Evankeliumin kulttuuri
Tämä artikkeli on ote puheesta, joka pidettiin alueellisessa vaarna- ja piirikonferenssilähetyksessä, joka välitettiinAfrikkaan 21. marraskuuta 2010.
Tämä evankeliumin kulttuuri on peräisin pelastussuunnitelmasta, Jumalan käskyistä ja elävien profeettojen opetuksista. Auttaakseen jäseniään kaikkialla maailmassa kirkko opettaa meitä luopumaan kaikista niistä henkilökohtaisista tai perheen ja suvun perinteistä tai tavoista, jotka ovat ristiriidassa tämän evankeliumin kulttuurin kanssa.
Kuuluisassa elokuvassa Afrikan kuningatar kaksi ensimmäisen maailmansodan väkivaltaisuuksia pakoilevaa ihmistä yrittää Itä-Afrikassa päästä suhteellisen turvalliselle Victoriajärvelle. Kun he ovat selviytyneet hengissä monista lähes katastrofaalisista tilanteista, heidän aluksensa Afrikan kuningatar ajautuu suolle. Kykenemättä tietämään, mihin suuntaan virta vie, ja korkean kasvillisuuden ympäröiminä pakolaiset menettävät suuntavaistonsa ja rohkeutensa. Tarmonsa ja uskonsa hiipuessa he ovat antamaisillaan periksi ja valmiita kuolemaan.
Sitten erittäin dramaattisella hetkellä kamera, jonka kautta me katselemme heidän vaarallista tilannettaan, kohoaa ja me näemme heidän todellisen sijaintinsa. Vaikka he eivät sitä näekään, niin vain muutaman metrin päässä ovat heidän pitkään etsimänsä Victoriajärven vapauttavat vedet.
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi selittää matkaamme kuolevaisuudessa ja näyttää meille määränpäämme iankaikkisuudessa. Afrikan kuningattarella olleiden pakolaisten tavoin mekin pakenemme pahuutta ja katastrofeja. Kaikkialla ympärillämme on esteitä. Me teemme lujasti työtä saavuttaaksemme tavoitteemme. Aina emme näe merkkejä edistymisestä. Voimme uupua ja lannistua. Saatamme jopa kadottaa näkyvistä määränpäämme. Mutta me emme saa antaa periksi. Jos vain voisimme nähdä nykyisten olosuhteidemme yli ja tietää todellisen sijaintimme matkallamme iankaikkiseen elämään, niin ymmärtäisimme, miten paljon edistymme.
Luottakaa Pyhään Henkeen
Onneksi Vapahtajamme on antanut meille suunnannäyttäjän ja oppaan, joka auttaa meitä silloinkin kun emme kykene näkemään lannistavien esteiden yli. Tarkoitan Pyhän Hengen lahjaa. Mutta meidän täytyy olla halukkaita käyttämään tätä jumalallista lahjaa ja luottaa siihen, ja meidän täytyy pitää se hyvässä kunnossa.
Presidentti Wilford Woodruff (1807–1898), joka palveli kirkon presidenttinä yhtenä sen vaikeimmista ajoista, opetti näin Pyhän Hengen tärkeydestä: ”Jokaisella miehellä tai naisella, joka on koskaan tullut Jumalan kirkkoon ja kastettu syntien anteeksisaamiseksi [ja saanut Pyhän Hengen lahjan], on oikeus saada ilmoitusta, oikeus saada Jumalan Henki auttamaan heitä heidän työssään.”1
Presidentti Woodruff selitti, että ”tuo Henki ilmoittaa päivästä toiseen jokaiselle ihmiselle, jolla on uskoa, ne asiat, jotka ovat hänelle hyödyksi”2. Se on lahja, jonka Jumala on antanut tukemaan meitä vaikealla matkallamme läpi kuolevaisuuden, kun me kuljemme uskossa.
