Yksin mutta ei yksin
Asutpa missä tahansa, on tilanteita, jolloin tunnet olevasi erilainen kuin kaikki muut. Kun niin käy, on tärkeää pysyä keskittyneenä ja tehdä sitä, mikä on oikein.
18-vuotias Juan Cabrera, joka asuu Cuencassa Ecuadorissa, tietää, mitä on olla erilainen. Hän on yksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenistä, joita on vain kourallinen tuossa noin 500 000 asukkaan kaupungissa, ja paineet antaa periksi kiusauksille ovat melkoisen suuret. Mutta Juan tietää, että on olemassa voimanlähde, joka on mitä tahansa kiusausta suurempi.
Opi keskittymään
Kun Juan oli lapsi, hänen vanhempansa opettivat häntä noudattamaan tasovaatimuksia, jotka ovat siunauksena hänen elämässään. Ne auttoivat häntä kasvamaan ja kehittämään lahjojaan. ”Pienestä asti asetin Alkeisyhdistyksessä ja Nuorissa Miehissä tavoitteita oppia soittamaan eri soittimia”, hän selittää. ”Soitan viulua, huilua, pianoa ja nyt kitaraa. Kitarasta pidän kaikkein eniten.”
Juan asetti myös hyvää fyysistä kuntoa koskevia tavoitteita, jotka perustuvat ohjelmaan Velvollisuuteni Jumalaa kohtaan. Vuosien varrella hän on harrastanut taekwondoa, uimista ja voimistelua, ja hän on kuulunut jopa koulunsa juoksujoukkueeseen.
”Pidän oppimisesta. Siksi olen aina ottanut vastaan haasteen oppia uuden soittotaidon tai urheilulajin oppiakseni jotakin lisää”, hän sanoo.
Nämä tavoitteet ovat tukeneet myös laajempaa tavoitetta. ”Kaiken, mitä olen tehnyt, kaiken, mitä olen opiskellut, kaiken fyysisen valmentautumisen, kaikkien asettamieni tavoitteiden – kaiken tavoitteena on ollut lähetystyöhön lähteminen”, hän selittää. ”Ja lähetystyöhön lähteminen on vain osa toista tavoitetta: tulla sinetöidyksi temppelissä ja tulla hyväksi aviomieheksi.”
Opi sanomaan ei
Vaikka Juan on osannut keskittyä todella hyvin, hän tietää, ettei ole helppoa pitää tavoitetta mielessään. Muutama vuosi sitten hän sai paljon voimaa vanhemmilta nuorilta miehiltä seurakunnassaan. Mutta suurin osa heistä on muuttanut muualle tai alkanut osallistua vanhinten koorumiin, joten Juanilla oli tukenaan vain muutama kirkon ystävä, kun ajat kävivät vaikeiksi. Noina hetkinä Juan etsi voimaa vanhemmistaan ja sisaruksistaan – sekä taivaallisesta Isästään.
”Joskus sitä tuntee olevansa vähän yksin, kun on erilaiset tasovaatimukset, erilainen tapa elää, kohdella ihmisiä, etsiä eri asioita elämässä. Mutta totuus on”, Juan lisää luottavaisesti, ”ettei sitä koskaan ole yksin. Rukoileminen on aina mahdollista, ja me voimme aina lähestyä taivaallista Isäämme. Olen aina rukoillut, että minulla olisi voimaa tehdä oikein, rohkeutta pitää puoleni ystäviäni vastaan, kun he tekevät asioita, jotka eivät ole oikein.
Ja tiedätkö mitä?” hän jatkaa. ”Joskus ystäväni ovat sanoneet minulle, että he ihailevat esimerkkiäni ja voimaa, joka minulla on, sanoa ei.”
Seiso lujana
Jotkin Juanin eteen tulleista kiusauksista on ollut helppo torjua. Hän saattoi helposti sanoa ei, kun ystävä kehotti häntä juomaan alkoholia. Se oli selkeää käskyjen rikkomista.
”Mutta on tilanteita, jolloin kiusaukset ovat hienovaraisempia”, Juan selittää. ”Niin kuin kirjoituksissa sanotaan, joskus ne tulevat valepuvussa [ks. Matt. 7:15]. Kiusaukset voivat näyttää siltä kuin niissä ei olisi mitään pahaa, koska ne eivät näytä rikkovan mitään tiettyä käskyä. Juuri silloin on rukoiltava, että olisi tietoinen siitä, mistä on kyse, ettei hämmenny. Henki on auttanut minua ymmärtämään monta kertaa sen, kun jokin on väärin tai kun ihmiset yrittävät saada minut tekemään pahoja asioita.”
Valmistautuessaan lähetystyöhönsä Juan on saanut kirkosta joitakuita uusia ystäviä, jotka tukevat häntä.
”Olen nyt esimerkki muille nuorille, ja se on ollut minulle siunaus”, hän sanoo. ”Se auttaa minua ymmärtämään, että pyrkimys olla vahva, olla uskollinen, on vaivan arvoista.”
Ylinnä: Juan perheensä kanssa. Yllä: yksi neljästä joesta, jotka virtaavat Cuencan halki.
Valokuvat Joshua J. Perkey