Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Entä jos en voi sanoa ”Minä tiedän”?
Todistuksesi voimasta riippumatta sinulle on tilaa kirkossa.
Oma todistukseni koostuu kahdesta osasta: asioista, joiden tiedän olevan totta, ja asioista, joiden uskon olevan totta.
Tietää ja uskoa: Käytän kumpaakin sanaa, kun todistan.
Nämä sanat ovat minulle tärkeitä – eivät vain siksi, että niiden erilaisuus on täsmällinen kuvaus uskostani, vaan myös siksi, että ne muistuttavat minua siitä, ettei minulla tarvitse olla aukotonta tietoa jokaisesta opista tai täydellistä vastausta jokaiseen kysymykseen kirkon historiasta, jotta voin julistaa uskoni Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin.
Kirkossa on tilaa kaikille ihmisille heidän todistuksensa voimasta riippumatta. Silti joillakin meistä kirkossa on taipumus verrata omaa todistustamme muiden todistukseen – etenkin, jos kamppailemme kysymysten tai epäilysten kanssa asioissa, joista muut näyttävät todistavan varmuudella. Toisinaan kun kuulen kirkon jäsenten julistavan puhujakorokkeelta sen, minkä he tietävät olevan totta, alan pohtia omaa todistustani – ja todistuksia ylipäätään.
”Entä jos en voi sanoa ’Minä tiedän’?”
”Entä jos minulla on kysymyksiä – ja jopa epäilyksiä – joistakin evankeliumin asioista?”
”Onko minulle tilaa kirkossa?”
Yksi kertomus Uudessa testamentissa antaa minulle valtavaa varmuutta siitä, että evankeliumin siunaukset ovat kaikkien niiden ulottuvilla, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Eräs mies toi kiusatun lapsensa Jeesuksen luo ja pyysi: ”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!”
Jeesus vastasi: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.”
Sitten mies antoi erikoisen vastauksen, joka osoitti, että hänen uskonsa rinnalla oli myös jonkin verran epäuskoa: ”Silloin pojan isä heti huusi: ’Minä uskon! Auta minua epäuskossani!’”
Sitten Jeesus paransi lapsen. (Ks. Mark. 9:14–27.)
Jeesus ei edellyttänyt mieheltä täyttä tietoa, ennen kuin teki ihmeen. Eikä Hän vaatinut horjumatonta uskoa. Mies, joka pyysi Vapahtajan parantavaa kosketusta lapselleen, ilmaisi uskoa, ja kun sitä puuttui, halua uskoa.
Ja se riitti Jeesukselle.
Tämä opetus soveltuu niihin meistä, jotka etsivät Kristuksen parantavaa voimaa elämäämme tänään. Kuten nykyajan profeetat ja apostolit ovat meitä muistuttaneet, halu uskoa riittää aloituskohdaksi.1 Tietenkin me haluamme vahvistaa todistustamme – me pyrimme kohti vahvaa uskoa, joka kasvaa täydelliseksi tiedoksi (ks. Alma 32:21–22, 26–34). Mutta siihen asti toivo siitä, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumin lupaukset ovat totta, ja halu uskoa, että evankeliumi on palautettu maan päälle nykyajan profeettojen kautta, riittävät auttamaan meitä kulkemaan eteenpäin uskossa.
Mitä siis voit tehdä, jos et tunne, että voit sanoa ”Minä tiedän”? Voit olla varma siitä, että sinulle on tilaa Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Sinä voit luottavaisesti ilmaista todistuksesi siitä, minkä uskot olevan totta – ja jopa siitä, minkä toivot olevan totta – nauttien koko ajan evankeliumin siunauksista. Ja me jokainen voimme säännöllisesti huutaa Jumalan puoleen rukouksessa sanoen: ”Auta minua epäuskossani”, ja seurata, kuinka elämäämme tulee Hänen rakkauttaan ja Hänen ihmeitään tapahtuu.