Abu oppii rehellisyyttä
”Tahdon, että rehellisyys teoistani alkaa saa” (Lasten laulukirja, s. 146).
Abu istui ulkona katselemassa ihmisiä, jotka kulkivat kadulla hänen kotinsa ohi. Hänellä oli kova nälkä. Marian, pikkuleipiä myyvä nainen, käveli kadulla hänen lähellään edestakaisin. Pikkuleivät näyttivät herkullisilta kirkkaan värisissä käärepapereissaan. Marian kantoi niitä päänsä päällä olevassa kulhossa. Abu halusi kovasti paketillisen noita pikkuleipiä. Hän tiesi, että ne olisivat tosi hyviä.
Marian pysähtyi ja laski pikkuleivät aivan Abun eteen.
”Hän tietää, että olen nälkäinen, ja on pannut pikkuleivät tähän minua varten!” Abu ajatteli. Hän otti nopeasti paketillisen pikkuleipiä.
Juuri silloin hänen isänsä näki hänet. ”Abu, mitä sinulla on?” isä kysyi.
”Isi, minulla on niin kova nälkä! Minä tarvitsen muutaman pikkuleivän”, Abu vastasi.
Isä otti lempeästi Abun syliinsä. ”Abu, minä haluan, että sinä saat muutaman pikkuleivän”, hän sanoi. ”Mutta et voi ottaa tavaroita toisilta ihmisiltä pyytämättä niitä tai maksamatta niistä. Kysyitkö Marianilta, voisitko saada muutaman hänen pikkuleivistään?”
”En”, Abu vastasi maahan katsellen.
”Annetaan Marianille takaisin tämä suuri paketti pikkuleipiä, niin ostan sinulle pienen paketin. Haluan, että opit olemaan rehellinen. Tiedätkö, mitä se tarkoittaa?”
”Kerro, isi”, Abu pyysi.
”Se tarkoittaa sitä, että tekee oikein”, isä sanoi. ”Se tarkoittaa sitä, että maksaa tavaroista eikä varasta. Se tarkoittaa sitä, että kertoo totuuden eikä valehtele. Se tarkoittaa sitä, että tekee sen mitä lupaa. Niinpä maksamme Marianille paketista hänen pikkuleipiään. Marian tarvitsee rahat ostaakseen ruokaa lapsilleen. Minä rakastan sinua, Abu, ja taivaallinen Isäkin rakastaa sinua. Ja Hän on onnellinen, kun toimit oikein.”
”Minäkin rakastan sinua, isi”, Abu sanoi. ”Minä haluan olla aina rehellinen.”
Kuvitus Don Seegmiller