Valo suojeli meitä
Kuljettaja ei koskaan noussut rekastaan mutta tiesin, että hän oli tullut suojelemaan meitä.
Yllä: valokuva Getty Images; keskellä: valokuva kirjoittajan luvalla
Eräänä kylmänä talvi-iltana helmikuussa kaksi lastani ja minä sekä äitini Jo Ann olimme ajamassa Idahoon Yhdysvalloissa. Kahdeksantuntisella ajomatkallamme meidän oli ajettava kahden vuorten väliin sijoittuvan solan läpi. Tuohon aikaan vuodesta sää voi olla säälimätön.
Olimme juuri lähteneet Baker Citystä Oregonista, kun alkoi sataa lunta. Ajaessamme lumihiutaleet kasvoivat suuremmiksi ja suuremmiksi. Kun ajoimme toiseen solaan, niin muutaman minuutin jälkeen en pystynyt näkemään enää mitään edessäni, joten ajoin auton tien sivuun. Rukoilin taivaallista Isää auttamaan minua viemään perheeni turvaan. Rukoiltuani taaksemme pysähtyi rekka muutaman sentin päähän automme takapuskurista.
Kuljettaja ei koskaan noussut rekastaan enkä ikinä nähnyt hänen kasvojaan. Tiesin kuitenkin sillä hetkellä, että hän oli tullut suojelemaan meitä. Pysäköimällä taaksemme hän käytti rekkansa valoja varoittaakseen muita kuljettajia siitä, että olimme pysähtyneet tien sivuun. Kun viimein sain rohkeutta jatkaa ajamista, me käännyimme takaisin tielle toisen rekan perään ja ensimmäinen ajoi meidän perässämme. Ajoimme näiden kahden rekan välissä, kun ne ohjasivat meidät pois vaarasta.
Jättäessämme solan taaksemme lumisade muuttui vesisateeksi. Halusin kiittää takanamme ajanutta kuljettajaa, mutta kun pääsimme solasta, en enää nähnyt häntä. Siinä vaiheessa tiesin, että me selviytyisimme ja pääsisimme kotiin ehjin nahoin, niin kuin pääsimmekin.
En ole koskaan elämässäni ollut niin peloissani. Olen kiitollinen siitä, että taivaallinen Isä lähetti suojelusenkeleitä varjelemaan meitä, lievittämään huoliamme ja antamaan minulle voimaa ja rohkeutta, joita tarvitsin ajaakseni perheeni kotiin.
”En ole koskaan elämässäni ollut niin peloissani”, Chelsey sanoo, kuvassa äitinsä Jo Ann Bresslerin ja kahden poikansa Wyattin ja Adamin kanssa.
Yllä: valokuva Getty Images; keskellä: valokuva kirjoittajan luvalla
Ironista on, että olen rekkakuskin tytär. Taivaallinen Isä vastasi rukoukseeni lähettämällä meille suojelijoita rekkakuskien muodossa. Todistukseni kasvoi paljon tuona iltana – ei vain rukouksesta vaan myös siitä, että Hän on kanssamme aina ja ikuisesti.