Saadaksemme tätä korvaamatonta opastusta meidän on pidettävä käskyt. Presidentti Wilford Woodruff opetti: ”Pyhä Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä. Jos haluatte nauttia uskontonne voimista ja lahjoista, teidän on oltava puhtaita. Jos olette syyllistyneet heikkouksiin, mielettömyyksiin ja synteihin, teidän on tehtävä parannus niistä eli teidän on hylättävä ne kokonaan.”3
Herra on käskenyt meidän osallistua joka viikko sakramenttikokoukseen nauttiaksemme sakramentin (ks. OL 59:9–12). Kun me siten teemme parannuksen synneistämme ja uudistamme lupauksemme palvella Herraa, muistaa Hänet aina ja pitää Hänen käskynsä, me saamme kallisarvoisen lupauksen, että Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme (ks. OL 20:77). Näin me voimme nähdä tämän elämän esteiden ja lannistavien asioiden yli ja meitä johdatetaan kohti taivaallista kotiamme.
Presidentti Thomas S. Monson on julistanut: ”Meitä ympäröi moraalittomuus, pornografia, väkivalta, huumeet ja suuri joukko muuta pahuutta, joka vaivaa nykyajan yhteiskuntaa. Meidän haasteemme, jopa velvollisuutemme, on paitsi varjella itsemme ’niin, ettei maailma saastuta’ (Jaak. 1:27), niin myös opastaa lapsemme ja muut, joista olemme vastuussa, turvallisesti meitä kaikkia ympäröivien synnin myrskyisten merien halki, jotta voisimme palata jonakin päivänä asumaan taivaallisen Isämme luo.”4
Me tarvitsemme todella Hengen johdatusta, ja meidän on oltava uutteria tekemään ne asiat, jotka ovat välttämättömiä, jotta tuo Henki olisi kumppaninamme. Erityisesti meidän on pidettävä käskyt, rukoiltava, tutkittava pyhiä kirjoituksia ja tehtävä viikoittain parannusta, kun nautimme sakramentin.
Erottuva elämäntapa
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenillä on niin sanottu evankeliumin kulttuuri yhtenä keinona, joka auttaa meitä pitämään Jumalan käskyt. Se on erottuva elämäntapa, joukko arvoja, odotuksia ja tapoja, jotka ovat yhteisiä kaikille jäsenille. Tämä evankeliumin kulttuuri on peräisin pelastussuunnitelmasta, Jumalan käskyistä ja elävien profeettojen opetuksista. Se ohjaa meitä siinä, kuinka kasvatamme perhettämme ja elämme omaa elämäämme. Perhejulistuksessa ilmaistut periaatteet ovat kaunis ilmaus tästä evankeliumin kulttuurista.5
Auttaakseen jäseniään kaikkialla maailmassa kirkko opettaa meitä luopumaan kaikista niistä henkilökohtaisista tai perheen ja suvun perinteistä tai tavoista, jotka ovat ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen kirkon opetusten ja tämän evankeliumin kulttuurin kanssa. Näin me otamme varteen apostoli Paavalin varoituksen, kun hän sanoi, ettemme saa antaa kenenkään houkutella meitä harhaan opeilla, ”jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen” (Kol. 2:8).
Mitä tulee vääristä perinteistä ja tavoista luopumiseen, kiitämme nuorempia jäseniämme heidän joustavuudestaan ja edistymisestään, ja me pyydämme hartaasti vanhempia jäseniämme jättämään ne perinteet ja kulttuuriin tai heimoon kuuluvat tavat, jotka johtavat heitä pois kasvun ja edistymisen tieltä. Me pyydämme kaikkia nousemaan evankeliumin kulttuurin korkeammalle maaperälle, sellaisten tapojen ja perinteiden pariin, jotka perustuvat Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin.
Monet afrikkalaiset perinteet ovat yhdenmukaisia evankeliumin kulttuurin kanssa ja auttavat jäseniämme pitämään Jumalan käskyt. Luja afrikkalainen perhekulttuuri on parempi kuin monien läntisten maiden, joissa perhearvot ovat hajoamassa. Toivomme, että rakkauden ja lojaalisuuden esimerkit afrikkalaisiin perheisiin kuuluvien jäsenten elämässä auttavat meitä opettamaan muille näitä välttämättömiä perinteitä evankeliumin kulttuurissa. Eräs toinen afrikkalainen vahvuus on säädyllisyys. Me pyydämme nuoria kaikkialla olemaan yhtä säädyllisiä kuin useimmat nuoret, joita näemme Afrikassa.
