2021
Ihmeet, jotka auttoivat minua löytämään sukuni asiakirjat Sveitsin Alpeilta
Heinäkuu 2021


Julkaistaan vain sähköisenä

Ihmeet, jotka auttoivat minua löytämään sukuni asiakirjat Sveitsin Alpeilta

Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.

Perheemme ei tiennyt juuri mitään isäni esivanhemmista Sveitsissä. Mutta taivaallisen Isän opastavan käden ansiosta me pystyimme täyttämään tyhjät kohdat.

lähikuva vanhasta kirjasta

Kun olin teini-ikäinen, muistan katsoneeni sukupuutani ja miettineeni, kuinka ikinä saisin täytettyä isäni puolen sukupuusta. Isäni Joseph Terribilini on ensimmäisen sukupolven amerikkalainen. Hänen isänsä Giuseppe muutti Sveitsin Alpeilta pienestä kylästä, josta emme tienneet paljoakaan. Olin aina halunnut edetä sukuni historian tutkimisessa, joten rukoilin usein apua tietääkseni, kuinka voittaa kohtaamamme esteet.

Mutta taivaallinen Isä oli tietoinen noista esteistä. Ja alkaen lähetystyökutsustani tunsin Hänen opastavan minua kuuden ihmeen sarjana Italiasta Alabamaan, ja ne auttoivat minua täyttämään tyhjät kohdat isäni sukupuussa.

Ihme nro 1

Minulla oli aina ollut tunne, että palvelisin lähetystyössä Sveitsissä, jossa esivanhempani olivat kerran eläneet. Kun siis sain kutsuni Italiaan vuonna 1970, olin yllättynyt mutta innoissani. Kielikoulussa (joita nykyään nimitetään lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksiksi) sain tietää, että Etelä-Sveitsi, josta esivanhempani olivat peräisin, oli itse asiassa osa lähetyskenttääni. Tiesin, että taivaallinen Isä oli kutsunut minut tuohon erityiseen paikkaan syystä.

Ihme nro 2

Lähetystyöni kuluessa toverini ja minä saimme osan aikaa tehtävän olla vyöhykejohtajia alueella, johon kuului Etelä-Sveitsi – ja meillä oli auto.

Menimme sukuni kylään Vergelettoon ja etsimme yhden serkuistani. Hän esitteli meille aluetta ja tutustutti meidät seurakunnan pappiin, joka pyydettäessä näytti meille henkikirjat alueelta. Sitten palasimme kotiin, mutta minuun oli kylvetty siemen, joka kasvaisi koko lähetystyöni ajan.

Ihme nro 3

Kun lähetystyöstäni oli jäljellä enää kuukausi, minusta tuntui, että minun oli ryhdyttävä toimeen ja etsittävä sukuni aikakirjoja ennen kuin palaisin kotiin. Rukoilin tietääkseni, voisinko tehdä jotakin enemmän, ja tunsin selkeän Hengen kehotuksen sanovan, että minun piti ottaa kopio noista henkilötietoja sisältävistä asiakirjoista, jotka olin nähnyt kuukausia aiemmin. Kerroin lähetysjohtajalleni, että minusta tuntui, että minun piti palata sukuni kylään Sveitsissä, ja selitin hänelle syyn siihen. Kylä oli 140 kilometrin päässä, mutta lähetysjohtajani antoi minulle siitä huolimatta luvan mennä.

Ihme nro 4

Oli iltahämärä, kun kapea kiemurainen tie vei meidät ylös vuorelle Vergeletton kylään. Pysähdyimme kylän keskuspaikalle, katolisen kirkon luo. Sitten toverini ja minä menimme hautausmaalle, joka oli kadun toisella puolen kirkosta ja sytytetty täyteen kynttilöitä.

Astuessamme hautausmaalle tunsin selkeästi ja voimakkaasti Hengen johdattavan minua toisin kuin koskaan ennen. Tuo tunne ja raikas vuoristoilma loivat aistimuksen, jota en koskaan unohda. Hautausmaalla näytti siltä, että joka toisessa hautakivessä oli oma sukunimeni. Me näimme jopa iso-isoisäni haudan, jossa sanottiin, että ihmiset menivät hänen luokseen korjaamaan murtuneet luunsa.

