Jatkuva koulutusrahasto on kasvava ihme
Lähetystyöstä äskettäin palanneeen veli Viwe Xozwan aikataulu oli uuvuttava. Opinhaluinen käännynnäinen Port Elizabethista Etelä-Afrikasta oli koulussa aamukahdeksasta puoleenpäivään, työssä klo 13–18 ja opiskeli sitten säännöllisesti kahdeksaan tai yhdeksään asti illalla.
Kiireinen aikataulu ei kuitenkaan koskaan vaivannut tai häirinnyt veli Xozwaa. Itse asiassa hän oli vain kiitollinen saamastaan tilaisuudesta opiskella ja oppia, minkä muiden anteliaisuus mahdollisti.
Veli Xozwa on saanut jatkuvan koulutusrahaston myöntämän lainan, mikä teki koulutuksen hankkimisesta realistisemman mahdollisuuden kuin se olisi muutoin ollut. Nyt 27-vuotias tietokoneinsinööri ja vaarnansa toimisihteeri lukee monet siunauksistaan jatkuvan koulutusrahaston ansioksi.
”En olisi elämässäni siinä missä nyt olen, ellei sitä innoitettua ohjelmaa olisi aloitettu”, hän sanoi.
Mahdollisuus voittaa vaikeudet
Presidentti Gordon B. Hinckley ilmoitti jatkuvasta koulutusrahastosta yleiskonferenssissa maaliskuussa 2001. Ohjelman tarkoituksena on auttaa nuoria hankkimaan taitoja, joiden ansiosta he ja heidän perheensä kohoaisivat köyhyydestä ja voisivat vaikuttaa merkityksellisellä panoksella yhteiskuntaan ja kirkkoon.
Monissa maissa eri puolilla maailmaa nuoret lähetyssaarnaajat, jotka ovat lähtöisin vaatimattomista oloista, palvelevat uskollisesti Herraa. Puheessaan presidentti Hinckley kertoi haasteista, joita nämä nuoret ihmiset kohtaavat palatessaan kotiin:
”Heidän toiveensa ovat korkealla. Mutta monilla heistä on suuria vaikeuksia löytää työtä, sillä heillä ei ole ammattitaitoa. He vajoavat takaisin siihen köyhyyden kuiluun, josta he tulivat.” (”Jatkuva opiskelurahasto”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 61.)
Kirkon johtajat toivovat, että jatkuva koulutusrahasto, joka perustuu samoihin periaatteisiin kuin jatkuva siirtolaisten avustusrahasto, jonka ansiosta pyhät saattoivat matkata Suolajärven laaksoon 1800-luvulla, auttaa pääsemään pysyvästä köyhyydestä.
Tarjoamalla halpakorkoisia lainoja ammatilliseen, tekniseen ja akateemiseen koulutukseen ohjelma antaa kunnianhimoisille 18–30-vuotiaille osallistujille mahdollisuuden oppia työllistäviä taitoja sekä omavaraisuutta ja riippumattomuutta ilman suurta velkataakkaa.
Vanhin John K. Carmack, täysinpalvellut seitsemänkymmenen koorumin jäsen ja jatkuvan koulutusrahaston toiminnanjohtaja, kertoi ohjelman helpottavan sellaisten nuorten ihmisten oppimista ja etenemistä, jotka tarvitsevat vain mahdollisuuden ja hieman ohjausta.
”Me autamme nuoria ihmisiä unelmoimaan, me autamme heitä suunnittelemaan uraansa ja me autamme heitä saavuttamaan [unelmansa]”, vanhin Carmack sanoi.
Ovien avaamista
Vaikka veli Xozwa oli aina aikonut opiskella korkeakoulussa, hänellä ja hänen äidillään ei ollut varoja opiskelun rahoittamiseen. Tavallinen pankkilaina oli yksi mahdollisuus, vaikka se olisi tullut korkeamman koron vuoksi hyvin kalliiksi ja sen takaisinmaksu olisi vienyt pitkän aikaa. Sen sijaan veli Xozwa kuuli jatkuvasta koulutusrahastosta vyöhykkeellään toimivalta kirkon koululaitoksen lähetyssaarnaaja-avioparilta. Hän anoi ja sai 1 150 dollarin lainan ja aloitti tietokoneinsinöörin opinnot Damelin Collegessa Port Elizabethissa.
Noin vuoden opiskelujen jälkeen veli Xozwalle tarjottiin työpaikkaa IT-alan konsulttiyrityksessä. Yritys odotti hänen lukuvuotensa päättymistä ja tuki häntä jatko-opinnoissa. Työpaikkansa ansiosta hän kykeni maksamaan lainansa takaisin seuraavana vuonna, ja yritys on rahoittanut hänen jatko-opintonsa kuluneiden neljän vuoden aikana sellaisilla tiedonaloilla kuten henkilöstöhallinto, yritysjohtaminen, liiketaloustiede ja taloushallinto sekä projektijohtaminen.
”Jatkuvan koulutusrahaston ohjelma antoi minulle tarvitsemani alkusysäyksen, ja lopusta pystyinkin selviytymään itse”, hän sanoi. ”Siitä sain ensimmäisen yllykkeen, ja kaikki muu vain avautui eteeni.”
