Nuorille aikuisille
Epäilysten keskellä pidä ovi avoinna uskolle
Vaikka toisinaan saatamme epäillä hengellisiä kokemuksiamme, varmuutemme voi palata tulvan tavoin.
Huolimatta siitä, olemmeko varttuneet kirkon piirissä vai olemmeko kääntyneet myöhemmällä iällä, monet meistä ovat luultavasti kokeneet kysymysten ja epäilyksen hetkiä. Meillä on saattanut olla ihmeellisiä hengellisiä kokemuksia, mutta nyt huomaamme pohtivamme: Olivatko nuo kokemukset todellisia vai kuvittelinko vain tuntevani Hengen? Entä jos mikään tästä ei ole totta? Entäpä kysymykseni, joihin en ole vielä saanut vastauksia? Miten voin pysyä kirkon piirissä, ellen ole enää varma, onko kirkko totta?
Yllätyin, kun omalla kohdallani näitä kysymyksiä tuli sen jälkeen kun olin palvellut lähetystyössä! Olin tuntenut totuuden niin suurella vakaumuksella, että halusin lähteä puoleksitoista vuodeksi saarnaamaan sitä muille – ja nyt aloin epäillä kaikkea, minkä olin tuntenut ja mitä olin opettanut. Millaista tuhlausta se olisikaan ollut, jos mikään siitä ei olisi totta! Oliko se kaikki, mitä olin opettanut, siis totta? Vai olinko vain halunnut sen olevan totta? Olin nähnyt ystävieni lähtevän kirkosta ja kamppailin nyt oman uskoni kanssa pohtien, olinko pettänyt itseäni.
Tänä epäilyksen aikana en lakannut käymästä kirkossa tai noudattamasta käskyjä sen vuoksi että minulla oli suuria kysymyksiä. Sen sijaan nimenomaan koska minulla oli kysymyksiä, yritin noudattaa presidentti Russell M. Nelsonin neuvoa ”[kasvattaa] hengellistä [kykyäni] vastaanottaa ilmoitusta”1.
Tiesin, että ”mikään ei avaa taivaita samalla tavoin kuin yhdistelmä entistä suurempaa puhtautta, täsmällistä kuuliaisuutta, vilpitöntä etsimistä, päivittäistä kestitsemistä Kristuksen sanoilla, joita on Mormonin kirjassa, ja säännöllistä aikaa, joka on omistettu temppeli- ja sukututkimustyöhön”2. Tunsin, että minun oli ehdottoman tärkeää pysyä lähellä Jumalaa. Hän oli kuitenkin lopulta ainoa, joka voisi vastata kysymyksiini.
Eunicen kertomus
Eräänä päivänä, kun luin julkaisua Saints: The Story of the Church of Jesus Christ in the Latter Days, löysin ihmeellisen kertomuksen eräästä palautuksen varhaisaikoina eläneestä naisesta. Eunice Franklin tuntui kamppailleen samojen kysymysten ja huolten kanssa kuin minäkin.
Eunicen kastoi New Yorkissa lähetyssaarnaaja nimeltä Elijah Able. Eunice oli aidosti kääntynyt evankeliumiin, kun hänet kastettiin. Mutta kun Elijah lähti saarnaamaan Kanadaan, Eunice alkoi epäillä evankeliumia ja sitä, minkä hän oli aiemmin tiennyt olevan totta. Hän alkoi pohtia, oliko Joseph Smith todella profeetta ja oliko Mormonin kirja todella pyhä kirjoitus. Hän valvoi monia öitä ajatellen, että häntä oli ehkä petetty.
Herra näytti Eunicen kamppailun Elijahille unessa, ja tämä palasi välittömästi New Yorkiin. Kun Elijah koputti Eunicen ovelle, Eunice hämmästyi – Eunice oli ajatellut, että nähdessään Elijahin seuraavan kerran hän ilmoittaisi tälle, että ei enää uskonut. Hän kuitenkin päästi Elijahin sisään. Kun Elijah kutsui Eunicen kuulemaan saarnaansa samana iltana, Eunice epäröi eikä halunnut mennä. Lopulta Eunice antoi periksi ja meni kuuntelemaan, mitä Elijahilla oli sanottavana.
