”Nunnien ravitsemana”, Liahona, kesäkuu 2022.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Nunnien ravitsemana
Mietimme, mitä katoliset nunnat sanoisivat, kun pyytäisimme heiltä apua.
Toverini ja minä olimme innoissamme saadessamme avata uuden alueen lähetystyölle pienessä kaupungissa Guatemalan läntisellä ylängöllä. Pian saapumisemme jälkeen paikallisten kirkkojen johtohenkilöt ja jäsenet alkoivat kuitenkin levittää meistä hurjia tarinoita. Sen seurauksena ihmiset alkoivat pelätä meitä.
Mutta vanhin Todd Hinkins ja minä pysyimme toiveikkaina, etenkin kun kolme perhettä oli suostunut osallistumaan kirkkoa esittelevään avointen ovien tilaisuuteen. Tutustuttaaksemme heidät evankeliumiin suunnittelimme näyttävämme heille palautuksesta kertovia rainoja.
Kun ennen kokoustamme testasimme rainaprojektoriamme, projektorin lamppu kuitenkin sammui. Virtapiikki oli ilmeisesti vahingoittanut jännitemuunninta. Se ei enää pystynyt muuntamaan 220 voltin jännitettä 110 volttiin, jota tarvitsimme saadaksemme projektorimme toimimaan.
”Mitä nyt?” toverini ja minä valittelimme.
Veli Chavez, ainoa kirkon jäsen, joka asui kaupungissa, kertoi meille arvelevansa, että kaupungin nunnilla oli jännitemuunnin. Niinpä kun veli Chavez ajoi läheiseen Quetzaltenangoon hakemaan uutta lamppua, me pidimme rukouksen ja kävelimme paikalliseen luostariin.
Koputimme oveen, esittäydyimme ja selitimme pulmamme miettien, mitä sisaret sanoisivat. Epäröimättä he antoivat meille muuntajansa ja toivottivat meille kaikkea hyvää. Veli Chavez palasi pian, ja me pidimme kokouksemme.
Kiittääksemme nunnia vanhin Hinkins ja minä leivoimme heille pikkuleipiä. Pian sen jälkeen kun olimme vieneet pikkuleivät, nunnat yllättivät meidät kutsumalla meidät päivälliselle.
Me otimme kutsun vastaan.
Muutama päivä myöhemmin vanhin Hinkins ja minä istuuduimme päivälliselle kauniisti katetun pöydän ääreen seitsemän nunnaa ympärillämme. Viisi heistä oli Kanadasta, yksi Yhdysvalloista ja yksi Guatemalan pääkaupungista.
Päivällisellä kerroimme heille palautetusta kirkosta ja työstämme kokoaikaisina lähetyssaarnaajina. Sitten annoimme heille Mormonin kirjan ja lausuimme todistuksemme siitä. He kiittivät meitä ja kehuivat meitä pyrkimyksistämme tuoda ihmisiä Kristuksen luokse.
He puolestaan kuvailivat erilaisia nunnakuntia. Sitten he kertoivat meille työstään ja sopeutumisestaan elämiseen ylängöllä.
Näin nunnat uusin silmin sukulaissieluina yhteisine tavoitteinemme, toiveinemme ja haasteinemme. He palvelivat muita, tekivät uhrauksia uskonsa tähden ja omistivat elämänsä Jumalalle.
Entä päivällisemme? Se oli paras ateria, mitä minulla oli sinä vuonna – yhdessä ystäviemme, katolisen kirkon sisarten, kanssa.