Nuorille aikuisille
Säädyllisyys: Kyse on muustakin kuin vaatteista
Ulkonaiseen säädyllisyyteen keskitytään paljon. Mutta entä sisäinen säädyllisyys?
Monet meistä varttuivat oppien säädyllisyydestä kirkossa. Ja syy on selvä – säädyllisyys on tärkeä evankeliumin periaate, joka voi auttaa meitä hallitsemaan omia ajatuksiamme ja tekojamme sekä sitä, millaisen kuvan annamme itsestämme. Kun opimme sisäistämään tämän ja siihen liittyvät evankeliumin periaatteet ja elämään niiden mukaan, meistä voi tulla enemmän Vapahtajamme kaltaisia.
Varttuessamme meille on saatettu opettaa, että säädyllisyyttä on vain ulkoinen olemuksemme. Säädyllisyyttä koskevat opetukset ovat kenties keskittyneet yksinomaan vaatteisiin, jotka ovat liian paljastavia, tai muihin olemukseemme liittyviin asioihin, jotka voivat olla äärimmäisiä, kuten lävistykset, tatuoinnit, hiustyylit tai yleinen ulkoinen olemus. Mutta säädyllisyydessä ei ole kyse pelkästään vaatteista tai ulkoisesta olemuksesta – siihen sisältyy myös se, mitä on sisäpuolella.
Säädyllisyys on määritelty seuraavasti: Se on ”nöyryyden ja siveellisyyden asenne pukeutumisessa, ulkoasussa, kielenkäytössä ja käyttäytymisessä. Jos olet säädyllinen, et kiinnitä asiatonta huomiota itseesi. Sen sijaan pyrit tuottamaan ruumiillasi ja hengelläsi Jumalalle kunniaa (ks. 1. Kor. 6:19–20)”.1
Jos ymmärrämme tämän täydellisemmän määritelmän ja elämme sen mukaan pyrkien ylistämään Jumalaa, niin säädyllisyys voi olla kaikkien tekojemme mittana – ei vain sen, miten päätämme pukeutua.
Sisäinen sitoutumisemme
Sisar Elaine S. Dalton, entinen Nuorten Naisten ylijohtaja, on opettanut: ”Säädyllisyys on paljon enemmän kuin ulkoinen olemus. Se on sydämen muutos. Se on sisäisen tiedon ja sitoutumisen ulkoinen ilmentymä. Se on ilmaus siitä, että me ymmärrämme identiteettimme Jumalan [lapsina]. Se on ilmaus siitä, että me tiedämme, mitä Hän odottaa meidän tekevän. Se on julistus liittojemme pitämisestä.”2
Jos siis säädyllinen pukeutuminen todella on ulkoinen heijastus sisäisestä sitoutumisestamme, kuinka me sitten omaksumme tuon sisäisen sitoutumisen?
Ensiksi, me voimme syventää ymmärrystämme siitä, keitä me olemme, mitä liittomme merkitsevät meille ja mitä on ruumiimme pyhyys. Ja me voimme pitää mielessä todelliset syyt siihen, että päätämme pukeutua säädyllisesti. Kyse on siitä, että elämme siten kuin Jumala haluaa meidän elävän.
Voisimme aloittaa kysymällä itseltämme: ”Olisinko tyytyväinen ulkoiseen olemukseeni, jos olisin Herran edessä?” Samalla tavoin voimme pohtia sellaisia asioita kuin kielenkäyttömme ja käytöksemme. Voisit kysyä itseltäsi: ”’Käyttäisinkö näitä sanoja tai osallistuisinko tällaiseen toimintaan, jos Herra olisi läsnä?’ Vilpittömät vastauksesi näihin kysymyksiin voivat johtaa siihen, että joudut tekemään tärkeitä muutoksia elämässäsi.”3
Sisar Carol F. McConkie, entinen ensimmäinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa, on opettanut:
”Säädyllisyys pukeutumisessa, ulkoisessa olemuksessa, ajatuksissa ja käyttäytymisessä on yksilöllinen, henkilökohtainen todistus Herralle siitä, että me kunnioitamme Häntä ja että me ’iloitsemme’ liitoista, joita olemme tehneet pyhissä pappeuden toimituksissa. – –
Päivittäiset valinnat, joita teemme pukeutumisessamme, lausumissamme sanoissa, ajattelemissamme ajatuksissa, katselemissamme kuvissa, musiikissa, jonka sallimme tulla kotiimme, ja mediasisällössä, jonka sallimme päästä mieleemme ja sydämeemme, sekä käytöksessämme julkisesti ja yksityisesti – kaikki ne – kuvastavat sitä, kuinka hyvin me kunnioitamme tuota liittoa.”4
Voimme keskittyä niin täysin yhteen säädyllisyyden puoleen, ettemme edes mieti, olemmeko säädyllisiä muilla tavoin. Mitä me pukeutumisemme ohella katselemme, luemme, kuuntelemme tai mistä puhumme ja vitsailemme ystäviemme kanssa? Voit olla säädyllinen ulkonaisesti etkä siltikään olla säädyllinen sisäisesti.
