Säädyllisyys – kunnioitusta Herraa kohtaan
Matkustaessamme kaikkialla maailmassa meistä johtavista auktoriteeteista ja kirkon apujärjestöjen johtajista näyttää siltä, että maailma muuttuu yhä kasvavassa määrin arkiseksi ja huolimattomaksi. Tämä käy ilmi monin tavoin mutta varsinkin siinä, kuinka ihmiset pukeutuvat. Asia on näin myös joidenkin kirkon jäsenten kohdalla.
Sellainen huolimattomuus saattaa johtua osaksi välinpitämättömyydestä. Se saattaa johtua ymmärtämättömyydestä tai asianmukaisen esimerkin puutteesta. Olemme nyt kahden tai kolmen sukupolven ajan siirtyneet käyttämään arkisempia vaatteita, eikä meillä kaikilla ole ehkä ollut hyvää vanhempien antamaa esimerkkiä asianmukaisesta ja säädyllisestä pukeutumisesta. Massakulttuuri ei yleensä myöskään ole tarjonnut hyviä esimerkkejä. Rappeutuva suuntaus saattaa johtua osaksi myös siitä, että nykypäivän kaupoista on vaikea ostaa säädyllisiä vaatteita.
Nämä huomiot ja nämä haasteet mielessä haluan tähdentää tarvetta osoittaa kunnioitusta taivaallista Isäämme kohtaan ja pitää Hänen kanssaan tekemämme liitot, eritoten mitä tulee säädyllisyyteen ja asianmukaiseen pukeutumiseen.
Säädyllisyyden periaate
Joidenkin myöhempien aikojen pyhien mielestä saattaa tuntua siltä, että säädyllisyys on perinne kirkossa tai että se on kehittynyt konservatiivisesta, ahdasmielisestä käytöksestä. Säädyllisyys ei ole pelkästään kulttuurisidonnaista. Säädyllisyys on evankeliumin periaate, joka koskee ihmisiä kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikakausina. Säädyllisyys on itse asiassa perusperiaate sille, että olemme kelvollisia saamaan Hengen vaikutuksen. Säädyllisyys on nöyryyttä, ja se, että olemme nöyriä, kutsuu Hengen olemaan kanssamme.
Säädyllisyys ei tietenkään ole mitään uutta. Sitä opetettiin Aadamille ja Eevalle Eedenin puutarhassa. ”Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin” (1. Moos. 3:21; ks. myös Moos. 4:27). Meille on opetettu samoin kuin Aadamille ja Eevalle, että meidän ruumiimme on muovattu Jumalan kuvaksi ja on siksi pyhä.
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
– – Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.” (1. Kor. 3:16–17.)
Meidän ruumiimme on meidän henkemme temppeli. Lisäksi meidän ruumiimme on välikappale, jonka avulla voimme tuoda Jumalan edestä sieluja kuolevaiseen olotilaansa. Kun tunnistamme ruumiimme siksi lahjaksi, mikä se on, ja kun ymmärrämme tehtävät, jotka se auttaa meitä täyttämään, me suojelemme ja kunnioitamme ruumistamme sillä, kuinka toimimme ja pukeudumme.
Päivittäisessä elämässä säädyttömät vaatteet, kuten lyhyet shortsit, minihameet, tiukat vaatteet, paidat, jotka eivät peitä vatsaa, ja muut paljastavat vaatteet eivät ole soveliaita. Miesten ja naisten – mukaan lukien nuorten miesten ja nuorten naisten –tulee käyttää olkapäät peittävää vaatetusta ja välttää edestä tai takaa syvään uurrettuja tai millä tahansa muulla tavoin paljastavia vaatteita. Tiukat housut, tiukat puserot, liiallisen roikkuvat ja ryppyiset vaatteet sekä hoitamattomat hiukset eivät ole soveliaita. Kaikkien tulee välttää äärimmäisyyksiä vaatetuksessa, hiusmuotoilussa ja muussa ulkoisessa olemuksessa. Meidän tulee aina olla siistejä ja puhtaita, välttää nuhruisuutta tai sopimatonta arkisuutta.1
Säädyllisyys on keskeinen osa puhtaana ja siveänä olemista, niin ajatuksissa kuin teoissakin. Niinpä koska säädyllisyys ohjaa ajatuksiamme, käytöstämme ja päätöksiämme sekä vaikuttaa niihin, se on osa luonteemme ydintä. Vaatteemme ovat muutakin kuin vain ruumiimme verho; ne heijastavat sitä, keitä me olemme ja mitä me haluamme olla niin täällä kuolevaisuudessa kuin sen jälkeisissä iankaikkisuuksissa.
