Alexin erinomainen esimerkki
Sillä, että Alex Escobar on antanut valonsa loistaa, on ollut iankaikkinen vaikutus hänen perheeseensä.
Kahdeksan vuotta sitten kun Alex Escobar oli opettaja Aaronin pappeudessa, hän sitoutui palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä. Siinä vaiheessa hän ei olisi osannut millään kuvitella, että kun hän lähtisi lähetyskentälle, hänen isänsä olisi hänen piispansa.
Alexin isä ei ollut nimittäin käynyt kirkossa yli kymmeneen vuoteen. Mutta Alex, joka siihen aikaan kävi kirkossa yksin, ei missään vaiheessa antanut periksi isänsä kohdalla – tai muun perheen kohdalla.
”Olen oppinut omakohtaisesti, kuinka tärkeä esimerkki voi olla”, hän kertoo.
Johtajani tulivat hakemaan minua
Kuinka nuori mies pysyy aktiivisena kirkossa ilman perheensä tukea? Mario Sayas, joka oli piispana silloin kun Alex oli nuori Aaronin pappeuden haltija, kehuu Alexin todistusta ja tehtävälleen omistautuneita Nuorten Miesten johtohenkilöitä. Alex on samaa mieltä.
”Ellen sunnuntaina mennyt kirkkoon, johtajani tulivat hakemaan minua”, hän kertoo. ”Vähitellen opin lisää evankeliumista, kunnes minulla oli vahva todistus. Toinen syy siihen, miksi jatkoin kirkossa käymistä, oli tieto siitä, että ainoastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin avulla me voisimme olla ikuisesti onnellisia perheenä.”
Sen tavoitteen saavuttaminen tarkoitti pysymistä vahvana silloinkin, kun jotkut hänen kirkon ystävistään Córdobassa Argentiinassa horjuivat.
”On paljon kiusauksia rikkoa viisauden sanaa ja siveyden lakia”, sanoo Alex, joka ammensi voimaa piispa Sayasilta saamistaan neuvoista. ”Piispa on sanonut: ’Kelvollisen vaimon arvoiseksi voi tulla ainoastaan olemalla itsekin kelvollinen.’ Se on auttanut minua paljon.”
Alexin todistus vahvistui lisää hänen nähtyään unen, jossa hänet kutsuttiin kokoaikaiseen lähetystyöhön. Hän aloitti valmistautumisen, mutta hän ei jäänyt odottamaan, että täyttäisi 19 vuotta ennen kuin alkaisi kertoa evankeliumista, vaan aloitti omasta perheestään.
”Alex rukoili aina perheensä puolesta ja kannusti sitä”, kertoo piispa Sayas. ”Ja hänellä oli aina tapana kannustaa vanhempia veljiään käymään kirkossa. Pyrkimys tuoda Alexin perhe takaisin onnistui hänen ansiostaan.”
”Minä olin se kovapäinen”
Kun Alexin isä René muistelee niitä 13 vuotta, jotka hän vietti kirkon ulkopuolella, hän suree sitä, mitä hän on menettänyt.
”Ne vuodet olivat hyvin vaikeita”, hän sanoo. ”Toisinaan en voinut olla ajattelematta sitä aikaa, jonka menetin, kun en päässyt osalliseksi siitä suurenmoisesta elämästä, jonka evankeliumi tarjoaa.”
Escobarin perhe oli liittynyt kirkkoon Córdobassa Argentiinassa, kun Alex oli pieni. He pysyivät aktiivisina, kunnes muuttivat kotimaahansa Boliviaan pian Alexin kasteen jälkeen. Boliviassa asuessaan he unohtivat, ”mitä evankeliumi merkitsee meidän elämällemme”, René sanoo.
Kun he palasivat Córdobaan kaksi vuotta myöhemmin, Alexin äiti Carmen kävi silloin tällöin kirkossa perheen neljän lapsen kanssa. Mutta René, innokas jalkapallonpelaaja, vietti sunnuntait nukkuen pois lauantain pelien ja niihin liittyvän toiminnan tuomaa väsymystä – usein tuo toiminta tarkoitti viisauden sanan rikkomista.
”Minä olin se kovapäinen”, hän sanoo. ”Ajoittain luulin, että olin aivan hukassa, kuten ajattelemme silloin kun meillä ei ole enää Hengen kumppanuutta.”
Renén pään käänsi vihdoin se, kun hän käsitti, että hänen esimerkkinsä vahingoitti hänen lapsiaan. ”Poikani olivat kuin orpoja, jotka kävivät kirkossa itsekseen, koska heidän isänsä ei ollut aktiivinen”, hän muistelee.
”Aloin tarkastella elämääni ja sitä vaikutusta, joka esimerkilläni oli lapsiini”, sanoo René, joka on kiitollinen siitä, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen voiman ansiosta hän saattoi tehdä parannuksen. ”Käsitin, etten elänyt niiden velvollisuuksien mukaisesti, joita minulla isänä on. Kaikki nämä asiat auttoivat minua muistamaan Herran, polvistumaan ja pyytämään Häneltä apua paluuseeni.”
Sitä mukaa kuin Renén uskollisuus ja todistus kasvoivat, hänelle annettiin erilaisia tehtäviä. Muutama vuosi sen jälkeen kun hän oli palannut jälleen evankeliumin piiriin, hän sai tunteen, että Herra oli valmistanut häntä tärkeään uuteen tehtävään.
”Lopputulos on, että isäni on piispani”, Alex sanoo.
Esimerkin tärkeys
Kun Alex oli palvelemassa Resistencian lähetyskentällä Argentiinassa, koko perheellä oli häntä ikävä, mutta he olivat kiitollisia siitä, että hän oli näyttämässä esimerkkiä muille. Ja he ovat kiitollisia siitä, että heidät on sinetöity Buenos Airesin temppelissä Argentiinassa vuonna 2009.
”Juuri Alex työskenteli aina meidän kanssamme ja seurakuntalaisten kanssa meidän hyväksemme”, Carmen kertoo. ”He kertoivat meille hänen aina rukoilevan sen puolesta, että hänen vanhempansa palaisivat kirkkoon. Olemme kiitollisia siitä, ettei hän antanut periksi meidän kohdallamme.”
Piispa Escobar on onnellinen siitä, että Alex on ensimmäinen lähetyssaarnaaja, jonka hän on lähettänyt lähetyskentälle tultuaan kutsutuksi piispan tehtävään. ”On hienoa, kun oma poika on palvelemassa”, hän sanoo. ”Meillä kaikilla oli ikävä Alexia, mutta minä ikävöin häntä eniten. Juuri hän on ollut minun tukenani.”
Alex sanoo, että jos myöhempien aikojen pyhät ovat hyviä esimerkkejä, muut kiinnittävät lopulta siihen huomiota. ”Jos me olemme onnellisia ja tyytyväisiä kirkossa, muut haluavat päästä osallisiksi samasta onnellisuudesta. Jos me pysymme kestävinä ja kuljemme eteenpäin, voi tapahtua ihmeitä.”
Valokuvat Michael R. Morris