On monia käyttäytymistapoja, joiden emme ehkä käsitä olevan ristiriidassa säädyllisyyden periaatteen kanssa, kuten juoruilu, muiden tuomitseminen tai ulkopuolelle jättäminen, ylpeys tai kerskailu, kiroileminen tai karkea kielenkäyttö, röyhkeä tai sopimaton julkinen käyttäytyminen ja kateellisuus. Nämä ominaisuudet ja käyttäytymistavat rikkovat muitakin käskyjä kuin säädyllisyyttä, kuten käskyä rakastaa lähimmäistäsi ja lakata tuomitsemasta. Mutta ne osoittavat myös nöyryyden, sävyisyyden ja yhteyden puutetta Jumalaan – mitkä kaikki liittyvät säädyllisyyteen.
Sisäinen säädyllisyytemme saattaa olla meille uusi käsite, mutta me voimme tehdä työtä muuttaaksemme ajattelutapaamme ja alkaaksemme nähdä sen tarkoituksen, joka taivaallisella Isällä on Hänen pyytäessään meitä olemaan säädyllisiä kaikessa. Hän haluaa meidän keskittyvän asioihin, joita voimme tehdä kasvaaksemme hengellisesti, palvellaksemme muita, toimiaksemme ystävällisesti ja ylläpitääksemme puhtaita ajatuksia. Hän haluaa, ettemme käytä ruumistamme koristeena vaan sen sijaan välineenä Hänen käsissään.5
Kuinka voimme opettaa säädyllisyyttä
Kun meillä on tämä kokonaisvaltaisempi käsitys siitä, mitä säädyllisyyteen sisältyy, me voimme paremmin opettaa tätä periaatetta muille.
Me voimme opettaa, että säädyllisyydessä on kyse sisäisestä sitoutumisesta Jeesukseen Kristukseen, ja voimme auttaa muita ymmärtämään, kuinka tulla tällä tavoin sitoutuneeksi.
Voimme selittää, ettei säädyllisyyden pitäisi saada meitä häpeämään ruumistamme. Säädyllisyydessä ei ole kyse ruumiimme peittämisestä, koska se olisi luonnostaan paha – itse asiassa asia on juuri päinvastoin. Vanhin Robert D. Hales (1932–2017) kahdentoista apostolin koorumista opetti: ”Kun tunnistamme ruumiimme siksi lahjaksi, mikä se on, ja kun ymmärrämme tehtävät, jotka se auttaa meitä täyttämään, me suojelemme ja kunnioitamme ruumistamme sillä, kuinka toimimme ja pukeudumme.”6
Voimme huolehtia siitä, että säädyllisyyttä opetetaan tasaveroisesti sekä pojille että tytöille, sekä miehille että naisille. Ja me voimme kertoa siitä totuudesta, että me olemme toimijoita ”toimimaan – – eikä olemaan toiminnan kohteita” (2. Nefi 2:26) – joten kun meitä ympäröi maailman moraalittomuus, meillä on voima harjoittaa itsekuria eikä hautoa sopimattomia ajatuksia. Mutta me voimme myös osoittaa myötätuntoa muita kohtaan ja tehdä kaiken voitavamme auttaaksemme toisiamme pitämään ajatuksemme ja tekomme sen mukaisina kuin Jumala pyytää meiltä.
Lopuksi, me voimme opettaa, ettei säädyllisyyttä pidä käyttää välineenä muiden tuomitsemiseksi. Meidän pitäisi asettaa toisten rakastaminen, tervetulleeksi toivottaminen ja hyväksyminen etusijalle sen sijaan, että saisimme jonkun tuntemaan itsensä huonoksi pukeutumisensa vuoksi. Kun tähdennämme sitä, että ensin autamme muita ymmärtämään jumalallisen arvonsa ja identiteettinsä, he alkavat luonnostaan sisällyttää elämäänsä säädyllisyyden periaatteita – sekä sisäisesti että ulkoisesti.
Jumalan kirkastamiseen
Kun keskitymme olemaan säädyllisiä sisäisesti, pystymme paremmin tuntemaan Pyhän Hengen vaikutuksen elämässämme. Vanhin Hales opetti: ”Säädyllisyys on nöyryyttä, ja se, että olemme nöyriä, kutsuu Hengen olemaan kanssamme.”7 Henki voi opastaa meitä tietämään, miten pukeutua, mitä sanoa ja mitä tehdä, jotta voimme pysyä säädyllisinä kaikin tavoin.
Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan, että me olemme ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka [meidät] on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa” (1. Piet. 2:9). Me ylistämme Jumalaa säädyllisillä teoillamme ja ulkoisella olemuksellamme. Kyse ei ole vain vaatteistamme. Kyse on myös siitä, kuinka olemme esimerkkinä työstä, jota meidät on kutsuttu tekemään.
Jeesus Kristus on tietenkin täydellinen esimerkkimme sävyisyydestä ja säädyllisyydestä kaikilla elämän osa-alueilla. Hän osoittaa aina, että Hänen Isänsä on Hänen voimansa lähde, ei Hän itse. Hän ylistää Jumalaa kaikessa, mitä Hän tekee ja mitä Hän on. Ja siitä säädyllisyydessä todellakin on kyse.