Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Tyyny lattialla
Minua ei haitannut auttaa äitiä hänen kotitöissään, mutta miksi löysin aina lattialta tyynyn?
Monien vuosien ajan olen käynyt äitini luona auttamassa häntä kotitöissä. Äitini on 80-vuotias ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskollinen jäsen.
Äitini on asunut yksin isäni kuoleman jälkeen. Hänen suurin ilonsa on käydä kunkin hänen kolmen lapsensa kotona, viettää aikaa heidän ja lastenlastensa kanssa sekä valmistaa ruokaa, joka lämmittää sielua.
Joka kerta kun kävin äitini luona siivoamassa ja varmistamassa, että kaikki oli kunnossa, löysin lattialta vanhan tyynyn. Kerta toisensa jälkeen nostin sen ja asetin sen nojatuolille valittaen mielessäni äitini huolimattomuutta.
Kun seuraavan kerran palasin käymään ja auttamaan äitiä, löysin tyynyn jälleen lattialta. En koskaan sanonut tyynystä mitään äidille, mutta eräänä aamuna sain viimein selville, miksi se oli aina lattialla.
Äitini tarvitsi pehmeän alustan, jolle polvistua rukoukseen. Hän oli vanha nainen, mutta hänen horjumaton uskonsa sai hänet polvistumaan rukoukseen joka päivä. Hän rukoili lastensa ja lastenlastensa puolesta. Hän rukoili ystäviensä puolesta. Hän rukoili eniten apua tarvitsevien puolesta. Ja hän rukoili niiden puolesta, joita hän oli aina rakastanut ja joista hän yhä vielä vanhalla iällään auliisti huolehti.
Nykyään en enää valita mielessäni, kun näen tyynyn lattialla. Toisinaan polvistun itsekin sen pehmeälle pinnalle rukoilemaan taivaallista Isää ja ilmaisemaan kiitollisuuteni äitini uskosta ja esimerkistä.