Seurakunnan jäsenet mallina lähetystyöhön valmistautumisesta
Vahvat, tukea antavat, evankeliumiin juurtuneet perheet ovat tärkeässä asemassa valmistamassa nuoria viemään evankeliumia eteenpäin kokoaikaisina lähetyssaarnaajina. Kun siihen lisää omistautuneiden johtajien antaman tuen, tuloksena on sitoutuneiden lähetyssaarnaajien sukupolvi.
Sellainen on ollut Voyagerin seurakunnan kokemus Val Vistan vaarnassa Gilbertissä Arizonan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Seurakunnan 310 jäsenestä 21 vanhinta ja yksi sisar ovat kuluneiden kahden vuoden aikana ottaneet vastaan kutsun palvella Herraa.
Mitä on tehty tällaisen omistautumisen aikaansaamiseksi? Perheet ovat olleet kaukokatseisia, esimerkit ovat olleet erinomaisia ja valmistautuminen on asetettu etusijalle jo varhain.
Perheiden kaukokatseisuus
Christopher Law palasi hiljakkoin Bostonin lähetyskentältä Massachusettsista Yhdysvalloista. ”En voi muistaa, milloin päätin palvella lähetystyössä”, hän sanoi. ”Tiesin aina, että tekisin niin. – – Lähetystyöhön lähtemisestä puhuttiin perheessämme päivittäin.”
Perheet, jotka auttavat lapsiaan odottamaan innolla lähetystyöpalvelua varhaisiästä lähtien, auttavat kasvattamaan innokkaita, sitoutuneita nuoria.
Voyagerin seurakunnan piispa William Whatcott sanoi: ”Uskon, että ratkaisevaa on ollut se, miten nuortemme isät ja äidit ovat tähdentäneet palvelemisen tärkeyttä. Sen ansiosta olemme huomanneet, että siinä vaiheessa kun nuoret miehemme saavat Aaronin pappeuden diakoneina, päätös palvella lähetystyössä on jo tehty, ja heidän halunsa pysyä uskollisena ja lähellä evankeliumia teinivuosinaan on suurempi.”
Perheet pystyvät parhaiten varustamaan tulevan lähetyssaarnaajan sillä, mitä hän tarvitsee sekä hengellisesti että käytännön asioissa. Yksi tärkeimmistä keinoista, mitä perheellä on auttaa lapsia valmistautumaan palvelemaan, on perheilta.
Frank Lang, pappien koorumin neuvoja ja yhden lähetyssaarnaajan isä, kannusti vanhempia pitämään perheillan, olivatpa he sitten uusia tai jo pitkään kirkossa olleita jäseniä. ”Siellä lapsemme oppivat evankeliumia”, hän sanoi. Perheilta tarjoaa myös usein tilaisuuksia tähdentää lähetystyöhön valmistautumisen ja palvelemisen tärkeyttä.
Veli Law huomautti, että perheilta on aikaa, jolloin hänen perheensä voi tehdä jäsenlähetystyötä. ”Lähetystyön omaksuminen osaksi perheen elämää auttaa kasvattamaan halun palvella”, hän sanoi.
Erinomaisia esimerkkejä
Vaikka perhe onkin avainasemassa käytännöllisen ja hengellisen valmistautumisen edistämisessä, hyvien kirkon johtajien rohkaisu ja esimerkki voivat tukea kotona annettua opetusta ja vaikuttaa suuresti perheenjäsenten elämään.
”Meillä on ollut suurenmoisia johtajia, jotka ovat olleet hienoja esimerkkejä, opastajia ja ohjaajia”, piispa Whatcott sanoi. ”Siitä lähtien kun nämä nuoret miehet ovat diakoneja siihen asti kun he lähtevät lähetystyöhön, heidän johtajansa ovat keskittyneet auttamaan heitä pysymään aktiivisina ja pitämään yllä haluaan palvella lähetystyössä.”
Kerran kuussa Voyagerin seurakunnan nuoret miehet kokoontuvat yhteen kuulemaan, kuinka ne, jotka ovat heidän seurakunnastaan palvelleet lähetystyössä, myös monia vuosia aiemmin palvelleet, lausuvat todistuksensa ja kertovat elämää muuttaneista lähetystyökokemuksistaan. Piispa Whatcott pitää kuukausittaista kokemusta ”korvaamattomana”.
Veli Lang on samaa mieltä. ”Pojat saavat näkemyksen siitä, kuinka tärkeä lähetystyö on heidän elämässään – että se vaikuttaa näihin miehiin yhä edelleen”, hän sanoi. ”Nämä lähetystyössä palvelleet todistavat voimallisesti lähetystyössä palvelemisen tärkeydestä.”
Voyagerin seurakunnan johtajien mielestä on ollut myös tarkoituksenmukaista, että seurakunnan nuoret miehet kootaan yhteen sunnuntai-iltana ennen kuin joku heistä lähtee lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen. Vaatimattoman aterian jälkeen nuoret miehet kertovat, miksi lähetystyöhön lähtevä vanhin on heille tärkeä. Sitten hän vuorostaan lausuu todistuksensa.
Valmistautumisen tekeminen tärkeäksi
Lähetystyöhön valmistautumisesta tulee todennäköisesti ensisijainen asia nuorten miesten elämässä, kun se on ensisijainen asia heidän vanhempiensa ja johtajiensa elämässä.
Pappeusjohtajat pyrkivät tukemaan perhettä vuosia ennen kuin nuori mies on lähetystyöiässä.
Pappeusjohtajat opettavat äskettäin lähetystyöstä palanneiden avulla viikoittaisia lähetystyöhön valmistautumisluokkia. Oppiaiheissa ja keskusteluissa käytetään opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani. Kerran kuussa isät ja äidit ovat mukana luokassa ja esittävät tutkijoita, niin että luokan jäsenet voivat harjoitella evankeliumin opettamista.
Veli Law’n mukaan seminaarin käyminen on myös tärkeä tekijä, joka auttaa nuoria miehiä valmistautumaan lähetystyöhön. ”Olkaa aktiivisia seminaarissa”, hän sanoi. ”Se auttoi minua paljon. Pyhien kirjoitusten kohtien hallinta on avainasemassa. Käytin niitä kohtia joka päivä lähetystyössäni.”
Olipa lähetystyö kuinka ensisijaista tahansa vanhemmille ja johtajille, lähetyssaarnaajan itsensä täytyy tehdä päätös palvella ja päätös valmistautua.
”Kukaan ei voi saada heitä vakuuttumaan palvelemisesta, ellei Henki kosketa heidän sydäntään”, veli Lang sanoi. ”Hengen täytyy opettaa heitä jokaista ja käännyttää heidät. Emme me johtajat eivätkä muut pojat voi tehdä sitä.”
Vee Hiapo, kahden lähetystyössä palvelleen pojan, B. J:n ja Kianan, äiti, sanoo: ”Meidän täytyy uskoa siihen, että lapsemme tekevät oikeita päätöksiä, ja antaa heidän käyttää tahdonvapauttaan.”
Ja lopuksi, jos nuori mies tai nainen päättää palvella, niin jopa ne, joilla saattaa olla vaikeuksia raha-asioissa tai joilta puuttuu perheen tuki, löytävät keinon. ”Herra valmistaa heille keinon palvella, jos he seuraavat Häntä uskossa”, sanoo Lothaire Bluth, Val Vistan vaarnanjohtaja.