Säädyllinen pukeutuminen kirkon kokouksiin
Kun osallistumme kirkon kokoukseen, tarkoituksenamme on palvella taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. Vaatteidemme tulee osoittaa kunnioitustamme Heitä kohtaan. Me emme pukeudu vetääksemme huomiota puoleemme, siten häiriten muita ja karkottaen Hengen luotamme.
Vanhempien tehtävänä on opettaa lapsilleen, kuinka pukeutua ja valmistautua palvelemaan Herran huoneissa. Äidit ja isät voivat opettaa lapsiaan kiinnittämällä erityistä huomiota pukeutumiseen niin, että he omalla ulkoisella olemuksellaan ja käytöksellään osoittavat säädyllisyyttä ja kunnioitusta.
Kun olin poikanen, äitini opetti minulle, että minun piti pukeutua kirkkoa varten ”pyhävaatteisiin” – toisin sanoen parhaaseen asuuni. Mitä teidän kotonanne tapahtuu, kun valmistaudutte lähtemään kirkkoon? Pysähdytkö hetkeksi ennen lähtöä katsomaan itseäsi peilistä tai pyydätkö jotakuta perheenjäsentä katsomaan, miltä näytät?
Osoita kunnioitusta Herraa ja itseäsi kohtaan pukeutumalla asianmukaisesti kirkon kokouksiin ja toimintoihin, olivatpa ne sunnuntaina tai arkena. Ellet ole varma siitä, mikä on soveliasta, kysy neuvoa johtajiltasi.
Säädyllinen pukeutuminen temppeliin menoa varten
Kuvittele, että olet lähestymässä temppeliä valmiina astumaan Herran huoneeseen. Näetkö sielusi silmin, kuinka sinulla on jalassa sandaalit, päällä farkut ja T-paita ja hiukset arkisen epäsiistit? Et tietenkään. Mutta onko sopivaa käyttää minkäänlaisia arkivaatteita mennessään temppeliin? Jos olet tulossa Herran huoneeseen, eikö sinulla pitäisi olla päälläsi pyhävaatteet?
Kun seuraavan kerran menet temppelin luo, pysähdy katselemaan temppelialuetta. Oletko koskaan miettinyt, miksi temppelin ympärillä on kauniita kasveja, heijastavia altaita ja arkkitehtonisia yksityiskohtia? Ne luovat ulkonaisen olemuksen ja tunteen, jotka valmistavat temppelissäkävijää niihin pyhiin toimituksiin, jotka odottavat temppelin sisäpuolella. Vaikka temppeli olisi suurkaupungin keskellä, ulkonainen arkkitehtuuri erottaa sen sitä ympäröivistä rakennuksista.
Vaatteemme ovat yhtä tärkeitä. Kun esitämme ruumiimme temppelinä, ne ovat se ”maisemointiosuus”. Aivan kuten temppelialue kuvaa temppelin sisällä tapahtuvan toiminnan pyhyyttä ja kunnioittamista, samoin meidän vaatteemme kuvaavat meidän sisimpämme kauneutta ja puhtautta. Pukeutumisemme kuvaa sitä, kunnioitammeko temppelitoimituksia ja iankaikkisia liittoja asianmukaisella tavalla ja valmistaudummeko vastaanottamaan ne.
Ajattomassa sadussa Tuhkimolla oli yllään upea puku hänen mennessään kuninkaan tanssiaisiin. Hänen kenkänsäkin kuvastivat illan merkittävyyttä! Ei olisi tullut kysymykseenkään, että hän olisi tullut työvaatteissaan. Itse asiassa kukaan ei saapunut juhliin pukeutuneena epäasianmukaisiin, arkisiin vaatteisiin. Kaikki olivat pukeutuneet tyylikkäästi tilaisuutta varten.
Elämässäsi ei tule olemaan merkittävämpää tilaisuutta kuin hääpäiväsi. Vihkimisesi on oleva yksi pyhimmistä tapahtumista elämässäsi, ja toivon mukaan se tapahtuu pyhässä temppelissä – taivaallisen Isän pyhimmässä rakennuksessa täällä maan päällä. Jos todella ymmärtäisit niiden liittojen luonteen, joita tulet tekemään, kuvastaisit sitä pukeutumisessasi. Morsiamet, te valitsisitte valkoisen temppelipuvun, jonka miehusta ja hihat soveltuvat temppeligarmentin käyttämiseen. Te tekisitte näin sen endaumenttiseremonian ja niiden liittojen vuoksi, jotka otitte päällenne valmistautuessanne sinetöintitoimitusta varten. Sulhaset, teidän vaattenne ja ulkoinen olemuksenne olisi säädyllinen ja siisti. Te ette pukeutuisi ryppyiseen paitaan tai lököttäviin housuihin mennessänne temppeliin.
