Kultainen tutkija, jota en pystynyt muistamaan
Eräänä aamuna käydessäni läpi sähköpostejani huomasin nimen, josta en pystynyt muistamaan, missä olin sen kuullut: Enrique Jorge Dias. Aiherivillä luki: ”Saludos [terveisiä] kultaiselta tutkijalta.”
Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä viesti käsittelisi, ja ajattelin painaa poista-näppäintä. Uteliaisuus kuitenkin voitti, ja avasin viestin. Se oli kirjoitettu espanjaksi.
Lukiessani sain tietää, että kun Enrique Dias oli 18-vuotias, hän asui Adroguéssa Argentiinassa, jossa palvelin kokoaikaisena lähetyssaarnaajana yli 30 vuotta aikaisemmin. Eräänä aamuna kun hän oli kävelemässä kaupungin keskustan läpi, pysäytin hänet ja ojensin hänelle esitteen ensimmäisestä näystä. Lähetysjohtajamme ohjeiden mukaisesti toverini ja minä vietimme usein aamupäivät jakaen esitteitä Adroguén jalkakäytävillä. Puhuimme luultavasti satojen ihmisten kanssa, vaikka harvoin saimme heidän nimiään. Useimmat keskustelumme kestivät korkeintaan puoli minuuttia.
Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin en pystynyt millään muistamaan puhuneeni jonkun nuoren miehen kanssa, mutta hän muisti minut. Muutama viikko ennen kuin sain veli Diasin sähköpostiviestin, olin ilmoittanut nimeni Argentiinan lähetyskentän Internet-sivuille, joilta hän oli sen löytänyt.
Sähköpostiviestissään veli Dias selitti, että hän oli ottanut esitteen kotiin ja näyttänyt sitä äidilleen, joka oli kannustanut häntä hankkimaan lisää tietoa Joseph Smithistä. Kun veli Dias muutama kuukausi myöhemmin yritti löytää lähetyssaarnaajat, minut oli jo siirretty uudelle alueelle.
Enrique osallistui keskusteluihin, ja hänet kastettiin ja konfirmoitiin. Työskentelin Argentiinassa vielä 20 kuukauden ajan, mutten koskaan kuullut mitään hänen kasteestaan.
Se lyhyt keskustelu, jonka kävimme kadulla sinä aamuna kauan sitten, oli muuttanut Enriquen elämän ja monien muiden elämän. Kaksi vuotta kasteensa jälkeen hänet kutsuttiin lähetystyöhön Pohjois-Argentiinaan. Myöhemmin hän meni naimisiin ja pysyi uskollisena kirkossa palvellen eri tehtävissä, kuten piispana, neuvonantajana kahdessa vaarnan johtokunnassa sekä korkean neuvoston jäsenenä. Hän lisäsi, että hänen vanhin poikansa oli palvellut lähetystyössä La Pazissa Boliviassa.
Sanat eivät pysty ilmaisemaan sitä iloa, joka tuli sydämeeni lukiessani sen sähköpostiviestin. Lähetystyöni oli täynnä monia ilahduttavia hetkiä, mutta tämä kauan viipynyt uutinen Enrique Jorge Diasilta sai kaikki muistoni palvelemisesta lähetyssaarnaajana tuntumaan vieläkin suloisemmilta.