Tee parhaasi – malli kasvuun sekä henkiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin
Lasten ja nuorten ohjelmassa esitelty kasvun malli voi auttaa meitä kaikkia, kun pyrimme tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaisiksi.
Kuvat Getty Images
Todellista kasvua tapahtuu silloin kun pyrimme kasvamaan monella eri osa-alueella. Opimme, että ”Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä” (Luuk. 2:52). Tiedämme hyvin vähän tästä ajanjaksosta Mestarin elämässä, mutta tästä jakeesta opimme, että Hän kasvoi fyysisesti, älyllisesti, hengellisesti ja sosiaalisesti. Monet tutkimukset osoittavat, että pyrkimys kasvaa elämämme eri osa-alueilla tukee tervettä emotionaalista ja henkistä hyvinvointia.1
Kasvu ja iankaikkiset mahdollisuudet ovat johtoajatuksia Jeesuksen Kristuksen palautetussa evankeliumissa. Mahdollisuutemme tulla taivaallisen Isän kaltaiseksi on keskeistä evankeliumissa ja auttaa meitä tuntemaan rakkautta, toivoa ja kiitollisuutta.2
Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Viimeinen tuomio ei ole vain lopullinen arvio hyvistä ja pahoista teoistamme – kaikesta siitä, mitä olemme tehneet. Se on tekojemme ja ajatustemme lopullisen vaikutuksen tunnustamista – sitä, mitä meistä on tullut. Ei riitä, että tekee vain sen, mitä on tehtävä. Evankeliumin käskyt, toimitukset ja liitot eivät ole luettelo talletuksista, joita edellytetään tehtäviksi jollekin taivaalliselle tilille. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on suunnitelma, joka osoittaa meille, kuinka me voimme tulla sellaisiksi kuin taivaallinen Isä haluaa meidän tulevan.”3
Malli kasvamiseen
Lapsia ja nuoria on kutsuttu noudattamaan mallia, jossa he huomaavat, minkä parissa heidän tulee työskennellä, suunnittelevat, kuinka he sen tekevät, toimivat uskossa suunnitelmansa mukaan ja pohtivat oppimiaan asioita.4 Tämä malli voi auttaa meitä kaikkia, kun pyrimme kasvamaan ja tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaisiksi.
Esimerkiksi Alma opetti, että ”vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne” (Alma 32:27). Kun vaalimme tuota halua, se kasvaa Amulekin sanojen mukaan parannukseen johtavaksi uskoksi (ks. Alma 34:16). Se halu, josta Alma puhuu, ja se usko, josta Amulek todistaa, eivät pysy muuttumattomina. Meidän halumme ja uskomme Jeesukseen Kristukseen johtavat meidät tekemään todellisen parannuksen. Ja tämä parannuksen tekeminen johtaa siihen, että kasvamme jatkuvasti.
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Mikään ei ole vapauttavampaa, ylevöittävämpää tai tärkeämpää meidän yksilölliselle edistymisellemme kuin säännöllinen, päivittäinen keskittyminen parannuksen tekemiseen. Parannus ei ole yksittäinen tapahtuma, se on prosessi. Se on avain onnellisuuteen ja mielenrauhaan. Kun parannukseen yhdistyy usko, se avaa meille pääsyn Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimaan.”5
Kasvu edellyttää sitoutumista
Aivan kuten parannus edellyttää jatkuvaa työtä ja sitoutumista, niin todellista kasvua tapahtuu, kun me pyrimme ”uhraamaan koko sielumme” (ks. Omni 1:26) monilla eri osa-alueilla. Meillä jokaisella on hengellisiä lahjoja, joita voidaan käyttää Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Pyrkimyksessämme tulla ”uusiksi luomuksiksi” (ks. 2. Kor. 5:17) meitä kutsutaan palvelemaan Herraa koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme (ks. OL 4:2). Kun pyrimme kasvamaan monella eri osa-alueella, me opimme kestävyyttä ja vahvistamme uskoamme Jeesukseen Kristukseen, mikä auttaa meitä kohtaamaan elämän haasteita.
Lapset ja nuoret – ja me kaikki – jotka asettavat yksinkertaisia, lyhytaikaisia tavoitteita kasvaakseen hengellisesti, sosiaalisesti, fyysisesti ja älyllisesti, voivat kokea suurempaa emotionaalista ja henkistä hyvinvointia. Nämä periaatteet ovat enemmän kuin itsehoito-oppaita. Ne ovat terve suhtautumistapa pyrkimykseen tulla Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi, jotta ”me hänen ilmestyessään olisimme hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on; että meillä olisi tämä toivo; että meidät puhdistettaisiin niin kuin hän on puhdas” (Moroni 7:48).