Kun se päivä koittaa kohdallasi, solmit pyhiä liittoja taivaallisen Isän kanssa. Haluat näyttää parhaimmaltasi, kun kunnioittavasti polvistut alttarin ääreen Jumalan edessä.
Vanhemmat, aivan kuten Tuhkimon haltijakummi auttoi valmistamaan häntä, tekin voitte auttaa valmistamaan poikianne ja tyttäriänne. Auttakaa heitä ymmärtämään tekemiensä liittojen merkittävyys. Liittojemme kunnioittaminen, alkaen kasteesta, vaikuttaa siihen, keitä me olemme ja mitä me teemme, mukaan lukien sen, miten puhumme, mitä musiikkia kuuntelemme ja millaisia vaatteita käytämme. Kun solmimme liittoja ja pidämme ne, me tulemme pois maailmasta ja sisään Jumalan valtakuntaan. Meidän olemuksemme tulee kuvastaa sitä.
Ennen kuin tulet temppeliin, tulitpa solmimaan avioliiton, saamaan endaumentin tai tekemään työtä kuolleiden puolesta, pysähdy hetkeksi ja esitä itsellesi nämä kysymykset: ”Jos Herra olisi temppelissä tänään, kuinka pukeutuisin? Millaisena haluaisin esitellä itseni Hänelle?” Tietenkin vastaus on selvä. Haluaisit näyttää parhaimmaltasi ja tuntea samoin.
Esitä samat kysymykset mennessäsi sunnuntaina kirkkoon paikalliseen kokouspaikkaanne. Siellä uudistat kasteenliittosi nauttimalla sakramentin. Muista, että tulet Herran huoneeseen, joka on pyhitetty Hänen palvelemistaan varten.
Mitä ulkoinen olemuksemme viestittää
Kuvittele, että olet katsomassa näytelmää. Näyttämölle astuu näyttelijä pukeutuneena klovniksi mutta alkaakin näytellä vakavaa pääroolia. Saatat reagoida ajattelemalla, että tämä on epäasianmukaista – rooliasussa tai osajaossa täytyy olla jokin virhe.
Mieti nyt, kuinka epäasianmukaista on mennä ulos maailmaan tai tulla kirkkoon pukeutuneena vaatteisiin, jotka eivät edusta sitä, mitä todella olet hengeltäsi. Meidän ulkoinen olemuksemme ja käytöksemme viestittävät jotakin. Mitä ne viestittävät? Kuvastavatko ne sitä, että olemme Jumalan lapsia? Kun menemme kirkkoon tai temppeliin, on tärkeää, että pukeudumme osoittaaksemme, että olemme valmiita palvelemaan, ja ilmaistaksemme, että olemme henkisesti ja hengellisesti valmiita kutsumaan Hengen olemaan kanssamme aina.
Vuosia sitten ollessani isä ja kirkon piispa en pystynyt ymmärtämään niiden nuorten perusteluja, jotka pukeutuivat räikeisiin väreihin ja provosoivaan muotiin ilmaistakseen uhmailevan riippumattomuutensa säädyllisistä, sovinnaisista pukeutumisnormeista ja -perinteistä. Sitten huomasin – ironista kylläkin – että näiden nuorten tiukka mukautuminen omiin eriskummallisiin pukeutumisnormeihinsa edellytti paljon suurempaa kuuliaisuutta ja mukautumista ikätoverien painostukseen kuin yhteiskunta toiveineen yleensä ottaen olisi edellyttänyt.
Kun pukeudumme huomiota saadaksemme, me emme kutsu Henkeä olemaan kanssamme. Käyttäydymme eri tavalla, kun olemme pukeutuneet maailman huomiota saadaksemme. Sitä paitsi se, kuinka olemme pukeutuneet, vaikuttaa muiden käytökseen meitä kohtaan.
