”Kohdatkaamme goljatimme”, Liahona, kesäkuu 2022.
Palvelutyön periaatteita
Kohdatkaamme goljatimme
Ja kuinka voimme auttaa muita tekemään samoin.
Ennen koronapandemiaa presidentti Russell M. Nelson sanoi: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”1
Barbara oli asunut uuden seurakunnan alueella vasta muutaman kuukauden pandemian alkaessa. Monien muiden tavoin hän huomasi, että hänen suunnitelmansa olivat kääntyneet päälaelleen. Hän ajatteli, että uusien ystävien tapaaminen olisi suurenmoinen kokemus, mutta siitä tulikin vaikeaa. Eristyneisyyden aikana palvelutyön mallien oli muututtava. Hänellä ei ollut juurikaan tilaisuutta tutustua uuden seurakuntansa jäseniin. Hän kysyi itseltään: ”Kuinka käyn tapaamassa, palvelen, autan ja rakastan sisaria, kun muiden luona käyminen ei ole mahdollista? Jopa tekstiviestin lähettäminen on vaikeaa, kun sisaret eivät tunnista nimeäni tai numeroani, koska olen uusi.”
Hän huomasi, että sellaisissa olosuhteissa oli entistäkin tärkeämpää rukoilla ja kuunnella innoitusta. Joskus hän tunsi innoitusta vain käydä jättämässä viestin. Muulloin hän lähetti tekstiviestin kiittääkseen erästä sisarta tämän rukouksesta sakramenttikokouksessa tai ilmaistakseen arvostuksensa erään toisen sisaren aviomiehen todistuksesta. Toisinaan käynti jonkun etukuistilla turvavälin säilyttäen täytti osaltaan hänen tarpeensa nähdä ja puhua kasvokkain. Yksi Hengen kehotus sai hänet ajattelemaan lohdullista, herkullista kulhoa täynnä myskikurpitsakeittoa, joten hän vei eräälle sisarelle reseptin ja kurpitsan.
Muuttaessaan seurakuntaan hän ei ollut toivonut, että tilanne olisi sellainen. Eristyneisyys hidasti hänen tutustumistaan sisariin. Mutta kun hän noudatti presidentti Nelsonin neuvoa lisätä hengellistä kykyään vastaanottaa ilmoitusta, hän voitti haasteita, hänestä tuli parempi palvelutyösisar ja hän solmi läheisiä ystävyyssuhteita.
Kohtaa jättiläiset
Maailma voi olla hämmentävä ja täynnä väärää tietoa ja ristiriitaisia mielipiteitä. Mutta Jumala on antanut meille profeettoja opastamaan meitä. Me voimme auttaa muita saamaan uskoa seurata Herraa ja Hänen profeettojaan yleisestä mielipiteestä huolimatta, koska haasteistamme huolimatta ”sota on Herran vallassa” (1. Sam. 17:47).
Kohdatessaan Goljatin Daavid ei ottanut kypärää, taisteluvarustusta eikä miekkaa vaan aseistautui sen sijaan viidellä sileällä kivellä ja lingolla. Ilmeisen suojattomalta ja haavoittuvalta vaikuttava Daavid pystyi kukistamaan jättiläisen vain lingollaan ja uskollaan Jumalaan. (Ks. 1. Sam. 17:38–50.)
Me saatamme tuntea olevamme valmistautumattomia kohtaamaan haasteemme, kun meillä ei ole kaikkia vastauksia, joita haluaisimme saada. Mutta jos meillä on uskoa kulkea eteenpäin mukanamme ne muutamat sileät kivet, jotka meillä on, se riittää Herralle Hänen työnsä toteuttamiseen.
Periaatteita pohdittavaksi
Kun autamme muita, meidän pitää ymmärtää, että ongelmiin voi suhtautua monin tavoin. Tavoitteemme on auttaa muita vahvistamaan heidän omaa hengellistä omavaraisuuttaan etsimällä omia ratkaisuja Herran avulla.
Pohdi, millä tavoin voit auttaa vahvistamalla heidän uskoaan ja luottamustaan Herran profeettaan ja henkilökohtaiseen ilmoitukseen.
Tähän voi sisältyä omien kokemustesi kertominen siitä, kuinka olet saanut johdatusta ja lohtua seuraamalla profeettaa ja tavoittelemalla jumalallista ohjausta.
Voisit myös ohjata heitä paikkoihin, mistä he voivat oppia, mitä profeetat ovat sanoneet samankaltaisista olosuhteista.
Mitä me voimme tehdä?
Lausu rohkeasti todistuksesi siitä, että profeettojen ja henkilökohtaisen ilmoituksen kautta saatavan Herran johdatuksen noudattaminen tuo rauhaa ja turvaa.