että opimme Vapahtajasta ja Hänen sovitusuhristaan, me tunnemme halua [kääntyä Hänen puoleensa]. – –
Meidän tulee keskittyä lujasti Vapahtajaan ja Hänen evankeliumiinsa.”9
Vapahtaja on sanonut: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa.”10
Työn, huolien ja kelvollisten pyrkimysten maailmassa me kohdistamme sydämemme, mielemme ja ajatuksemme Häneen, joka on meidän toivomme ja pelastuksemme.
Jos Vapahtajan tutkiminen taas uudelleen auttoi valmistamaan presidentti Nelsonia, eikö se voisi valmistaa meitäkin?
Tähdentäessään kirkon nimeä presidentti Nelson opetti: ”Jos me – – haluamme käyttää Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimaa – puhdistamaan ja parantamaan meitä, vahvistamaan ja voimistamaan meitä ja lopulta korottamaan meidät – niin meidän täytyy selkeästi tunnustaa Hänet tuon voiman lähteeksi.”11 Presidentti Nelson opetti meille, että kirkon oikean nimen johdonmukainen käyttäminen, vaikka se saattaakin tuntua pieneltä asialta, ei ole lainkaan pieni, vaan muovaa maailman tulevaisuutta.
Valmistautumistanne koskeva lupaus
Lupaan teille, että kun te valmistaudutte, kuten presidentti Nelson valmistautui, teistäkin tulee muuttuneita ja te ajattelette enemmän Vapahtajaa, puhutte Hänestä useammin ja epäröitte vähemmän. Kun opitte entistä syvällisemmin tuntemaan Hänet ja rakastamaan Häntä, teidän sananne soljuvat luontevammin, kuten silloin kun puhutte lapsestanne tai rakkaasta ystävästä. Teitä kuuntelevat tuntevat vähemmän halua kiistellä kanssanne tai sivuuttaa teidät ja tuntevat enemmän halua oppia teiltä.
Te ja minä puhumme Jeesuksesta Kristuksesta, mutta ehkä voimme toimia hieman paremmin. Jos maailma aikoo puhua Hänestä vähemmän, ketkä aikovat puhua Hänestä enemmän? Me! Sekä muut omistautuneet kristityt!
Puhumme Kristuksesta kodeissamme
Onko kodeissamme kuvia Vapahtajasta? Puhummeko me lapsillemme usein Jeesuksen vertauksista? ”Kertomukset Jeesuksesta [ovat] kuin tuulenpuuska, joka puhaltaa lastemme sydämessä olevan uskon hiilloksen yli.”12 Kun lapsenne esittävät teille kysymyksiä, ajatelkaa tietoisesti, että opetatte sitä, mitä Vapahtaja opetti. Esimerkiksi jos lapsenne kysyy: ”Isi, miksi me rukoilemme?” Voisitte vastata: ”Sepä on hyvä kysymys. Muistatko, kun Jeesus rukoili? Jutellaanpa siitä, miksi Hän rukoili ja kuinka Hän rukoili.”
”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa – –, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa.”13
Puhumme Kristuksesta kirkossa
Tässä samassa pyhien kirjoitusten kohdassa lisätään, että me ”saarnaamme Kristuksesta”14. Keskittykäämme jumalanpalveluksissamme Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitusuhrinsa lahjaan. Tämä ei tarkoita, ettemme voi kertoa kokemusta omasta elämästämme tai lainata muiden ajatuksia. Vaikka aiheemme saattaakin käsitellä perheitä, palvelemista, temppeleitä tai äskettäistä lähetystyötä, niin jumalanpalveluksessamme kaiken tulisi suunnata kohti Herraa Jeesusta Kristusta.
Kolmekymmentä vuotta sitten presidentti Dallin H. Oaks kertoi kirjeestä, jonka hän oli saanut ”mieheltä, joka kertoi osallistuneensa [sakramenttikokoukseen] ja kuunnelleensa 17 todistusta kuulematta kertaakaan mainittavan Vapahtajaa”.15 Presidentti Oaks huomautti sitten: ”Kenties tuo kuvaus on liioiteltu, [mutta] lainaan sitä, koska se toimii elävänä muistuttajana meille kaikille.”16 Sitten hän kehotti meitä puhumaan useammin Jeesuksesta Kristuksesta puheissamme ja luokkakeskusteluissamme. Olen havainnut, että keskitymme kirkkomme kokouksissa entistä enemmän Kristukseen. Jatkakaamme tietoisesti näitä hyvin myönteisiä pyrkimyksiä.