Sitä vastoin jotkin kulttuuriperinteet osissa Afrikkaa ovat kielteisiä, kun niitä mitataan evankeliumin kulttuuria ja arvoja vasten. Monet näistä koskevat perhesuhteita – miten toimitaan synnytyksen, avioliiton solmimisen ja kuoleman yhteydessä. Esimerkiksi joillakin afrikkalaisilla aviomiehillä on se väärä käsitys, että aviomies lepää vaimon tehdessä suurimman osan työstä kotona tai että vaimo ja lapset ovat vain aviomiehen palvelijoita. Se ei ole Herralle mieleen, koska se on esteenä sellaisten perhesuhteiden syntymiselle, joiden on vallittava iankaikkisuudessa, ja se pysäyttää sellaisen kasvun, jonka on tapahduttava täällä maan päällä, jos haluamme tulla kelvollisiksi iankaikkisuuden siunauksiin. Tutkikaa pyhiä kirjoituksia, niin näette, että Aadam ja Eeva, ensimmäiset vanhempamme, jotka toimivat mallina meille kaikille, rukoilivat yhdessä ja tekivät työtä yhdessä (ks. Moos. 5:1, 4, 10–12, 16, 27). Sen tulisi olla perhe-elämämme malli – toistemme kunnioittaminen ja työn tekeminen yhdessä rakkaudessa.
Eräs toinen kielteinen kulttuuriperinne on lobola eli morsiamen hinnan maksaminen, jonka vuoksi nuorten miesten ja naisten on hyvin vaikeaa pitää Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin käskyjä. Kun nuoren lähetystyössä palvelleen miehen on ostettava morsiamensa tämän isältä niin suurella summalla, että sen kokoaminen vie monta vuotta, hän ei kykene menemään naimisiin tai voi tehdä niin vasta ollessaan keski-ikäinen. Se on ristiriidassa evankeliumin suunnitelman kanssa, johon kuuluvat sukupuolinen puhtaus ennen avioliittoa, avioliiton solmiminen ja lasten kasvattaminen. Pappeusjohtajien tulee opettaa vanhempia lopettamaan tämä käytäntö, ja nuorten tulee noudattaa Herran suunnitelmaa solmia avioliitto pyhässä temppelissä odottamatta morsiamen hinnan maksamista.
Muita kulttuuritapoja tai perinteitä, jotka voivat olla vastoin evankeliumin kulttuuria, ovat häät ja hautajaiset. Pyydän teitä olemaan suunnittelematta häitä ja hautajaisia, joiden vuoksi joutuisitte ottamaan paljon velkaa. Välttäkää matkustamista kauas ja kalliiden pitojen järjestämistä. Suuri velka heikentää kykyänne maksaa kymmenykset, käydä temppelissä ja lähettää lapsenne lähetystyöhön tai estää nämä asiat kokonaan. Tehkää suunnitelmia, jotka heikentämisen sijaan vahvistavat tulevaa toimintaanne kirkossa.
Avioliiton tärkeys
Me elämme jumalattomassa maailmassa. Sanoessani tämän ajattelen ensimmäisenä tahallista hengenriistoa, jota on ilmennyt niin usein heimoja ja kansoja koskevissa konflikteissa Afrikassa ja muualla. Jumala on myös antanut käskyn, ettemme saa ryöstää ihmisiltä heidän omaisuuttaan varastamalla tai pettämällä. Eräs toinen suuri jumalattomuus on käskyn ”Älä tee aviorikosta” (2. Moos. 20:14) ja kaikkien siihen liittyvien käskyjen rikkominen. Niiden myötä Jumala on ilmoittanut, että lisääntymisen suuria voimia – Hänen tarkoituksiinsa annettuja – tulee käyttää vain avioliiton siteiden suojissa. On synti ryhtyä sukupuolisuhteisiin avioliiton ulkopuolella.
Me elämme aikaa, jolloin avioliittoa pidetään vaihtoehtona, ei perusedellytyksenä. Esimerkiksi nykyään 40 prosenttia kaikista Yhdysvalloissa syntyvistä lapsista syntyy aviottomille äideille. Monet ihmiset elävät avoliitossa. Näistä suhteista syntyvillä lapsilla ei ole sellaisten vanhempien tuomaa turvaa, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa solmimalla avioliiton, kuten Jumala sääti ensimmäisille vanhemmillemme Eedenin puutarhassa.6
Avioliiton solmiminen on ratkaisevan tärkeää, mutta niin Afrikassa kuin muidenkin kansojen keskuudessa meidän on kysyttävä, millaisen avioliiton? On olemassa lainmukaisia virallisia avioliittoja ja sitten on erilaisia tapa- tai heimoavioliittoja, jotka voidaan solmia ja purkaa ilman suuriakaan muodollisuuksia. Herran normi – virallistettuna vaatimuksissa, jotka meillä on avioliiton sinetöimiseksi temppelissä – on avioliitto, joka on juuri niin pysyvä kuin millaiseksi ihmisten säätämät lait voivat sen tehdä.