Palasimme kirkkoon, jotta näkisimme, löytäisimmekö papin. Kirkossa tapasimme vanhan miehen, joka kertoi meille, että oli Il Giorno dei Morti eli Kuolleiden päivänä tunnettu pyhä (mikä selittäisi kaikki kynttilät hautausmaalla). Mies kertoi meille, että pappi oli pitämässä jumalanpalveluksia läheisissä kylissä ja tulisi takaisin parin tunnin kuluttua.

Toverini ja minä odotimme, ja kun pappi palasi, muistutin häntä kohtaamisestamme muutama kuukausi aiemmin ja kysyin sitten, voisinko nähdä jälleen seurakunnan henkikirjat.

Hän suostui pyyntöön.

Ihme nro 5

Pappi toi laatikon kirjoja, jotka olivat satoja vuosia vanhoja. Kerroin papille, että kirkkomme oli mikrofilmaamassa seurakuntien henkikirjoja Parmassa Italiassa, 275 kilometrin päässä. Kysyin, sallisiko hän meidän ottaa henkikirjat lainaan muutamaksi viikoksi ja otattaa niistä kopiot.

Hän suostui jälleen. Olin ällistynyt.

Lähtiessämme kylästä ihmettelin juuri tapahtunutta ja katsoin jopa taustapeiliin tarkistaakseni, oliko pappi juoksemassa peräämme muutettuaan mielensä. Kaksi viikkoa myöhemmin palautimme henkikirjat hänelle, kuten olimme luvanneet.

Ihme nro 6

Käsialan, latinan kielen ja aikakirjojen huonokuntoisuuden vuoksi niitä oli vaikea lukea. Mutta vain muutama vuosi sitten huomasin, että satoja asiakirjoja Vergelettosta oli linkitetty esivanhempiini FamilySearchissa. Sukulinjat, joissa oli ennen ollut vain kolmesta neljään sukupolvea, ulottuivat nyt aina seitsemännestä yhdeksänteen sukupolveen!

Kävi ilmi, että Alabamassa Yhdysvalloissa asuvalla ammattimaisella sukututkijalla, joka ei ole kirkon jäsen, on yhteinen haara kanssani maailmanlaajuisessa sukupuussa. Hän oli saanut ja lukenut tiedot kirjoista, jotka olin kopioinut Italiassa, ja liittänyt ne FamilySearchiin. Se mies on ällistyttävä ja olemme sittemmin tehneet useaan kertaan yhteistyötä. Hän selitti, että noiden nimien ja lähteiden lataaminen on hänen tapansa maksaa kirkolle takaisin kaikki se työ, jota kirkko on tehnyt tuodakseen asiakirjat saataville FamilySearchissa.

Nyt isäni puoli sukuni viuhkakaaviossa on täynnä nimiä. Ja minua on siunattu niin, että olen voinut tehdä temppelityön heidän puolestaan.

Olen usein muistellut ihmetellen, miksi katolinen pappi salli nuoren amerikkalaisen – joka oli myös toisen uskonnon lähetyssaarnaaja – viedä kokoelman heidän henkikirjojaan pois maasta kopiointia varten. Olivatko esivanhempani rukoilleet puolestani? Olivatko he rukoilleet, että papin sydän pehmenisi?

En tiedä – nuo molemmat ovat voineet tapahtua. Mutta sen tiedän, että taivaallinen Isä voi auttaa ihmeiden aikaansaamisessa, kun me pyydämme Häneltä apua. Kuten vanhin Dale G. Renlund on luvannut, sukututkimustyö tuo hyvin monia siunauksia verhon kummallakin puolella oleville: ”Jumala vahvistaa, auttaa ja tukee meitä, ja Hän muuttaa meidän vaivamme voitoksi. Kun kokoamme sukuhistorioitamme ja menemme temppeliin esivanhempiemme puolesta, Jumala täyttää monia näistä luvatuista siunauksista samanaikaisesti kummallakin puolen verhoa.”1 Herra ohjaa tätä työtä, ja kun luotat Häneen, Hän voi tehdä sinulle ja perheellesi ihmeitä pyrkiessäsi kokoamaan Israelia.

Viite

  1. Dale G. Renlund, ”Sukututkimus- ja temppelityö – sinetöiminen ja parantuminen”, Liahona, toukokuu 2018, s. 48–49.