Usko vahvistuu harjoittamalla sitä
Elin vaikeaa vaihetta elämässäni. Takana oli jo pitkä uraputki, ja olin asunut ympäri maailmaa. Olin siinä pisteessä, että halusin muuttaa elämäni suuntaa. Halusin siihen merkityksen ja tarkoituksen.
Minulla oli onneksi hyvä ystävä Matti, joka on ollut jäsen koko ikänsä. Aloin käydä Matin luona kerran viikossa. Paikalla olivat myös lähetyssaarnaajat. Aloin tutustua itsenäisesti aiheeseen ja käydä kirkossa. Meni muutama kuukausi. Halusin olla varma. Muutos ei tuo arjelta suojaa, mutta se on antanut työhaluja, sisäistä rauhaa ja tyyneyttä. Tämä on ollut oikea tie.
Usko vahvistuu, kun sitä harjoittaa. Aloin lukea Mormonin kirjaa ja Uutta testamenttia. Puhuimme Matin ja hänen vaimonsa kanssa, ja nyt vakaumuksestani on tullut vahva. Varmasti joudun käymään kilvoittelun, jotta saan pidettyä uskon tuoreena, elävänä ja kirkkaana.
Käyn paljon kävelemässä. Pohdin asioita, kun kävelen yli 20 000 askelta päivässä. Mielenrauhan ja fyysisen kunnon kannalta se on hyvä. Silloin voi käydä läpi asioita itsensä kanssa.
Lähetyssaarnaajat vaihtuivat matkan varrella. Kun on 47-vuotias johtaja, joka on koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, ensimmäisenä sitä ajattelee, että mitä 20-vuotiaat nuoret voivat antaa minulle. En purkanut sitä sanoiksi. Mutta he olivatkin vilpittömiä, tekivät työtä sydämellä ja rehellisesti. Olivat ison asian edustajia ja tekivät työtään hyvin. Lähetyssaarnaajien tapaaminen oli todella tärkeää. Tapaamisista jäi aina hyvä mieli.
Järjellä voi mennä johonkin pisteeseen, mutta tärkein mittari on se, miltä tuntuu. Jos noudattaa kirkon ohjeita, ei voi mennä vikaan. Se johtaa positiiviseen ajatteluun. Elävää uskoa ei voi saada järjen kautta vaan elämällä sitä. Siksi se, miltä asia tuntuu sydämessä, on tärkeä mittari! Uskon, että tämä auttaa minua eteenpäin – ihan iankaikkisuudenkin mittapuulla mitattuna.