”Meidän pitää antaa Hänelle siunaus” (vain sähköisenä julkaistava artikkeli), Liahona, kesäkuu 2022, churchofjesuschrist.org.
Julkaistaan vain sähköisenä: Henkilökuvia uskosta
Meidän pitää antaa hänelle siunaus
”Uskotko siihen, että Herra voi auttaa sinua ja parantaa sinut?” kysyin Alanilta. ”Kyllä, papá”, hän sanoi minulle, ”minulla on uskoa.”
Valokuva Leslie Nilsson
”Papá, Alan on loukkaantunut!” Nicole itki, kun hän ja hänen ystävänsä Nathalia ajoivat nopeasti leiriimme nelipyöräisellä maastoautollaan.
Olimme leiriytyneet Utahin keskiosaan kahden muun perheen kanssa. Kun poikani Alan ja hänen ystävänsä Kurt olivat ajelemassa, he osuivat ojaan ja heidän maastoautonsa meni nurin. Se oli kaatunut Alanin päälle, mutta jotenkin Kurt oli nostanut sen hänen päältään.
Kun saavuin paikalle muutamaa minuuttia myöhemmin kahden ystävän kanssa, Alan makasi ojassa useita miehiä ympärillään. Alanilla oli hengitysvaikeuksia, ja Kurt näytti olevan huolesta sairaana. Kun Alan yritti nousta pystyyn, eräs mies, jolla oli ensiapulaukku, käski hänen pysyä makuulla antaessaan ensiapua ja tarkistaessaan hänen elintoimintonsa.
”Sinä olet pojan isä, eikö niin?” mies kysyi katsoessaan minuun.
”Kyllä.”
”Pysy Alanin luona hetki.”
Ystävilleni Hectorille ja Carlosille hän sanoi: ”Minun pitää puhua teidän kanssanne.”
He menivät vähän matkan päähän, mikä tuntui minusta hälyttävältä. Miehen nimi oli Mike Staheli. Mike, sairaanhoitaja, oli retkellä ystäviensä kanssa. He olivat suunnitelleet palaavansa sinä aamuna kotiin mutta olivat tunteneet innoitusta jäädä vielä yhdeksi päiväksi. Hänen poikansa oli nähnyt onnettomuuden ja kutsui heti isänsä auttamaan.
Sain myöhemmin tietää, että Mike oli kertonut Hectorille ja Carlosille, että Alanin tila oli vakava. Mike pelkäsi, että Alan saattaisi kuolla ojaan, ellei hän saisi pian lääketieteellistä apua. Alanin vasen jalka oli turvonnut kaksi kertaa normaalia suuremmaksi, ja Mike pelkäsi, että Alan oli saanut lantio- tai reisimurtuman. Mike oli vakuuttunut siitä, että Alanilta oli murtunut nyt Z:n muotoon vääntynyt vasen käsivarsi ja kenties kylkiluita. Mike pelkäsi myös, että Alanilla oli vahingoittuneita sisäelimiä.
Saadakseen Alanin nopeasti sairaalaan Mike sanoi, että meidän pitäisi soittaa lääkintähelikopterille, kuten teimmekin.
”Minulla on uskoa”
”Luis”, Hector sanoi toisen kerran, ”meidän pitää antaa Alanille siunaus.”
En ollut oikeastaan kuullut Hectoria ensimmäisellä kerralla, koska olin niin keskittynyt Alaniin. Hector oli oikeassa.
”Me annamme sinulle siunauksen”, sanoin Alanille, joka oli hiljattain asetettu diakoniksi. ”Ymmärrätkö, mitä se tarkoittaa?”
”Joo”, hän vastasi.
”Mutta sinun on tehtävä jotakin”, sanoin. ”Sinun on uskottava Jeesukseen Kristukseen ja pappeuden voimaan. Uskotko siihen, että Herra voi auttaa sinua ja parantaa sinut?”
”Kyllä, papá”, hän sanoi minulle, ”minulla on uskoa.”
Voitelin Alanin, ja sitten Hector, Carlos ja minä annoimme hänelle siunauksen ja Hector sinetöi voitelun. Hectorin sanat olivat yksinkertaiset, mutta me kaikki tunsimme Pyhän Hengen voimallisen läsnäolon.
Alanin hengitys hidastui, ja hänen elintoimintonsa vakiintuivat miltei välittömästi. Tuuli tyyntyi, rauha laskeutui yllemme ja jotkut miehistä alkoivat itkeä. Oli kylmä syyspäivä, mutta myöhemmin Alan sanoi tunteneensa olonsa lämpimämmäksi, kun Hector lausui siunauksen.
Pian helikopteri saapui, ja menin Alanin mukaan lennolle sairaalaan. Kun laskeuduimme, hänet kiidätettiin sisään, missä hän kävi läpi useita tutkimuksia ja kokeita, kuten magneettikuvauksen. Odottaessani epäilin pahinta. Mutta pahinta ei koskaan tapahtunut. Lääkärit eivät löytäneet mitään sisäisiä vammoja eivätkä murtunutta reisiluuta, lantiota, käsivartta tai kylkiluita – eivät mitään.
”Alan”, yksi lääkäreistä sanoi hänelle, ”näyttää siltä, että voit lähteä tänä iltana kotiin.”
Alanin oli vaikea kävellä, joten hän jäi yöksi sairaalaan tarkkailtavaksi. Kun toimme hänet seuraavana aamuna kotiin, hänellä oli vain tuki vasemmassa ranteessaan. Kuusi viikkoa myöhemmin hän valmistautui jalkapallokauteen.
Viikko onnettomuuden jälkeen menimme Miken luo kiittämään häntä hänen avustaan. Hän saattoi tuskin uskoa silmiään, kun Alan käveli sisään ja istahti sohvalle.
”Olen hoitanut monia ihmisiä, ja olen nähnyt monien ihmisten kuolevan”, hän kertoi meille. ”Lääketieteellisesti Alanin ei olisi pitänyt selviytyä siitä. Se, mitä näin sinä päivänä, oli todella ihmeellistä. Se oli jumalallinen väliintulo.”
Tiedän, että pappeus on Jumalan voima maan päällä. Se tulee suoraan Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka palautti kirkkonsa profeetta Joseph Smithin välityksellä. Tiedän myös, että Jeesuksen Kristuksen nimessä sekä pappeuden valtuudella ja uskolla me voimme tehdä ihmeitä.