Julkaistaan vain sähköisenä
Kuinka voin edistyä liittopolulla, kun minulla ei ole puolisoa?
Kirjoittaja asuu Pohjois-Samarissa Filippiineillä.
Olimmepa elämässämme missä vaiheessa hyvänsä, eteenpäin kulkeminen tarkoittaa kulkemista kohti Kristusta.
Kun palasin kotiin Filippiineille lähetystyöni jälkeen, ensimmäinen asia, minkä halusin tehdä, oli tavata kelvollinen pappeudenhaltija, jonka kanssa voisin solmia temppeliavioliiton ja rakentaa Kristukseen keskittyvän perheen.
Ajattelin, että hänen löytämisensä olisi helppoa. Mutta nyt kotiinpaluustani on jo melko monta vuotta, ja minun on yhä löydettävä se joku, jonka kanssa mennä naimisiin.
Koko elämäni olen ollut tavoitteellinen ihminen. Lukiossa asetin tavoitteita tulevaisuudelleni, etenkin tavoitteita, jotka auttaisivat minua edistymään liittopolulla – ainoalla polulla, joka johtaisi minut ja meidät kaikki lopulta takaisin taivaallisen Isän luo asumaan.
Asetin tavoitteita valmistua seminaarista ja instituutista, päättää opintoni, saada endaumentin temppelissä, palvella lähetystyössä, löytää tutkintoani vastaavan työpaikan ja rakentaa iankaikkisen perheen.
Saavutin kaikki nuo tavoitteet yhtä lukuun ottamatta, ja vaikka olen ylpeä kaikesta, mitä olen saavuttanut, minusta on joskus tuntunut kuin olisin lakannut edistymästä.
Tauko edistymisessä
Vuosien ajan olen käyttänyt todella paljon aikaa etsien ja rukoillen, että löytäisin jonkun, jonka kanssa olla iankaikkisuuden. Olen aina noudattanut käskyjä, soveltanut profeettojen ja johtajien opetuksia elämääni ja pyrkinyt olemaan kelvollinen pääsemään temppeliin. Niinpä olen toisinaan turhautuneena miettinyt, miksi niin kovasti yritettyäni en vieläkään pysty saavuttamaan tätä yhtä tavoitetta, ja usein tunnen kyvyttömyyttä kulkea eteenpäin liittopolulla.
Mitä minulta puuttuu?
Yhtenä iltana, kun olin erityisen lannistunut aviosäädystäni ja näytti, etten edisty, vuodatin tunteeni taivaalliselle Isälle. Tunsin olevani jumissa, yksinäinen ja eksyksissä. Kun rukoilin ja pohdin, mieleeni tuli selkeä muistutus:
”Turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (Sananl. 3:5–6.)
Sillä hetkellä oivalsin, että tuohon ”oikeaan tiehen” kuului liittopolku.
Mieleeni muistui, että jos antaisin ”Jumalan vallita elämässäni”, kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut1, Hän ohjaisi minua kohti Kristusta ja soisi minulle hengellistä voimaa, luvattuja siunauksia ja iankaikkista edistymistä.
Matkalla kohti Kristusta
Vanhin Marvin J. Ashton (1915–1994) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Aseta tavoitteesi – –. Mutta älä turhaudu, kun et näe mitään selviä voittoja Muistuta itseäsi, että eteenpäin pyrkiminen voi olla tärkeämpää kuin perille pääseminen.”2
Hyvin kauan olin keskittynyt vain avioliittotoiveisiini ja ”epäonnistumiseen” siinä, etten saavuttanut tuota liittoa. Olin unohtanut niiden liittojen merkityksen, jotka olin tehnyt, ja sen, kuinka nuo liitot olivat auttaneet minua kulkemaan kohti Kristusta.
Olin unohtanut, kuinka hieno tilanteeni oli. Juuri nyt, koska minulla ei ole lapsia eikä monia velvoitteita kotona, minulla on aikaa kehittää lisää taitoja tulevaisuutta varten. Pystyn antamaan suuren määrän aikaan muiden palvelemiseen ja seurakuntalaisteni auttamiseen. Pystyn tapaamaan enemmän ihmisiä ja oppimaan heiltä. Saan käyttää aikaa suhteideni parantamiseksi vanhempiini ja sisaruksiini. Ja mikä tärkeintä, minulla on yhä runsaasti tilaisuuksia jatkaa tulemista enemmän Vapahtajan kaltaiseksi.
Olen oivaltanut, että jos kuljen edelleenkin polulla, joka johtaa minua kohti Jeesusta Kristusta, niin olen juuri siellä, missä minun pitääkin olla.
Kuljen eteenpäin liittopolulla.
Presidentti Nelson on opettanut myös, että ”oletpa missä tahansa liittopolulla – – lupaan sinulle, että jos vilpittömästi ja sinnikkäästi teet sen hengellisen työn, jota tarvitaan, jotta omaksuisit ratkaisevan tärkeän hengellisen taidon oppia kuulemaan Pyhän Hengen kuiskauksia, niin sinä saat kaiken sen ohjauksen, jota ikinä tarvitset elämässäsi.”3
Tiedän, että jos annan Hengen johdattaa, minua johdatetaan sinne, missä Hän haluaa minun olevan, ja siten olen siellä, missä minä haluan olla.
Kuinka voimme edistyä jatkuvasti?
Jos joskus tunnet lannistuvasi tai pysähtyväsi liittopolulla, tiedän, miltä sinusta tuntuu. Toisinaan kirkossa minusta on tuntunut epämukavalta tai siltä, etten kuulu sinne, koska olen naimaton. Olen myös kuullut perheeltäni ja seurakuntalaisilta monia hyväntahtoisia vitsejä siviilisäädystäni – kuten monet meistä naimattomista.
Mutta olen oppinut, että olipa tilanteeni mikä hyvänsä, voin aina edistyä edelleen liittopolulla. Voin keskittyä liittoihin, joita olen tehnyt, sekä edistymiseen ja iankaikkisiin lupauksiin, jotka koituvat noiden liittojen pitämisestä.
Nykyisistä olosuhteistamme riippumatta meillä on tilaisuus kehittää itseämme ja tulla liittomme pitäviksi ihmisiksi, jollaisia Herra haluaa meidän olevan.
Aivan kuten Herra neuvoi Emma Smithiä, me voimme ”panna pois [sen], mikä on tästä maailmasta, ja etsiä sitä, mikä on paremmasta”, sekä pitää lujasti kiinni Jumalan kanssa tekemistään liitoista (OL 25:10).
Olimmepa naimisissa tai naimattomia, olipa meillä lapsia tai ei, me kaikki voimme edistyä liittopolulla, kun noudatamme Hänen neuvojaan, rakastamme ja palvelemme muita, katsomme nykyisiä siunauksia, tunnemme ja ilmaisemme kiitollisuutta, tunnistamme, että omaa näkökulmaamme tarvitaan Jumalan valtakunnan rakentamisessa, teemme sukututkimustyötä, pidämme kunniassa kirkon tehtävämme, pyrimme aina olemaan kelvollisia menemään temppeliin ja autamme myös muita pysymään polulla.
Tiedän, että kun jatkamme eteenpäin ja ymmärrämme liittojemme ja niiden tuoman hengellisen voiman tärkeyden, me voimme valmistaa itseämme (ja maailmaa) siihen, kun Vapahtaja tulee jälleen, ja me olemme vieläkin paremmin valmistautuneita vastaanottamaan tulevat luvatut siunaukset.