Mieti, miksi lähetyssaarnaajat pukeutuvat sovinnaisesti hameeseen ja puseroon tai pukuun, valkoiseen paitaan ja solmioon. Kuinka joku saattaisi suhtautua siihen, jos lähetyssaarnaajalla olisi hoitamattomat hiukset ja jos hän käyttäisi farkkuja, varvassandaaleita ja T-paitaa, jossa on mauton teksti? Tuo henkilö saattaisi kysyä: ”Onko tämä Jumalan edustaja?” Miksi se henkilö haluaisi osallistua vakavaan keskusteluun elämän tarkoituksesta tai evankeliumin palauttamisesta sellaisen lähetyssaarnaajan kanssa?
Tietenkään meidän ei tarvitse koko aikaa pukeutua niin kuin lähetyssaarnaajat. Varmasti on aikoja, jolloin säädylliset arkivaatteet ovat soveliaita. Olennaista on tämä: Se, kuinka me pukeudumme, vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset suhtautuvat meihin. Se osoittaa myös, missä meidän sydämemme ja henkemme todella haluavat olla.
Se, mitä me sisimmässämme tunnemme, näkyy päälle päin. Me osoitamme rakkautta ja kunnioitusta itseämme ja muita kohtaan omalla asenteellamme, puheillamme ja pukeutumisellamme. Me osoitamme rakkautta ja kunnioitusta kirkon johtajia sekä seurakunnan jäseniä kohtaan puhumalla, pukeutumalla ja käyttäytymällä tavalla, joka ei vedä epäasianmukaista huomiota puoleemme. Me osoitamme rakkautta ja kunnioitusta ystäviä ja työtovereita kohtaan, kun kielenkäyttömme, pukeutumisemme ja käytöksemme eivät ole ärsyttäviä tai kohtuuttoman arkisia. Ja me osoitamme rakkautta ja kunnioitusta Herraa kohtaan pukeutumalla ja käyttäytymällä säädyllisesti. ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35).
Pukeutuminen taisteluvarustukseen
Kun tiedämme, keitä me olemme – Jumalan lapsia – ja ymmärrämme, että ulkoinen olemuksemme vaikuttaa sisäiseen hengellisyyteemme ja viime kädessä käytökseemme, me osoitamme kunnioitusta Jumalaa, itseämme ja ympärillämme olevia kohtaan olemalla säädyllisiä pukeutumisessa ja käytöksessä.
Isäni, joka oli taiteilija, auttoi minua ymmärtämään tämän ajatuksen, kun olin poikanen. Hän piirsi minulle kuvan haarniskaan pukeutuneesta ritarista ja kirjoitti ”Jumalan taisteluvarustuksen” ratkaisevan tärkeiden osien nimet siten, kuin ne on kuvattu pyhissä kirjoituksissa (ks. Ef. 6:11–17; OL 27:15–18). Tuo kuva oli huoneeni seinällä ja muistutti siitä, mitä meidän tulee tehdä pysyäksemme tosina ja uskollisina evankeliumin periaatteille.
Aivan kuten meidän on määrä ”pukea yllemme” Jumalan taisteluvarustus, samoin meidän on määrä ”pukea yllemme” meidän vaatteemme suojaksi itsellemme ja muille. Se, että pukeudumme säädyllisiin vaatteisiin ja säädyllisiin tekoihin – armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, kärsivällisyyteen ja rakkauteen – kutsuu Hengen toveruuden ja vaikuttaa myönteisellä tavalla ympärillämme oleviin (ks. Kol. 3:12, 14).
Olemmeko päättäneet olla pyhiä Jumalan valtakunnassa vai viihdymmekö paremmin maailman teillä? Viime kädessä se, kuinka pukeudumme, vaikuttaa suuresti kuuliaisuuteemme käskyjä kohtaan ja omistautumiseemme liitoille. Säädyllinen pukeutuminen opastaa asenteitamme ja käyttäytymistämme, kun elämme päivittäistä elämäämme. Pukeutumisemme voi aikanaan määrätä jopa sen, ketkä ovat ystäviämme ja työtovereitamme, vaikuttaen siten siihen, elämmekö kelvollisina saamaan onnen siunaukset tässä maailmassa ja iankaikkisuudessa.
Harras rukoukseni on, että pidämme kiinni liitoistamme ja olemme säädyllisiä pukeutumisessamme ja käytöksessämme, kun käymme kirkossa ja temppelissä ja kun elämme päivittäistä elämäämme. Niin tehdessämme me osoitamme kunnioitusta itseämme, vanhempiamme, kirkon johtajiamme ja muita kohtaan ja me osoitamme kunnioitusta taivaallista Isäämme kohtaan ja kutsumme Henkeä olemaan kanssamme aina.