Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Tervetuloa takaisin, Christine
Kahdeksan vuotta isäni kuoleman jälkeen sain muistutuksen Jumalan rakkaudesta minua kohtaan.
Valokuva Lontoon temppelistä Chris Wills
Kun isäni kuoli 20. kesäkuuta 2010, olin vasta 19-vuotias. Se oli Yhdysvalloissa isänpäivä. Isäni kuolema ravisteli minua läpikotaisin, ja vähitellen lakkasin käymästä kirkossani. Kuinka olisin voinut käydä kirkossa ja pyytää Jumalalta ohjausta, kun Hän ei kuunnellut minua silloin, kun tarvitsin Häntä kipeimmin? Koin, että Hän oli hylännyt minut.
Pari vuotta myöhemmin muutin Lontooseen Englantiin suorittamaan jatko-opintoja. Eräänä kylmänä, lumisena päivänä kävellessäni kampukselle kuuntelin musikaalia korvakuulokkeilla, kun kaksi lähetyssaarnaajaa tuli luokseni ja esitteli itsensä.
Vanhimmat Hathaway ja Porter kysyivät, mitä olin kuuntelemassa. Kun sanoin, että kuuntelin Mormonin kirja ‑musikaalia, heidän silmänsä laajenivat hämmästyksestä. Sitten lähetyssaarnaajat lausuivat todistuksensa kirjasta ja antoivat minulle oman kirjan. Kun aloin lukea Mormonin kirjaa, tajusin, että kenties Jumala oli antamassa minulle merkkiä ja sanomassa, että minun oli aika palata Hänen luokseen – mutta uudella tavalla.
Seuraavana päivänä lähetyssaarnaajat opettivat minulle pelastussuunnitelman. Sen oppitunnin aikana vanhin Porter sanoi: ”Lopulta saamme tilaisuuden olla jälleen yhdessä perheemme kanssa.” Se oli voimallisin oppi, minkä olin koskaan kuullut. Saisin tilaisuuden olla jälleen isäni kanssa. Sinä hetkenä tiesin, että halusin oppia lisää. Rakkauteni ja luottamukseni Jumalaan alkoi palata vähitellen.
Huhtikuun 15. päivänä vuonna 2018 minut kastettiin. Muistan aina, kuinka lämpimältä vesi tuntui. Tuntui kuin Jumala olisi halannut minua hellästi ja sanonut: ”Kaipasin sinua, Christine. Tervetuloa takaisin.” Muistutus Jumalan rakkaudesta oli ihmeellinen. Myös Hyde Parkin 1. seurakunta toivotti minut tervetulleeksi ja auttoi minua matkallani.
Jos joku olisi kysynyt minulta kymmenen vuotta sitten, voisinko jälleen rakastaa Jumalaa, olisin todennäköisesti vastannut kieltävästi. Jumalan pelastussuunnitelmasta kuuleminen kuitenkin muutti mieleni.
Menin pian Lontoon temppeliin ja vein isäni nimen mukanani. Kun joku kastettiin ja konfirmoitiin isäni sijaisena, tiesin olevani askeleen verran lähempänä sitä, että voisin jälleen olla hänen kanssaan.
Tiedän, että jonakin päivänä voin jälleen olla isäni kanssa. Nyt rakkauteni Jumalaan kukoistaa joka päivä.