Julkaistaan vain sähköisenä: Henkilökuvia uskosta
Aika lähteä kirkkoon!
Enkelimäiset lähetyssaarnaajat, jotka sinnikkäästi opettivat meille Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, auttoivat meitä löytämään taivaallisen Isän rakkauden ja elämän täynnä siunauksia.
Valokuva Leslie Nilsson
Kun kokoaikaiset lähetyssaarnaajat alkoivat opettaa meitä, minä olin epäileväinen ja mieheni oli riidanhaluinen. Me emme oikeastaan halunneet kuulla evankeliumista, mutta he halusivat niin päättäväisesti opettaa meitä, että me tiesimme, etteivät he antaisi periksi.
Yhtenä lauantai-iltana mieheni Javier ja minä osallistuimme juhliin, jotka kestivät myöhään yöhön. Koska olimme valvoneet niin pitkään, nukuimme myöhään ja unohdimme lähetyssaarnaajien esittämän kutsun osallistua heidän kanssaan kirkkoon seuraavana päivänä.
Kun kuulimme heidän koputtavan oveemme sunnuntaiaamuna, Javier ja minä sanoimme toisillemme: ”Esitetään nukkuvaa eikä välitetä heistä.”
Mutta lähetyssaarnaajat jatkoivat koputtelua. Viimein he huusivat: ”Veli ja sisar Vasquez, me tiedämme, että olette siellä. Ellette avaa ovea, me saatamme hypätä muurinne yli voidaksemme auttaa teitä valmistautumaan kirkkoon!”
Tiesimme, että he laskivat leikkiä, mutta päätimme nousta ylös, avata oven ja olla kuin emme olisi kuulleet heitä. Tulimme ulos silmiämme hieroen aivan kuin olisimme juuri heränneet. He tiesivät meidän teeskentelevän mutta eivät sanoneet mitään.
”Heti kun olette valmiit”, he sanoivat, ”lähdemme kappelille.”
Me hoidimme itsemme ja kaksi lastamme valmiiksi, ja niin me lähdimme. Kirkossa sinä päivänä Pyhä Henki kosketti meitä. Siitä lähtien osallistuimme jokaiseen kokoukseen. Päivä, jolloin meidät kastettiin, 17. lokakuuta 1976, oli elämämme onnellisin päivä. Kirkon jäseneksi tuleminen muutti meidät kokonaan.
Meille nuo lähetyssaarnaajat – vanhimmat Reed Harris ja Marty Kemsley – olivat kuin kaksi enkeliä. Kun he opettivat meille, kuinka pitää perheilta, he toivat mukanaan kaikki vyöhykkeensä lähetyssaarnaajat. Jotenkin onnistuimme sovittamaan kaikki ne lähetyssaarnaajat pieneen kotiimme. Ensimmäinen laulamamme kirkon laulu oli ”Kotiin juhlan tuntu saa”. Muistamme aina, millaisen tunteen se meissä herätti.
Myöhemmin vanhin Harris kysyi meiltä: ”Tiedättekö, miksi halusimme niin sinnikkäästi opettaa teitä ja tuoda teidät kirkkoon?” Sitten hän vastasi: ”Koska tiesimme, että teistä tulisi kirkon johtohenkilöitä.”
Emme ole koskaan unohtaneet sitä. Kasteemme jälkeen meillä on ollut monia hienoja tilaisuuksia pyrkiä toimimaan Vapahtajan tavalla, kun olemme palvelleet taivaallisen Isän lapsia. Minä olen palvellut monissa johtotehtävissä, kuten Apuyhdistyksen johtajana ja Nuorten Naisten johtajana. Javier on palvellut vanhinten koorumin johtajana, kaksi kertaa piispana sekä vaarnanjohtajana.
Äskettäin palvelimme kokoaikaisessa humanitaarisessa lähetystyössä Boliviassa. Tuo tehtävä antoi meille siunauksen tavata monia suurenmoisia veljiä ja sisaria, kertoa uskostamme Jeesukseen Kristukseen ja tuoda rakkautta, apua ja humanitaarista avustusta joillekin kansakuntamme haavoittuvimmassa asemassa oleville ihmisille ja alueille.
Jokin aika sitten, oltuamme 42 vuotta kirkon jäseniä, saimme viimein jäljitettyä toisen noista sinnikkäistä lähetyssaarnaajista, jotka toivat meille evankeliumin. Reed Harris palveli tuolloin lähetysjohtajana Chilessä. Kävimme hyvin tunnepitoisen puhelinkeskustelun. Itkimme puhuessamme perheistämme ja elämästämme evankeliumissa. Kiitimme häntä siitä, mitä evankeliumi on tuonut meille – terveen elämäntavan, rakkautta taivaalliselta Isältä ja elämän täynnä siunauksia.