Vahvistan jälleen neuvon, jonka kirkon johtohenkilöt ovat antaneet, ettei aviomiehen eikä vaimon tule olla erossa toisistaan pitkiä aikoja kuten ulkomailla tai muuten kaukana olevan työpaikan vuoksi. Liian monissa tapauksissa sellainen erossa olo johtaa vakavaan syntiin. Erossa oleminen johtaa iankaikkisten liittojen rikkomiseen, mikä aiheuttaa syvää surua ja siunausten menettämisen. Nykyajan ilmoituksessa Herra on antanut käskyn: ”Rakasta vaimoasi koko sydämestäsi ja liity häneen äläkä kehenkään muuhun” (OL 42:22). Kun me noudatamme Herran käskyjä ja Hänen johtajiensa neuvoja, jotka koskevat avioliittoa, me voimme pyytää Häntä siunaamaan meitä kaikissa muissa asioissa.
Kymmenysten siunaukset
Kymmenysten maksaminen on käsky, johon liittyy lupaus. Malakian sanat, jotka Vapahtaja vahvisti, lupaavat niille, jotka tuovat kymmenyksensä varastohuoneeseen, että Herra ”avaa – – taivaan ikkunat ja [vuodattaa heille] siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan”. Luvatut siunaukset ovat ajallisia ja hengellisiä. Kymmenysten maksajille Herra lupaa, että Hän nuhtelee syöjää ja että ”kaikki kansakunnat sanovat teitä siunatuiksi, sillä te tulette olemaan ihana maa” (3. Nefi 24:10–12; ks. myös Mal. 3:10–12).
Minä uskon, että nämä lupaukset soveltuvat kansakuntiin, joiden keskuudessa me asumme. Kun Jumalan kansa ei maksanut kymmenyksiään ja uhrejaan, Jumala tuomitsi koko kansan (ks. Mal. 3:9). Samalla tavoin uskon, että kun monet kansakunnan asukkaat ovat uskollisia kymmenysten maksamisessa, he kutsuvat taivaan siunaukset koko kansakuntansa ylle. Raamattu opettaa, että ”pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan” (Gal. 5:9; ks. myös Matt. 13:33) ja että ”vanhurskaus on kansalle kunniaksi” (Sananl. 14:34). Tätä hyvin tarpeellista siunausta voidaan rukoilla avuksi olemalla uskollisia kymmenysten maksamisessa.
Kymmenysten maksaminen tuo myös yksittäiselle kymmenysten maksajalle ainutlaatuisia hengellisiä sekä ajallisia siunauksia. Toisen maailmansodan aikana leskiäitini elätti kolmea pientä lastaan vähäisellä opettajan palkalla. Kun tajusin, että olimme vailla jotakin sellaista, mitä olisimme halunneet, koska meillä ei ollut riittävästi rahaa, kysyin äidiltä, miksi hän maksoi niin suuren osan palkastaan kymmenyksinä. En ole koskaan unohtanut hänen selitystään: ”Dallin, on ehkä ihmisiä, jotka voivat tulla toimeen maksamatta kymmenyksiä, mutta me emme voi, koska me olemme köyhiä. Herra päätti ottaa isäsi pois ja jättää minut kasvattamaan teidät lapset. En voi tehdä sitä ilman Herran siunauksia, ja minä saan ne siunaukset maksamalla rehelliset kymmenykset. Kun maksan kymmenykseni, minulla on Herran lupaus, että Hän on siunaava meitä, ja meidän on saatava nuo siunaukset, jos meidän on mieli selviytyä.”
Noiden siunausten elinikäisenä vastaanottajana todistan Jumalamme hyvyydestä ja Hänen yltäkylläisistä siunauksistaan kymmenykset maksaville lapsilleen.