Puhumme Kristuksesta muille
Olkaamme avoimempia ja halukkaampia puhumaan lähipiirissämme oleville Kristuksesta. Presidentti Nelson on sanonut: ”Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapset ovat halukkaita erottumaan joukosta, puhumaan rohkeasti ja olemaan erilaisia kuin maailman ihmiset.”17
Toisinaan luulemme, että keskustelun jonkun kanssa pitää johtaa siihen, että hän tulee kirkkoon tai tapaa lähetyssaarnaajat. Antakaa Herran opastaa häntä sitä mukaa kuin hän on halukas, samalla kun itse ajattelemme enemmän vastuutamme olla Herran puhetorvena ja kertoa uskostamme hienotunteisesti ja avoimesti. Vanhin Dieter F. Uchtdorf on opettanut meille, että kun joku kysyy meiltä viikonlopustamme, meidän tulee olla halukkaita iloisina vastaamaan, että meistä oli mukavaa kuulla Alkeisyhdistyksen lasten laulavan ”Kuin Jeesus mä olla tahdon”.18 Todistakaamme ystävällisesti uskostamme Kristukseen. Jos joku kertoo ongelmasta henkilökohtaisessa elämässään, voisimme sanoa: ”Matti, Liisa, tiedäthän, että uskon Jeesukseen Kristukseen. Olen mietiskellyt jotakin, mitä Hän on sanonut ja mikä voisi auttaa sinua.”
Olkaa avoimempia sosiaalisessa mediassa kertoessanne luottamuksestanne Kristukseen. Useimmat kunnioittavat uskoanne, mutta jos joku vähättelee sitä, kun puhutte Vapahtajasta, saakaa rohkeutta Hänen lupauksestaan: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan – –, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.”19 Meille on tärkeämpää se, että me olemme Hänen seuraajiaan, kuin se, että omat seuraajamme ”tykkäävät” meistä. Pietari neuvoi: ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus [siihen], mihin teidän toivonne perustuu.”20 Puhukaamme Kristuksesta.
Mormonin kirja todistaa voimallisesti Jeesuksesta Kristuksesta. Käytännöllisesti katsoen jokainen sivu todistaa Vapahtajasta ja Hänen jumalallisesta tehtävästään.21 Hänen sovitustaan ja armoaan koskeva ymmärrys täyttää sen sivut. Uuden testamentin rinnalla Mormonin kirja auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miksi Vapahtaja tuli pelastamaan meidät ja kuinka voimme syvällisemmin tulla Hänen luokseen.
Aika ajoin jotkut muista kristityistä ovat epävarmoja uskonkäsityksistämme ja motiiveistamme. Riemuitkaamme heidän kanssaan aidosti yhteisestä uskostamme Jeesukseen Kristukseen ja Uuden testamentin kirjoituksiin, joita me kaikki rakastamme. Tulevina päivinä ne, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, tarvitsevat toistensa keskinäistä ystävyyttä ja tukea.22
Kun maailma puhuu Jeesuksesta Kristuksesta vähemmän, puhukaamme me Hänestä enemmän. Kun meidän todellinen luonteemme Hänen opetuslapsinaan tulee ilmi, monet ympärillämme ovat valmiita kuuntelemaan. Kun jaamme sitä valoa, jonka olemme saaneet Häneltä, niin Hänen valonsa ja ylimaallinen pelastava voimansa loistavat niihin, jotka ovat halukkaita avaamaan sydämensä. Jeesus sanoi: ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan.”23
Kasvatamme haluamme puhua Kristuksesta
Mikään ei kasvata haluani puhua Kristuksesta enemmän kuin se, että luon mielikuvan Hänen paluustaan. Vaikka emme tiedä, milloin Hän tulee, Hänen paluunsa tapahtumat tulevat olemaan henkeä salpaavia! Hän tulee taivaan pilvissä majesteettisuudessa ja kirkkaudessa kaikkine pyhine enkeleineen. Ei vain muutamien enkelien kanssa vaan kaikkine pyhine enkeleineen. Nämä eivät ole Rafaellon maalaamia punaposkisia siivekkäitä enkeleitä, joita on vanhoissa kiiltokuvissa. Tässä puhutaan enkeleistä vuosisatojen varrelta, enkeleistä, jotka lähetettiin sulkemaan leijonien kidat24, avaamaan vankilan ovet25, ilmoittamaan Hänen kauan odotetusta syntymästään26, lohduttamaan Häntä Getsemanessa27, vahvistamaan Hänen opetuslapsilleen Hänen nousemisensa taivaaseen28 ja panemaan alulle evankeliumin loistava palautus29.
Osaatteko kuvitella tulevanne temmatuksi Häntä vastaan, tapahtuipa se verhon tällä tai toisella puolella?30 Tämä on Hänen lupauksensa vanhurskaille. Tämä ihmeellinen kokemus tulee vaikuttamaan sieluumme ikuisesti.
Kuinka kiitollisia olemmekaan rakkaasta profeetastamme, presidentti Russell M. Nelsonista, joka on kasvattanut haluamme rakastaa Vapahtajaa ja julistaa Hänen jumalallisuuttaan. Olen omin silmin nähnyt Herran käden hänen yllään ja ilmoituksen lahjan, joka opastaa häntä. Presidentti Nelson, odotamme innokkaina sinun neuvojasi.
Rakkaat ystäväni kaikkialla maailmassa, puhukaamme Kristuksesta odottaen Hänen loistavaa lupaustaan: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.”31 Minä todistan, että Hän on Jumalan Poika. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.