Julkaistaan vain sähköisenä
Nouse pelastusveneeseen – löydä turvaa kirkosta
Älkäämme olko kuin Titanicin matkustajat, jotka kieltäytyivät nousemasta pelastusveneisiin, koska he uskoivat Titanicin olevan uppoamaton.
Kun Titanic lähti neitsytmatkalleen vuonna 1912, ihmiset sanoivat sen olevan uppoamaton. Toisin kuin mikään muu laiva aiemmin, se oli jaettu osastoihin. Jos yhteen niistä tulisi reikä, vain tuo osasto täyttyisi vedellä ja alus pysyisi silti pinnalla. Kun Titanic osui jäävuoreen Pohjois-Atlantilla, jäävuori teki kuitenkin reiän kerralla moneen osastoon ja laiva alkoi upota.
Kapteeni määräsi kaikki pelastusveneisiin, mutta monet matkustajat eivät uskoneet olevansa todellisessa vaarassa. He ajattelivat kapteenin olevan ylivarovainen ja ilmoittavan pian, että ongelma oli ratkaistu ja he voisivat palata hytteihinsä. He eivät nähneet mitään syytä jättää kauniisti valaistua laivaa, jolla orkesteri edelleen soitti. Sitten ”uppoamaton” laiva kallistui vaarallisesti toiselle puolelle ja alkoi painua pinnan alle, ja yhtäkkiä kaikki halusivat olla pelastusveneessä.
Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä.1
Vuonna 2019 jotkut ihmiset julistivat: ”Mikään ei voi pysäyttää maailmantaloutta. Työttömyysluvut ympäri maailman ovat alhaisemmat kuin koskaan.” Sitten kuvaan astui pikkuruinen virus, jota emme voi edes nähdä, ja kaikki muuttui. Miljoonat ihmiset sairastuivat, ja monet menehtyivät, mutta moni myös menetti työpaikkansa. Pelko oli läsnä kaikkialla. Kuten Titanicin tapauksessa, maailma kallistui, mutta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet olivat turvassa pelastusveneessä.
Sitten tapahtui jotakin mielenkiintoista. Moni ihminen kurotti kohti kirkon pelastusvenettä. Vuonna 2020 huhtikuun ja lokakuun yleiskonferensseja seurasi useampi ihminen kuin koskaan aiemmin – katsojia oli miljoonia aiempaa enemmän. Pandemian aikana moni ihminen huomasi tarvitsevansa juuri sitä, mitä pelastusvene tarjosi: uskoa Jumalaan, järjestäytyneen uskonnon arvostusta ja uskoa Jeesukseen Kristukseen.
Usko Jumalaan
Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan entistä useampi nuori julistautuu ateistiksi. Nämä henkilöt uskovat, että Jumalalla ei ole merkitystä sen kannalta, onko ihminen hyvä tai toimiiko hän moraalisesti ja eettisesti oikein.2 Ajattelutavan haaste on tämä: Jumala on antanut meille vapauden uskoa Häneen tai olla uskomatta, mutta ei ole oikein sanoa, että sillä ei olisi merkitystä. Uskomme Jumalaan vaikuttaa siihen, miten näemme itsemme ja muut ja miten kohtelemme muita.
Tutkimukset osoittavat, että murheen ja kriisin hetkinä uskovat selviytyvät paremmin kuin ne, jotka eivät ole uskovia.3 Uskovat ovat onnellisempia ja halukkaampia lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen.4 Pandemian aikana ihmisten oli vaikea löytää rauhaa ja tarkoitusta eristyksen ja myllerryksen keskellä. Uskovat tunsivat toivoa ja myönteisyyttä, jota muut eivät tunteneet.5
Brett G. Scharffs on oikeustieteen professori Brigham Youngin yliopistossa. Kun hänen työtoverinsa muissa yliopistoissa kuulevat, että hän on harras uskova, he kysyvät toisinaan: ”Mutta entä jos oletkin väärässä ja Jumalaa ei ole olemassa?”
Hän vastaa: ”Olen valmis olemaan tällä tavalla väärässä, jos se tarkoittaa uskomista ja muiden kohtelemista Jumalan lapsina, jotka on luotu Hänen kuvakseen ja joilla on mahdollisuus tulla täydellisen ja täydellisesti rakastavan Jumalan kaltaisiksi. Liitän mieluummin virheellisesti merkityksellisyyttä ja rakkautta maailmankaikkeuteen, joka on merkityksetön ja välinpitämätön, kuin päinvastoin. Enkä sitä paitsi usko, että olemme väärässä.”6
Arvosta järjestäytynyttä uskontoa
Monet ihmiset uskovat Jumalaan mutta eivät järjestäytyneeseen uskontoon. He sanovat: ”Olen hengellinen, en uskonnollinen.” Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että he tunnustavat Jumalan olemassaolon mutta eivät halua, että Hän pyytää heiltä mitään, antaa heille käskyjä tai odottaa heidän tekevän mitään muutoksia.