Rakentakaa kirkkoa
Kun pyrimme vakiinnuttamaan kirkon Afrikassa ja muissa maissa, meillä on oltava johtajissamme ja jäsenissämme kolmannen ja neljännen polven uskollisia myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia perheitä. Uskolliset myöhempien aikojen pyhät, jotka muuttavat toiseen maahan, heikentävät kirkkoa kotimaassaan. Tietenkään kirkko ei kiellä jäseniään muuttamasta paikasta toiseen elinolojensa parantamiseksi, mutta on kulunut monia vuosia siitä, kun kirkko on kannustanut sellaiseen muuttoon.
Kauan sitten myöhempien aikojen pyhiä kannustettiin kokoontumaan Siioniin Amerikassa kirkon vakiinnuttamiseksi ja temppelien rakentamiseksi sinne. Nyt kun kirkko on vahva keskusvaarnoissaan, neuvomme jäseniä pysymään kotimaissaan ja rakentamaan kirkkoa siellä. Me kannustamme tähän rakentamalla temppeleitä kaikkialle maailmaan.
Herran tien kulkeminen ei ole helppoa. Herra on varoittanut meitä yhä uudelleen suoraan ja palvelijoidensa kautta, että maailma tulee vihaamaan meitä siksi, että me teemme asioita eri tavoin – Herran tavalla (ks. Joh. 15:19).
Hyvä uutinen on se, että kun me teemme Herran työtä Herran tavalla, meillä on varmasti Hänen siunauksensa apunamme. ”Minä käyn teidän kasvojenne edellä”, Hän on sanonut. ”Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.” (OL 84:88.)
Rakastakaa toisianne
Kuinka kiitollisia olemmekaan Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. Se kertoo meille, keitä me olemme. Kun ymmärrämme suhteemme Jumalaan, me ymmärrämme myös suhteemme toisiimme. Niihin kuuluvat suhteemme puolisoomme ja lapsiimme – iankaikkiset suhteet, jos pidämme käskyt ja teemme pyhiä temppeliliittoja ja pidämme ne.
Kaikki miehet ja naiset tämän maan päällä ovat Jumalan jälkeläisiä, henkiveljiä ja -sisaria, olipa heidän ihonvärinsä tai kansalaisuutensa mikä tahansa. Ei ihme, että Jumalan ainosyntyinen Poika käski meitä rakastamaan toisiamme. Miten erilainen maailma olisikaan, jos veljellinen ja sisarellinen rakkaus ja epäitsekäs avuliaisuus voisivat ylittää kaikki heimojen, kansakuntien, uskontojen ja ihonvärien rajat. Sellainen rakkaus ei pyyhkisi pois kaikkia eroja mielipiteissä ja toiminnassa, mutta se ohjaisi meitä jokaista keskittämään ponnistuksemme yhteistyöhön lähimmäistemme kanssa heidän vihaamisensa tai sortamisensa sijaan.
Vahvistan sen suuren totuuden, että taivaallinen Isämme rakastaa kaikkia lapsiaan. Se on valtavan voimallinen ajatus, jota lapset voivat alkaa ymmärtää heidän maanpäällisten vanhempiensa rakkauden ja uhrausten ansiosta. Rakkaus on väkevin voima maailmassa. Rukoilen, että jokainen isä ja äiti näyttää sellaista rakastavaa esimerkkiä, joka kannustaa nousevaa polvea ymmärtämään, että Jumala rakastaa heitä ja että taivaallisen Isämme suurena toiveena on, että kaikki Hänen lapsensa maan päällä tekevät sen, mikä on välttämätöntä, jotta he voivat saada iankaikkisuuden suurimmat siunaukset.
Meillä on Hänen evankeliuminsa, ja meidän on pidettävä käskyt voidaksemme nauttia Hänen suurimmista siunauksistaan. Todistan tästä ja pyydän taivaallisen Isämme siunauksia teille jokaiselle.
Valokuvakuvitus Richard M. Romney
Vasemmalla: valokuvakuvitus Matthew Reier; oikealla: valokuvakuvitus Richard M. Romney
Vasemmalla: valokuvakuvitus Juan Pablo Aragón Armas; oikealla: valokuvakuvitus Christina Smith
Vasemmalla: valokuvakuvitus Robert Milne; oikealla: valokuvakuvitus Howard Collett