Leipää ja todistuksia
Eräänä paastosunnuntaina Apuyhdistyksessä eräs seurakuntamme sisar nousi lausumaan todistuksensa. Mainittuaan, että hän oli oppinut, kuinka paljon Herra rakastaa häntä ja pitää hänestä huolta, hän kertoi seuraavan kokemuksen.
Tämä sisar oli sairastunut keuhkokuumeeseen, ja eräänä aamuna hänellä oli erityisen vaikeaa. Hänen ruokahalunsa oli heikentynyt huomattavasti, ja ainoa asia, mitä hän arveli voivansa syödä, oli kotitekoinen leipä. Hän alkoi masentua ja oli rukoillut apua kestää koettelemuksensa.
Juuri sinä aamuna sisaren kotikäyntiopettaja oli tullut ovelle mukanaan kotitekoinen leipä. Sisar todisti taivaallisen Isän häntä kohtaan tuntemasta rakkaudesta. Taivaallinen Isä oli kuullut hänen rukouksensa ja antanut hänelle juuri sitä, mitä hän oli tarvinnut.
Kuunnellessani käsitin, että minä olin tuo kotikäyntiopettaja. Ajattelin kyseistä aamua ja yritin muistella, miksi olin päättänyt viedä leivän hänelle sinä hetkenä. En ollut kuullut ääntä enkä tuntenut palavaa tunnetta rinnassa. Minä vain heräsin sinä aamuna ja minun teki mieli leipoa leipää.
Kun leivoin leipiä, ajattelin erästä seurakuntamme sisarta, joka oli sairaana. Koko hänen sairautensa ajan olin tuntenut avuttomuutta, koska en tiennyt, mitä voisin tehdä lievittääkseni hänen kärsimystään. Mieleeni tuli ajatus, että minun pitäisi viedä hänelle leipä. Yritin saada itseni luopumaan ajatuksesta, koska leivistä tuli jokseenkin muodottomia. Mutta kun maistoin yhtä, se maistui hyvältä. ”Ainakin hän huomaa, että ajattelin häntä”, mietin.
Käärin lämpimän, omituisen näköisen leivän paperiin ja vein sen tämän sisaren kotiin. Kun ojensin sen hänelle, hän hymyili ja kiitti minua, mutta kieltäytyi tarjotessani lisäapua. Kotiin mennessäni minusta tuntui hyvältä, mutta olin silti huolissani siitä, etten ollut auttanut paljoakaan.
Kuukausia myöhemmin kun kuulin tämän sisaren todistavan, ymmärsin, että Pyhä Henki oli innoittanut minua vastauksena hänen rukouksiinsa. Tämä kokemus antoi minulle suurenmoisen opetuksen siitä, kuinka tärkeää on toimia Hengen innoitusten mukaan. Jos mieleemme tulee jokin ajatus tehdä hyvää, meidän tulee tehdä se. Vapahtaja on sanonut: ”Mikä tahansa, mikä saa ihmiset tekemään hyvää, on minusta, sillä hyvä ei tule kenestäkään muusta kuin minusta” (Et. 4:12).
Aina kun mieleemme tulee ajatus tehdä hyvää, voimme pitää selvänä, että se tulee Hengeltä. Emme koskaan tiedä, kuinka tärkeitä sellaiset innoitukset voivat olla. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kotitekoinen leipä olisi vastaus rukoukseen ja vahvistaisi todistusta. Ja kun tätä sisarta innoitettiin kertomaan kokemuksensa Apuyhdistyksessä, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä kallisarvoisesta opetuksesta, jonka minä sain Hengen tunnistamisesta.