Kasvu edellyttää kärsivällisyyttä ja uutteruutta
Kun pyrimme kasvamaan ja edistymään, meidän tulee muistaa, että meitä ”ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin [meillä] on voimaa” (Moosia 4:27). Me pyrimme olemaan uutteria, ja kun lankeamme, me pyrimme nousemaan uudestaan (ks. OL 117:13). Henkilökohtainen kasvu edellyttää kärsivällisyyttä. Kun Jeesus paransi sokean miehen, sokea mies näki alkuun ”ihmisiä – – ikään kuin puita, mutta ne kävelevät”. Jeesus ”pani uudestaan kätensä miehen silmille – –. Hän oli täysin parantunut ja näki selvästi kaiken.” (Mark. 8:24–25.) Parantuminen ja kasvu – oli se sitten fyysistä, emotionaalista tai henkistä – voi tapahtua vaiheittain eikä välttämättä nopeasti.
Kasvu edellyttää, että me käytämme kaikkia meille mahdollisia apukeinoja
Emotionaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin ei ole yksinkertaista kaikkeen tehoavaa parannuskeinoa. Me koemme stressiä ja kuohuntaa, koska me elämme langenneessa maailmassa ja meillä on langennut ruumis. Lisäksi monet vaikuttavat tekijät voivat johtaa mielenterveyden häiriöön. Henkisestä ja emotionaalisesta hyvinvoinnistamme riippumatta meidän on terveellisempää keskittyä kasvuun kuin paneutua puutteisiimme. Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Kirkko ei ole autoliikkeen näyttelytila – paikka, jossa asetamme itsemme esille, jotta muut voivat ihailla hengellisyyttämme, kyvykkyyttämme tai vaurauttamme. Se on ennemminkin kuin huoltamo, jonne korjauksen tarpeessa olevat autot viedään huollettaviksi ja kunnostettaviksi.”6
Hengellisyytemme vahvistaminen on tärkeä osa henkistä ja emotionaalista hyvinvointia, mutta usein voimme tehdä enemmänkin, ja Herra odottaa meidän käyttävän kaikkia niitä välineitä, jotka Hän on antanut käyttöömme. Pyrkiessämme parantamaan henkistä ja emotionaalista hyvinvointiamme muiden apukeinojen käyttöön on toisinaan liittynyt häpeää, mutta kirkon johtohenkilöt ovat opettaneet, että nämä apukeinot voivat olla elintärkeitä.
Sisar Reyna I. Aburto, toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on opettanut: ”Kuten mikä tahansa ruumiinosa, myös aivot ovat alttiita sairauksille, vammoille ja kemialliselle epätasapainolle. Kun mielemme kärsii, on asianmukaista pyytää apua Jumalalta, lähellämme olevilta ihmisiltä sekä lääketieteen ja mielenterveyden ammattilaisilta.”7
Meillä on vastuu tehdä ”iloisin mielin kaikki, mikä on meidän vallassamme; ja [pysyä] sitten sijoillamme täysin varmoina saadaksemme nähdä Jumalan pelastuksen ja hänen käsivartensa ilmoittamisen” (OL 123:17). Emme ehkä näe Hänen kätensä vaikutusta siten kuin odotamme tai haluamme, mutta ne, jotka luottavat Häneen, voivat nähdä sen.
Vapahtajan esimerkki kasvusta
Suurin esimerkki kasvusta on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, ”ettei hän aluksi saanut täyteydestä, vaan sai armoa armon lisäksi;
eikä hän aluksi saanut täyteydestä vaan jatkoi armosta armoon, kunnes hän sai täyteyden;
ja siksi häntä kutsuttiin Jumalan Pojaksi, koska hän ei aluksi saanut täyteydestä” (OL 93:12–14).
Kun pyrimme kasvamaan ja edistymään, mekin voimme saada ”armoa armon lisäksi”. Kun elämästä tulee raskasta, saatamme ajatella, että Jumala on hylännyt meidät. Me voimme kuitenkin saada rauhaa ja lohtua siitä totuudesta, että Isä Jumala ja Vapahtajamme Jeesus Kristus ovat tietoisia meistä ja tietävät, kuinka auttaa meitä kestämään koettelemuksemme. Usko Jeesukseen Kristukseen ei tarkoita, että kuolevaisuuden haasteet lakkaavat, mutta me uskomme, että Herra voi antaa meille voimaa kohdata haasteemme, kun pyrimme olemaan enemmän Hänen kaltaisiaan.8