Ikääntyminen uskollisena
Uskollinen neuvonantajani
Mitä palvelemiseen tulee, Larry ei koskaan pitänyt ikää esteenä.
Kuvitus Carolyn Vibbert; valokuva Morganin perheen luvalla
Kun perheemme muutti takaisin kaupunkiin, jossa vartuin, huomasimme yhteisön olevan muutosvaiheessa. Naapurustossa, joka oli aiemmin tunnettu nuorista perheistään, asui nyt monia leskiä, vanhempia, joiden lapset olivat varttuneet aikuisiksi ja muuttaneet pois, sekä pieni mutta kasvava joukko nuoria perheitä, jotka muuttivat alueelle asuntojen vapautuessa.
Muuttuvan väestön vuoksi seurakunnan rajat järjestettiin uudelleen. Osia kolmesta seurakunnasta yhdistettiin yhdeksi seurakunnaksi, ja minut kutsuttiin piispaksi. Minulla oli muutama päivä aikaa miettiä neuvonantajiani. Ensimmäinen nimi tuli mieleeni nopeasti, ja Henki vahvisti sen. Mutta en ollut heti varma, kenen pitäisi olla toinen neuvonantaja.
Harkitsin useita nuorempia miehiä uudessa seurakunnassa, mutta en tuntenut heitä hyvin. Minusta tuntui siltä, että tarvitsimme heitä enemmän Nuorten Miesten järjestössä.
Tunsin iäkkään miehen, Larry Morganin, joka oli asunut naapurustossa pitkään. Itse asiassa hän oli ollut yksi nuorten johtajista, kun olin teini-ikäinen. Nyt hän oli 76-vuotias. Tunsin innoitusta puhua hänen kanssaan. ”Ehkä hän auttaa minua tutustumaan paremmin joihinkuihin niistä, joita en tunne”, ajattelin.
Hän seisoi pihatiellä, kun saavuin hänen kotiinsa, ja ennen kuin sanaakaan oli vaihdettu tiesin, että Larrysta tulisi toinen neuvonantaja. Juttelin hänen kanssaan muutaman minuutin. Sitten palasin kotiin ja soitin vaarnanjohtajalle. Sinä sunnuntaina piispakunta hyväksyttiin tehtäviinsä Larry toisena neuvonantajana.
Larry oli lempeä-ääninen ja käytöksessään harkitseva, mutta kun hän puhui, ihmiset kuuntelivat. Hänellä oli myös horjumaton usko Herraan. Opin pian luottamaan hänen neuvoihinsa.
”Me käymme heidän luonaan”
Kotiopettajat (nykyään nimityksenä on palvelutyöveljet) tekivät hienoa työtä käymällä leskien luona ja kertomalla piispakunnalle, mitä näille kuului. Nykyään suuri osa vastuuta heidän hyvinvoinnistaan olisi vanhinten koorumilla ja Apuyhdistyksellä. Mutta tuohon aikaan tunsin omaksikin velvollisuudekseni käydä heidän luonaan. Niinpä yritin viikoittain piipahtaa yhden tai kahden luona. Sillä vauhdilla kestäisi lähes vuoden käydä heidän kaikkien luona. Koska myös nuori perheemme tarvitsi aikaani, tunsin joutuvani lujille.
Puhuin tästä piispakunnan kokouksessa, ja Larry sai idean.
Larry ja Elizabeth Morgan
Kuvitus Carolyn Vibbert; valokuva Morganin perheen luvalla
”Mitä jos vaimoni ja minä auttaisimme?” hän sanoi. ”Meillä on koko päivä aikaa. Luota kotiopettajiin, mutta anna Elizabethin ja minun käydä katsomassa niitä, jotka tarvitsevat hieman enemmän huomiota. Me kerromme kyllä heille, että sinä ajattelet heitä.”
Sen jälkeen uskollinen neuvonantajani ja hänen vaimonsa kävivät monien luona ja piristivät heitä. Larry ja hänen vaimonsa kevensivät merkittävästi kuormaani.
”Kuinka vanha profeetta on?”
Kerran seurakunnassamme tarvittiin pyhäkouluun Evankeliumin oppi -luokan opettajaa. Me piispakunta rukoilimme ja kävimme läpi useita nimiä pyhäkoulun johtajan kanssa. Emme kuitenkaan tunteneet saavamme vahvistusta sille, mitä tehdä. Jälleen kerran Larrylla oli idea. ”Miten olisi Ila Gibb?” Ila oli seitsemissäkymmenissä, mutta me kaikki tunsimme innoitusta siihen, että hän olisi hyvä opettaja. Pyhäkoulun johtaja oli samaa mieltä.
Sisar Gibb nauroi, kun Larry ja minä esitimme hänelle kutsun. ”Minä olen vanha”, hän sanoi. ”Minut voi jo jättää hyllylle.”
Kun Larry vastasi: ”Sisar Gibb, kuinka vanha…”, minä ajattelin, että hän aikoi käyttää esimerkkinä itseään. Mutta hän ei tehnyt niin. Hän kysyi ystävällisesti: ”Kuinka vanha profeetta on?” Niihin aikoihin presidentti Gordon B. Hinckleystä (1910–2008) oli juuri tullut kirkon presidentti 84-vuotiaana.
”Huomaan kyllä, mihin tähtäät”, Ila vastasi. ”Emme taida koskaan olla liian vanhoja palvelemaan.” Ja seuraavien kolmen vuoden ajan sisar Gibb palveli suurenmoisena Evankeliumin oppi -luokan opettajana.
Minä olen nyt 69-vuotias, ja ajattelen usein Larrya ja uskoa, jota hän osoitti ottaessaan 76-vuotiaana vastaan tehtävän palvella neuvonantajana piispakunnassa. Kun ajattelen hänen palvelemistaan, se innoittaa minua ajattelemaan, että on vielä paljon, mitä minä voin tehdä – ja mitä monet meistä 60–80-vuotiaista voimme tehdä – jatkaaksemme Jumalan valtakunnan rakentamista.