Enenevä ihme
Sen jälkeen kun presidentti Hinckley ilmoitti ohjelmasta ensi kerran seitsemän vuotta sitten, noin 28 000 nuorta ihmistä, joista suunnilleen puolet on miehiä ja puolet naisia, on saanut lainan jatkuvasta koulutusrahastosta. Ohjelma aloitettiin Meksikossa, Perussa ja Chilessä ja on nyt laajentunut auttamaan ihmisiä 40 maassa eri puolilla maailmaa, kuten Etelä-Afrikassa, Ghanassa, Kambodžassa, Keniassa, Mongoliassa, joillakin Tyynenmeren saarilla ja lähestulkoon kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa.
Ohjelmaa rahoittavat sekä jäsenet, jotka kohdentavat varoja ohjelmaan kymmenys- ja lahjoituslipukkeissaan, että kirkon ystävät, jotka uskovat ohjelman tarkoitukseen. Koottuja rahoja (pääomaa) ei koskaan käytetä, vaan lainat myönnetään ainoastaan pääomalle karttuneista korkotuloista.
”[Kirkon] jäsenet ja ystävät ovat olleet äärimmäisen anteliaita”, vanhin Carmack sanoi ja lisäsi, että sekä presidentti Hinckley että presidentti Monson ovat kutsuneet ohjelman menestystä ihmeeksi.
”Me olemme kasvaneet”, vanhin Carmack sanoi, ja hän odottaa kirkon näkevän ”lisää kasvua edessäpäin”.
Pyhien varojen maksamista takaisin
Tieto siitä, mistä hänen lainansa oli peräisin, sai veli Xozwan omistautumaan täysin opinnoissa menestymiseen ja lainansa takaisin maksamiseen. Hän halusi käyttää anteliaita lahjoituksia niin hyvin kuin taisi.
”Tajusin, että ne olivat pyhiä varoja. Muut olivat tehneet lahjoituksen minun koulutukseni hyväksi, joten minun tehtäväni oli osoittaa arvostavani sitä opiskelemalla ahkerasti”, hän sanoi. ”Minulle myönnettyä rahaa ei ollut annettu minulle tuhlattavaksi. Minulle annettiin tilaisuus saada jotakin aikaan elämässäni, alkusysäys hyvään tulevaisuuteen, ja minun tehtävänäni oli tarttua saamaani tilaisuuteen molemmin käsin ja onnistua.”
Sen lisäksi että jatkuva koulutusrahasto suo nuorille aikuisille taloudellisia mahdollisuuksia, sen ansiosta he kykenevät kasvamaan evankeliumissa sekä vahvistamaan maataan ja muita jäseniä, jotka tarvitsevat tilaisuuden koulutuksen hankkimiseen. Vanhin Carmackin mukaan muutamista ohjelman avulla opintonsa suorittaneista on tullut johtajia kirkossa, ja he vahvistavat kirkkoa omassa maassaan.
”Uskollisina kirkon jäseninä he maksavat kymmenyksensä ja lahjoituksensa, ja kirkko tulee olemaan paljon vahvempi heidän ansiostaan siellä, missä he asuvat”, presidentti Hinckley on sanonut (Liahona, heinäkuu 2001, s. 61.).
Kun opiskelijat maksavat lainansa takaisin, raha palautuu rahastoon auttamaan muita henkilöitä, jotka tarvitsevat apua koulutuksensa rahoittamisessa, ja näin rahasto on ”jatkuva”.
Ihmeiden tekemistä itselle ja muille
Vanhin Xozwa ymmärsi tämän periaatteen ja innostui auttamaan muita saamaan samat mahdollisuudet.
”Herra antaa tilaisuuden edistyä mutta myös auttaa seuraavaa henkilöä”, hän sanoo. ”Minun tehtäväni oli maksaa takaisin rahat niin pian kuin mahdollista, niin että seuraava henkilö voisi saada yhtä hyvän mahdollisuuden opiskella ja edistyä. Mieti, kuinka moneen ihmiseen voit vaikuttaa, jos käytät varoja oikein. Voit tehdä ihmeitä paitsi itsellesi niin myös muille ihmisille.”
Hänen kokemuksensa on opettanut hänelle johtamistaitoja ja riippumattomuutta omavaraisuuden ja sitoumuksista kiinni pitämisen kyvyn lisäksi.
”Kyse ei ole vain koulutuksesta. Kyse ei ole vain tutkintotodistuksen tai oppiarvon hankkimisesta. Kyse ei ole vain urasta. Kyse on hyvin paljosta muustakin. Se avaa ihmiselle ovet yksilölliseen kasvuun”, hän sanoi.
Taskurahalla muutosta sukupolviin
Veli Xozwa sanoo olevansa ikuisesti kiitollinen hänelle osoitetusta anteliaisuudesta, jonka vaikutus hänen elämäänsä oli valtava.
”Haluaisin jonakin päivänä tavata sen ihmisen tai ne ihmiset, jotka antoivat rahaa ohjelmaan sen alkuvaiheissa, koska haluan kiittää”, hän sanoi. ”Heille se ehkä oli taskurahaa, mutta se muutti sukupolvia. Se on muuttanut minun perheeni elämän.”