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että hengellisyys – yksilöllisenä kokemuksena – voisi hyvinkin olla kaikki tarvitsemamme, jos asuisimme yksin vuorenhuipulla, mutta me elämme perheissä, yhteisöissä ja yhteiskunnissa. Siksi tarvitsemme uskontoa – hengellisyyden harjoittamista ryhmässä.7
On helppoa istua vuorenhuipulla ja sanoa: ”Minä rakastan kaikkia.” Mutta osaatko tuntea samalla tavoin, kun edellä ajava auto matelee eteenpäin ja olet myöhässä töistä? Haluat töötätä ja huutaa kuljettajalle. Tuolla hetkellä tarvitset uskonnon sääntöjä ja mittapuita, joiden avulla pystyt tuomaan rakkauden kaltaiset ihanteet vuorenhuipulta todellisuuteen tilanteessa, jossa joku ei toimi rakastettavasti. Juuri tämän uskonto auttaa meitä tekemään.
Jotkut ihmiset eivät näe tarvetta järjestäytyneelle uskonnolle mutta haluavat kuitenkin järjestäytyneitä kouluja, kaupunkeja, kauppoja, lentokenttiä ja sairaaloita. He ymmärtävät järjestäytyneen sairaalan edut, kuten niihin liittyvät säännöt ja odotukset. Me näemme samat edut järjestäytyneessä kirkossamme.
Se että osallistumme tähän järjestäytyneeseen uskontoon, siunaa meitä ja rakkaimpiamme kaikilla elämämme osa-alueilla. Koska kirkko on järjestäytynyt, pystymme yhdessä huolehtimaan muista tehokkaammin kuin yksinämme. Vanhin Gerrit W. Gong kahdentoista apostolin koorumista sanoi, että maailmassa vallitsevan pandemian aikana kirkko oli vuoden 2020 loppupuolella osallistunut jo yli tuhanteen humanitaarisen avun projektiin yli 150 maassa. Toimitimme ruokaa ja muita välttämättömyystarpeita miljoonille niitä tarvitseville. Kukaan meistä ei olisi pystynyt siihen yksin, mutta teimme sen yhdessä, koska meillä on järjestäytynyt uskonto.8
Usko Jeesukseen Kristukseen
Jotkut ihmiset uskovat Jumalaan ja kuuluvat järjestäytyneeseen uskontoon, mutta he eivät usko Jeesukseen Kristukseen. Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista kertoi kirkon yleiskonferenssissa lokakuussa 2020, että tulevina vuosikymmeninä useampien ihmisten odotetaan luopuvan kristinuskosta kuin ottavan sen vastaan.9
Sosiaalisessa mediassa näkee usein Kristusta ja kristittyjä halventavia julkaisuja. Käännämmekö me selkämme Vapahtajalle, koska Hänen seuraamisensa ei ole enää suosittua? Emmekö enää suostu kohottamaan kristinuskon lippua, koska se tekee meistä maalitaulun? En usko niin.
Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että koronapandemian riehuessa vuoden 2020 kesällä 12 prosenttia muista kuin myöhempien aikojen pyhien perheistä lisäsi perheensä uskonnollisia käytäntöjä, kun taas 62 prosenttia myöhempien aikojen pyhien perheistä lisäsi omiaan.10 Nämä perheet tietävät, että ihmisten mielipiteet eivät muuta totuutta. Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja. Hän on pelastusveneen kapteeni. Hän sanoi: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa” (Matt. 5:11).
Auta muita löytämään pelastusvene
Kun muutamat matkustajat alkoivat nousta Titanicin pelastusveneisiin, muut pitivät heitä hulluina. Itse asiassa ensimmäiset pelastusveneet laskettiin veteen vain puoliksi täysinä. Vasta kun Titanic kallistui, ihmiset ymmärsivät pelastusveneen tärkeyden. Kun maailma kallistuu, jotkut ihmiset alkavat ajatella enemmän Jumalaa, huomaavat järjestäytyneen uskonnon arvon ja alkavat uskoa lujemmin Jeesukseen Kristukseen.
Nyt ei ole aika palata Titaniciin. Nyt on aika pysyä pelastusveneessä – Jeesuksen Kristuksen kirkossa – ja auttaa muita löytämään se, mitä heiltä on puuttunut.