Valitkaa valo
”Jos teidän silmämääränänne on vain minun kunniani, koko teidän ruumiinne täytetään valolla, eikä teissä ole pimeyttä” (OL 88:67).
Kun olin pikkupoika, pelkäsin toisinaan pimeää. Kuulin usein yöllä omituisia ääniä. Ennen kuin menin sänkyyn, suljin kaikki ovet ja kurkistin sänkyni alle. Katsoin komeroonkin. En ollut varma, mitä pelkäsin, mutta olin silti joskus peloissani.
Kun opin rukoilemaan, tunsin suurta lohtua ja rauhaa. Panin merkille valon tunteen ja tiesin, että olisin turvassa ja kaikki olisi hyvin.
Yksi varhaisimmista muistoistani on myös valosta. Kun olin pieni, veljeni ja minut sinetöitiin äitiimme ja isäämme Suolajärven temppelissä. Muistan perheeni ja muut valkoisiin pukeutuneina, suuren valoisuuden temppelissä ja rauhan, jota tunsin sinä päivänä.
Vaikka nämä muistot ovat vuosien takaa, muistan, miltä tuntui olla peloissaan pimeässä, ja ilon, jota tunsin temppelin valossa. Kun me pyrimme elämään evankeliumin mukaan, me täytymme valolla eikä meissä voi olla pimeyttä. Valo ja usko eivät voi vallita yhtä aikaa pimeyden ja pelon kanssa. Kun me olemme täynnä valoa, tunnemme onnea, rauhaa ja turvaa. Toivon, että me voimme aina valita valon.
Kuvitus Greg Newbold