Saarnassaan Elijah lainasi jaetta 1. Piet. 4:12, jossa sanotaan: ”Älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan.” Tuli ja hehku, joka oli yrittänyt tuhota Eunicen uskon, ei onnistunut tavoitteessaan. Kun Eunice kuuli Elijahin puhuvan, hänen epäilyksensä hälvenivät. Kirjassa Saints tapauksesta kerrotaan näin: ”Varmuus, jota hän oli kerran tuntenut, palasi tulvan lailla.”3
Varmuus palaa tulvan lailla
Eunicen kokemus teki minuun vaikutuksen, ja olen pohtinut sitä monia kertoja uudelleen. Eunicen tavoin opin Elijahin yksinkertaisista ja väkevistä sanoista. Meidän ei pidä ”oudoksua” sitä, että meillä on kysymyksiä uskomme suhteen. Se on sallittua. Vaikka tuntuu siltä, että totuutta on joskus aiemmin vuodatettu taivaasta ylenpalttisesti, niin myöhemmin saatamme tuntea hengellisen kuivuuden kausia. Saatamme pohtia, tunsimmeko sadetta todellisuudessa lainkaan. Vaikka emme ole vielä saaneet vastauksia tai vahvistusta, voimme edelleen rukoilla ilmoituksen sadetta. Voimme tavoitella todistusta tietääksemme, että se, mikä oli totta eilen, on totta yhä tänään. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Jos se oli oikein silloin kun rukoilitte siitä ja luotitte siihen, se on oikein nytkin. – – Kohdatkaa epäilyksenne. Hallitkaa pelkonne.”4
Kun Eunice avasi jälleen oven lähetyssaarnaajaystävälleen, vaikka ei ollutkaan varma, miksi hänen pitäisi tehdä niin, hän avasi sydämensä uudelleen. Herra saattoi tavoittaa Eunicen jälleen ja auttaa häntä saamaan vahvistuksen kaikelle, minkä hän oli aiemmin tiennyt. Samalla tavoin jokainen meistä voi jättää oven auki uskolle silloinkin, kun kamppailemme epäilysten kanssa. Voimme edelleen tehdä oikein ja tavoitella ilmoitusta – vaikka emme olekaan varmoja, miksi oikein teemme niin.
Me pidämme oven avoinna tekemällä edelleen niitä pieniä asioita, jotka Jumalan sanojen mukaan ovat hyväksi sielullemme. Me pyhitämme lepopäivän ja osallistumme kokouksiimme. Me luemme pyhiä kirjoituksia, vaikka toisinaan vain yhden jakeen verran. Me kuuntelemme kirkon laulun tai konferenssipuheen. Me puhumme taivaalliselle Isälle huolistamme ja toiveistamme ja pyydämme Häneltä apua, jotta tietäisimme totuuden. Me pidämme käskyt, teemme parannuksen ja tavoittelemme Pyhän Hengen kumppanuutta.
Silloinkin kun meillä ei ole mitään muuta kuin vain halu uskoa, me voimme silti jatkaa pienten asioiden tekemistä ja antaa sen halun tehdä meissä työtään. Me voimme jättää sydämeemme hiukan tilaa, jotta usko voi kasvaa. (Ks. Alma 32:27.)
Mitä tiedän
Vaikka olen toisinaan ihmetellyt, harhaillut ja horjunut, olen oppinut omakohtaisesti yhä uudelleen, että tämä on Kristuksen kirkko. Vaikka Joseph Smith olikin epätäydellinen ihminen, niin tiedän, että hän oli Jumalan innoittama profeetta, joka uhrasi kaiken ja teki aivan parhaansa. Tiedän myös, että Mormonin kirja on tosi muinainen aikakirja ja pyhä kirjoitus, joka on säilytetty juuri meitä varten meidän aikanamme. Taivaallinen Isä vahvistaa nämä totuudet minulle jatkuvasti uudelleen joka päivä. Olen iloinen, että Hän vahvisti nämä totuudet myös Eunice Franklinille.
Tiedän, että kun pidämme ovemme ja sydämemme avoinna totuudelle, Jumala auttaa meitä Pyhän Hengen välityksellä tuntemaan, mikä on totta ja mikä ei. Hengelliset kokemuksemme ovat sillä hetkellä kiistattomia. Siitä eteenpäin joka hetki, kun tunnemme epäilysten hiipivän takaisin, voimme muistuttaa itsellemme, mitä tunsimme silloin. Varmuutemme evankeliumin totuuksista voi palata meille tulvan lailla, aivan kuten se palasi Eunicelle.
Meidän ei tarvitse elää epäilyksen kuivuudessa liian pitkään, jos vain pidämme kiinni hengellisistä kokemuksistamme. Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Pitäkää kiinni pyhistä muistoistanne. – – Luottakaa siihen, että ne tulevat teille taivaalliselta Isältänne ja Hänen rakkaalta Pojaltaan. Antakaa niiden tuoda kärsivällisyyttä epäilyksiinne ja ymmärrystä vaikeuksiinne. Lupaan teille, että kun auliisti huomioitte hengellisesti merkittävät hetket elämässänne ja vaalitte niitä huolella, niin niitä tulee teille yhä lisää.”5
Tiedän, että niille, jotka pyrkivät saamaan uusia hengellisiä kokemuksia ja osoittavat uskoa Kristukseen, tämä lupaus on totta: ”Joka uskoo [Kristukseen], ei enää koskaan ole janoissaan” (Joh. 6:35). Kaipaamamme vastaukset tulevat aikanaan. Voimme selvitä tulesta ja hehkusta, joita Saatana sysää tiellemme. Voimme myös pysyä uskollisina rakastavalle Jumalallemme jokaisena elämämme päivänä.