Rahasto auttaa maailmanlaajuisesti jäseniä saamaan temppelin siunauksia
Siitä hetkestä kun pakistanilainen Riaz Gill astui Manilan temppeliin Filippiineillä heinäkuussa 2001 juuri ennen lähtöään lähetystyöhön Singaporeen, hän tiesi haluavansa palata temppeliin, jotta hän voisi saada iankaikkisen perheen.
Vuonna 2007 Riazin vaimo Farah meni kasteelle, mutta rahat olivat tiukassa, eikä aviopari tiennyt, milloin heillä olisi varaa tehdä matka temppeliin, joka oli yli 5 700 kilometrin päässä. Kun heidän poikansa Ammon Phinehas syntyi vuonna 2009, heidän toiveensa tulla sinetöidyksi temppelissä voimistui entisestään, ja vuoden 2010 loppupuolella heidän rukouksiinsa vastattiin kirkon yleisen temppelissäkävijöiden avustusrahaston avulla.
”Temppelissä käyminen perheeni kanssa on auttanut lujittamaan todistustani”, veli Gill sanoo. ”Käytyämme temppelissä tuntuu siltä kuin minulla olisi enemmän annettavaa Herralle. – – Temppelikäynti oli niin hyvä ja uskoa kasvattava, että sitä on vaikea ilmaista sanoin.”
Ollessaan temppelissä veli Gill sai myös tilaisuuden tehdä toimituksia isänsä, isoisänsä ja appensa puolesta, jotka ovat kaikki kuolleet. Työ tehtiin myös hänen äitinsä puolesta, ja hänet sinetöitiin vanhempiinsa.
”Minulle ja perheelleni on ollut suuri etuoikeus käydä temppelissä”, hän sanoo. ”Haluan esittää erityiskiitokseni monin rukouksin johtohenkilöille, jotka tekivät tämän temppelimatkan mahdolliseksi.”
Sataprosenttisesti jäsenten lahjoituksin toimiva rahasto on voinut vuodesta 1992 lähtien tarjota yhden temppelimatkan niille Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolella asuville jäsenille, jotka eivät muutoin pääsisi temppeliin. Jäsenet, jotka haluavat tehdä lahjoituksia rahastoon, kirjoittavat normaalin lahjoituslipukkeen ”Muu”-kohtaan yksinkertaisesti ”Temppelissäkävijöiden rahasto”. Jäsenet voivat tehdä lahjoituksia rahastoon myös MAP-filantropian kautta.
Yleiskonferenssissa lokakuussa 2011 presidentti Thomas S. Monson kannusti jäseniä antamaan lahjoituksia yleiseen temppelissäkävijöiden avustusrahastoon sanomalla: ”Maailmassa on yhä alueita, joilla temppelit ovat niin kaukana jäsenistämme, ettei heillä ole varaa matkustaa niihin. Sen vuoksi he eivät pysty saamaan osakseen niitä pyhiä ja iankaikkisia siunauksia, joita temppelit suovat.” (”Tavatessamme jälleen”, Liahona, marraskuu 2011, s. 5.)
”Tämän rahaston tarkoituksena on auttaa jäseniä selkeästi niissä osissa maailmaa, joissa olisi haasteellisempaa käydä temppelissä”, sanoo vanhin William R. Walker, temppeliosaston toiminnanjohtaja. ”Kerta-avustuksen tarkoituksena on auttaa henkilöä saamaan omat toimituksensa.”
Eniten rahaston apua tarvitaanvanhin Walkerin mukaan muun muassa Afrikassa, Tyynenmeren alueella ja Aasiassa. Vaarnanjohtajat ja lähetysjohtajat esittävät suosituksia vyöhykkeensä johtokunnalle, joka hallinnoi rahastoa maakohtaisesti.
Vuosina 2009 ja 2010 noin 4 000 jäsentä käytti rahaston apua matkustaakseen temppeliin ensimmäisen – ja mahdollisesti ainoan – kerran.
Vanhin Walker kertoo, että siunatakseen mahdollisimman monen elämää he ”etsivät temppelin, jonne saa edullisimman lentolipun. Se merkitsee sitä, ettei kyseessä ole aina lähin temppeli tai edes temppeli, joka on jäsenten omalla vyöhykkeellä.”
Jokaiselta jäseneltä, joka käyttää rahastoa, odotetaan jonkinlaista uhrausta tai lahjoitusta.
”Joissakin paikoissa pelkästään passin saaminen on kallista ja hyvin vaikeaa”, vanhin Walker sanoo. ”Niinpä joillakin alueilla, joilla jäsenten on lähdettävä kotimaastaan päästäkseen temppeliin, heidän on maksettava oma passinsa voidakseen käyttää rahastoa. Joissakin maissa kyseessä on pelkästään tietty rahasumma. Joidenkuiden mielestä se ei ehkä tunnu suurelta, mutta näille ihmisille se voi olla kaikki, mitä he saisivat säästöön puolessa vuodessa.”
Vanhin Walker kertoo, että ne, jotka osallistuvat matkansa rahoittamiseen, huomaavat yleensä arvostavansa sitä enemmän. ”Miltei jokaisessa tapauksessa ihmiset ovat tehneet parhaansa hankkiakseen rahaa, ja heitä on siunattu runsaasti eivätkä he ole pitäneet sitä itsestään selvänä asiana”, hän sanoo.
Sen lisäksi että ihmiset voivat päästä rahaston avulla temppeliin, rahaston varoja käytetään myös seitsemän garmenttikerran hankkimiseen kullekin henkilölle, jotta he voivat kotiin palattuaan kunnioittaa liittojaan.
Presidentti Monsonin lausunto konferenssissa oli ensimmäinen kerta, kun profeetta on puhujakorokkeelta ilmoittanut rahastosta. Se sekä rahastoon kohdistuva kasvava tarve johtavat vanhin Walkerin mukaan mitä todennäköisimmin lahjoitusten lisääntymiseen.
”Kirkkoon tulee edelleenkin ihmisiä, emmekä ole lähestulkoonkaan tyydyttäneet tarpeita monilla alueilla”, hän sanoo. Lainaten presidentti Howard W. Hunterin (1907–1995) vuonna 1994 antamaa neuvoa, että jokaisella kelvollisella jäsenellä tulee olla temppelisuositus (ks. ”Jäsenyytemme suuri vertauskuva”, Valkeus, marraskuu 1994, s. 6), hän jatkaa: ”Meillä on monia uskollisia kirkon jäseniä, joilla on voimassa oleva temppelisuositus mutta jotka eivät ole vielä olleet temppelissä ja joilla ei ole lähiaikoina mahdollisuutta mennä temppeliin.”
Vanhin Walkerin mukaan presidentti Monsonin ilmoitus rahastosta johtui hänen rakkaudestaan temppeleitä kohtaan sekä siitä, että hän ymmärtää niitä pyhiä, jotka ovat rahaston ensisijaisia edunsaajia.
”Kun käy näissä kaukana olevissa paikoissa, oppii tuntemaan näitä ihmisiä ja haasteita, joita heillä on”, vanhin Walker sanoo. ”Tämä rahasto tulee olemaan monien ihmisten siunaukseksi.”
Vuonna 2010 Riaz Gill, hänen vaimonsa Farah ja heidän poikansa Ammon Phinehas saivat mahdollisuuden käydä Manilan temppelissä Filippiineillä ja tulla sinetöidyksi perheenä kirkon yleisen temppelissäkävijöiden avustusrahaston ansiosta.
Valokuva Riaz Gillin luvalla
Manilan temppeli Filippiineillä
© IRI