Tule ja seuraa minua

Luominen

Jeesus Kristus loi maailman taivaallisen Isän johdolla, jotta meillä voisi olla paikka, jossa voimme elää, oppia ja käyttää tahdonvapauttamme hyvien valintojen tekemiseen (ks. Abr. 3:24–26).

Profeetta Joseph Smith opetti, että ”sana ’luoda’ – – ei tarkoita tyhjästä luomista vaan järjestämistä; se tarkoittaa samaa kuin jos ihminen järjestäisi raaka-aineet ja valmistaisi niistä laivan”¹. Hepreankielinen sana, joka tarkoittaa ’luoda’, tarkoittaa myös muotoilemista, muovaamista, järjestämistä ja muokkaamista (ks. 1. Moos. 1:1; Abr. 3:24).

Presidentti Russell M. Nelson on selittänyt, että ”fyysinen luominen toteutettiin vaiheittain säännöllisten ajanjaksojen kuluessa”, ei kalenteripäivinä. ”Kutsuttiinpa sitä sitten päiväksi, ajanjaksoksi tai aikakaudeksi, niin [luomisen] jokainen vaihe oli kahden tunnistettavan tapahtuman välillä oleva jakso – osa iankaikkisuutta.”²

Ensimmäinen päivä: Valo ja pimeys

”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’” Hän ”erotti valon pimeydestä” luoden päivän ja yön (ks. 1. Moos. 1:3–5).

Toinen päivä: Vedet ja taivaat

Jumala erotti vedet ja taivaat toisistaan. ”Jumala sanoi: ’Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan.’ – – Ja Jumala nimitti kannen taivaaksi.” (Ks. 1. Moos. 1:6–8.)

Kolmas päivä: Valtameret ja maa

”Jumala [nimitti] kuivan kamaran maaksi, ja – – vedet [Hän nimitti] mereksi” (1. Moos. 1:10). Sitten maa oli valmis kasvillisuutta varten (ks. 1. Moos. 1:11–12).

Neljäs päivä: Aurinko ja vuodenajat

Jumala teki auringon, kuun ja tähdet ”erottamaan päivän yöstä” ja ”[merkeiksi] osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia” (ks. 1. Moos. 1:14–16).

Viides päivä: Elävät olennot

Jumala loi ”kaikki – – elävät olennot” (1. Moos. 1:21). Näitä olentoja käskettiin lisääntymään ja täyttämään maa ja meri (ks. 1. Moos. 1:22).

Kuudes päivä: Aadam ja Eeva

Jumala jatkoi elämän luomista luomalla villieläimiä, karjaeläimiä ja matelijoita (ks. Abr. 4:24–25). Sitten Hän loi Aadamin ja Eevan ”oman ruumiinsa kuvaksi” (Moos. 6:9) ja käski heitä olemaan hedelmälliset, lisääntymään ja täyttämään maan ja vallitsemaan kaikkea, mikä maan päällä elää (ks. 1. Moos. 1:28).

Seitsemäs päivä: Levon päivä

Päätettyään työnsä Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. ”Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään” (1. Moos. 2:3).

Myöhemmin Jumala antoi meillekin käskyn: ”Muista pyhittää lepopäivä” (2. Moos. 20:8).

Me voimme pyhittää lepopäivän käyttämällä aikaa kirkossa käymiseen, sakramentin nauttimiseen ja Vapahtajan muistamiseen. Herra on opettanut: ”Sillä totisesti tämä on päivä, joka on määrätty sinulle levätäksesi töistäsi ja omistaaksesi hartautesi Korkeimmalle” (OL 59:10).

Lepopäivänä ”meidän ajatuksemme, tekomme ja käytöksemme ovat merkkejä, joita annamme Jumalalle, ja osoitus rakkaudestamme Häntä kohtaan”³.